Laita valmentaja selkään ja tee itse perässä

Kyllä se vaan on niin että mun pitää oikeasti opetella ite ratsastamaan vielä paremmin. Monesti on kyllä samoista asioista sanottu, mutta nyt kun näin miten valmentaja ne selässä teki ja näin Hertan oikeaoppiset reaktiot jonkun ajan päästä, tajusin itekkin "ai noin se pitää tehdä". Oon luullut että teen jotain selässä mutta ilmeisesti en tee senkään vertaa mitä luulen.
Eilen siis perjantaina kuskattiin Hertta valmentajan luo ratsastettavaksi. Itse verkkasin sen aluksi ja sitten vaihdettiin. Hertan ilme oli ikuistettavan näköinen kun ensin luuli kun tulin alas selästä, että nyt lopetettiin hommat. Se hörisi tyytyväisenä "ai näinkö helpolla päästiin tänään". Siinä vaiheessa kun valkku kiipesi selkään niin H:n silmät rävähti auki ja ilme oli mitä järkyttynein!

Screenshotteja videolta. Huomatkaa vasemman puoleisissa kuvissa takajalan terävä koukkaaminen! Tähän mäkin pyrin.

Heti joutui hepo hommiin.
Oli oikeasti avartavaa katsoa, miten jollain on niin selkäytimessä kaikki. Mitä pitää tehdä, milloin pitää tehdä ja miksi pitää tehdä. Nopea pohje, heti kiitos kun hevonen reagoi oikein. Mitään temppuja eivät tehneet. Ihan vain sitä, että Hertan täytyy tuoda takaosa alle, olla nopea takajaloistaan ja kantaa. Laukassa siirtymisiä piruettilaukaan ja koottuunlaukkaan. Ravissa myös sama, kokoamista ja sitten eteen.
Valmentaja tokaisi heti kun lopetti "Tää on tosi kiva! Just sellanen mun hevonen. Se on nöyrä, kiltti ja rehellinen. Mutta aivan liian hidas pohkeelle, jäykkä taipumaan rungostaan. Edestä se on vähän liiankin herkkä, sillä se ei uskalla luottaa/tukeutua kuolaimeen. Hieman liian jännittynyt, mutta yrittää silti täysillä. Mulla oli pienet ennakkoluulot tän hevosen suhteen mutta se yllätti positiivisesti! Sillä on kiva ratsastaa".
Valmentaja muuten osuvasti tokaisi kun tultiin maneesiin vähän loikkien taas vaihteeksi: "Katohan, punanen pöllö pallo saapui". :D Osuva nimi...

TÄSSÄ on pieni videon pätkä menosta. En saanut kunnon pätkiä, mutta on nyt edes jotain. Erityisesti ne kohdat, missä näkyy kuinka H yhtäkkiä ottaa salaman nopeasti takajalkoja koukkuun, on se reaktio, minkä mäkin haluan oppia saamaan. Yksinkertaisesti pohkeesta vain "viuh" ja takajalka koukkaa napakasti.

Omalla kohallani olen selkeästi vielä liian keltanokka. Mulla on liian hidas oma jalka. Pitäisi opetella vaatimaan enemmän ja aktiivisemmin. Pitäisi opetella erottamaan "oikea ja väärä" reaktio, jolloin voin HETI kiittää hevosta kun se reagoi oikein. Eli tässä tapauksessa tuo takajalat alle.
Olen ihan liian makarooni selässä. Liian kiltti. Pyydän, pyydän ja pyydän mutta hevonen ei reagoi. Totean että voivoi, se ei varmaan jaksa.
Kun oikein rupeaa miettimään tarkemmin, niin on sääli että Hertta joutui mun käsiin. Kuinka makee tosta hevosesta olisi tullut jos sillä olisi aina mennyt henkilö, joka on jo itse valmiiksi kokenut? Sehän voisi olla jo startannut GP:tä!

Okei joo, täytyy muistaa että ollaan mekin edetty huimasti siitä mistä aloitettiin.
Mun kanssa ollaan edetty tasolta He B tasolle PSG, mutta liian hitaasti. Kun kuski ja hevonen ovat molemmat raakoja, eikä kokeneita, niin eteneminen on ollut sellaista "yrityksen ja erehdyksen" kautta oppimista.
"Mä kokeilen mitä tapahtuu jos teen näin. Ai siitä tapahtuu noin. Olikohan se hyvä vai huono. En tiiä. Kai se oli hyvä. "
Jos Hertan selkään olisi alunperin löytynyt joku, joka TIETÄÄ mitä tehdään, niin kyllähän se hevonen oppisi nopeammin.

"Mitä sä siellä teeeeet?"
Tykkään kyl tosta Hertan ahterista. :D On muskelia!

Reenin jälkeen, onneksi on klipattu hepo, niin kuivuu nopeasti!

Oli kyllä onni että laitettiin vihdoinkin valmentaja selkään. Helpottaa hirveästi kun näkee "ai noin se pitää mennä".  Tänään kun menin ratsastamaan ja mielessäni oli vain "kevyt käsi ja nopea jalka, hevosella takaosa nopeaksi ja alle". Iloiseksi yllätykseksi Hertta oli ihan mieletön!!! Se oli heti alkuverkkojen jälkeen TOSI kevyt kädelle ja reagoi pohkeeseen! Toki jouduin välillä olla tosi napakka, mutta nyt mielessäni oli kokoajan "näin se valmentajakin teki". Kokeilin piruetit ja oli ihana tunne kun Hertta oikein ISTUI takaosansa päälle ja NOUSI edestä! Hetken jo mietin että hyppääkö se pystyyn, mutta ei. Se vain yksinkertaisesti punnersi. Välillä meni vähän turhankin hidastetuksi käännökset pirueteissa, mutta se kuitenkin lähti heti eteen ja ponnekkaasti. Ai että mikä tunne...
 Hertta hikoili taas pitkästä aikaa tosi paljon. Selkeästi oli rankkaa ja se teki töitä. Olen ihmetellyt että miksei se enää hikoile tms, mutta yksinkertaisest itse olen ollut liian höveli. Ollaan nyt aika pitkään ajateltu vain "rennosti eteen ja matalaksi", mutta nyt oli aika taas vähän lisätä pökköä pesään ja tehdä taas sitä body buildingii. :)

Voi raukkaa kun otti voimille jalkakyykyt! Ihana laamakameli <3

Hertta väsähti aika nopeesti, sillä lopuksi se alkoi painaa kädelle ja hidastui jalalle. Ihan kyllä ymmärrettävää, mutta tälläin kun treenataan koko talvi, niin sen kuntokin kasvaa vielä lisää ja se jaksaa pidempään! Tämä tunne pitää saada myös ensi kesän kisaradoille, niin että se jaksaa kantaa itsensä koko radan läpi.
Uskallan väittää, että jos en kävisi ko. valmentajan luona, ei oltaisi tähänkään päivään mennessä edes PSG tasolla. En vaihtaisi!

Tallissa sitten venyttelin Hertan ja vähän hieroskelin Arnikaa selkään. Jalkoihin laitoin mun suosikki Absorbinen linimenttiä, sekä vähän tuonne takapolviin ja kintereisiin. Kouluhevosella koville joutuu takajalat ja haluan että meitin mummeli pysyy vetreenä vielä pitkään. Tuntuu että nyt vasta ollaan pikkuhiljaa pääsemässä vauhtiin! Toivottavasti ikä ei tule vastaan...

Nyt kun tuntuu siltä että olen vihdoinkin löytänyt jonkun punaisen langan, niin mun täytyy pitää siitä kiinni kynsin ja hampain!