Kaikille hevosille siitä kyllä on hyötyä, mutta lusitanoilla tuntuu että se korostuu vielä enemmän niiden heikkouden ja voimattomuuden takia. Hanki "pakottaa" ne bodaamaan ja nimenomaan laukkaan siitä saa apua. Lusitanoilla on usein aika nopea laukka, vähän kertoo siitä ettei etuosa helposti kanna. Hangessa tämä korjaantuu samantien ja saadaan esiin heti voimakas ja pehmeä laukka. Toki täytyy muistaa että hangessa meno on rankkaa, joten siihenkin täytyy totutella.
Hansussa huomaa kuinka hangessa laukan treenaaminen on auttanut sitä hahmottamaan laukkaansa. Aina kun edellisenä päivänä on käyty hangessa, seuraavana päivänä Hansu laukkaa heti ensi askeleista lähtien "hidastettua" laukkaa. Hyvällä tavalla. Saa jopa sanoa sille, että mennään vähän reippaammin, mikä on aika harvinaista että Hansulle saa sanoa niin... :D
Jotenkin laukka on paljon tasapainoisempaa ja keinuvampaa sen jälkeen kun kuvioihin on ottanut hankilaukan. Puhumattakaan siitä että piruettilaukan treenaaminen on aloitettu, niin aika paljon on saatu piruettilaukkaan lisää näyttävyyttä kun hangessa treenaat hidasta laukkaa. Kummasti tulee viivettä askeleeseen ihan automaattisesti, eikä tarvitse hevosta "opettaa" siihen.
Nyt tosin on alkanut tulemaan lunta jo aika reippaasti ja esim. kaksi viikkoa sitten otettujen peltokuvien jälkeen on lumitaso pellolla jo reippaasti yli Hansun etupolvien. Käyn noin kerta viikkoon pellolla ja se on ihan riittävä.
Se mitä hankitreenissä täytyy muistaa, että kyllä, se tuo voimaa ja on tosi tehokasta liikuntaa, mutta se mikä siinä kärsii on elastisuus. Ei ne bodaritkaan lihasmassaltaan hirveästi taivu, ja kouluhevosen tulisi keholtaan olla enemmänkin balettitanssija, kuin kehonrakentaja...
Kohtuus kaikessa siis!
Kun mennään pellolla, voi se olla muutakin kuin täysiä laukkaamista! Toki sitä täysiä laukkaamista unohtamatta, sehän on just kivaa ;)
Pyrin tekemään pellolla ihan samoja asioita kuin maneesissa. Pohkeenväistö ravissa ja laukassa hangessa on muuten astetta haastavampaa, mutta ainakin Hansulla toimii. Saan sen väistöharjotuksilla kyljistään pehmeämmäksi. Se vähän tykkää "kovettaa" itseään kun innostuu ja puhkuu menemään hangessa, mutta kun pyydän menemään loivasti myös sivulle niin eron huomaa jo ravin askelluksessa. Suoralla askellus voi helposti mennä "nykiväksi", varsinkin jos on menohaluja. Jos vien ravissakin vaikka tosi loivaan väistöön niin kroppa tulee paremmin käyttöön.
Hansun kohdalla olen myös alkanut treenaamaan niitä vaihtoja myös hangessa. On niin ihanaa että tuon taskuraketin liikkeet ja reaktiot saa hitaaksi! :D Voin pellolla tehdä aika hyvin jo sarjassa vaihtoja niin että Hansu ei ehdi räpiköimään joka suuntaan kun se ylisuorittaa mun apuja. Hangessa se joutuu keskittymään yhteen asiaan kerrallaan ja näin pääsen vähän huijaamaan sitä. Näin pääsen naamioimaan ne "hiostavat" asiat leikiksi. "hupsista keikkaa, tehdäänpäs vaihto. Ja toinen. Ja kolmas..."
Ja vielä varmasti jokaiselle hepalle hyödyllistä: hangesta saa mukavasti apua keski/lisättyyn raviin :)
Hangessa kun lisää niin sehän onkin tosi helppoa sitten tasaisessa tylsässä maneesissa sen jälkeen ;) |
Sivuliikkeitä mä teen kyllä aika harvakseltaan pellolla, pelottaa kuitenkin sen verran, että jos siellä sattuu sopivasti joku kuoppa ja lumipolanne olemaan, niin polkee vielä kinttunsa auki.
VastaaPoistaRiippuu syvästi hangen syvyydestä :D näillä lumisateilla alkaa olla muutoinkin aikamoista tarpomista ihan kävelykin... saas nähä koska on jo liikaa!
PoistaTuli muuten mieleen, että olisikohan sama tehokkuus kesällä, jos olisi mahdollisuus vedessä kahlaten tehdä vähän samoja juttuja? Jos siis olisi vaikka hiekkaranta meren rannalla tms. :)
VastaaPoistaAivan varmana olisi! Tai siis onhan nykyään vesikävelymattojakin, jos pääsisi kahlaamaan niin olisi tosi tehokasta ja tekisi hyvää ihan vain kävelykin vedessä. :)
PoistaMoi! Nämä sinun kirjoitukset on kyllä avanneet omia silmiä ihan eri tavalla, mitä vaikka tuohon voimaan tulee. Jotenkin ei aiemmin edes pöljästi ole osannut ajatella tuota hevosten "bodausta", kun on ajatellut, että ainahan hevonen on merkittävästi ihmistä vahvempi. :D Vaikea selittää, mutta vähän samalla tavalla sitä ajattelee, että kissatkin on yleensä aina perusnotkeita ja atleettisia ihmiseen verrattuna ilman, että ne erikseen treenaa. Ja perustuntihevoset on kuitenkin tasaisessa peruskunnossa, niissä ei eroja osaa nähdä. Joskus pari vuotta sitten ihan hämmennyin, kun vuokrahevoseni olikin muuttunut kevään kenttäjumpan jälkeen vähän ryhdikkäämmäksi ja lihaksikkaammaksi.
VastaaPoistaOon myös tälleen hiljaisena lukijana seurannut ilolla, miten teillä on Hansun kanssa niin hyvä meininki. Näin blogin kautta nähtynä ainakin vaikutti siltä, että meni jonkin aikaa ennen kuin Hertan jälkeen aloit enemmän myös hengailla ja puuhastella Hansun kanssa. Tosi mukavaa, että jaksoit jatkaa bloggausta, ei varmaan itsestäänselvyys siinä tilanteessa. :)Onnea tuleviin kisoihin ja koitoksiin!
-Maija
Moi!
PoistaJoo bodauksenkin hevosella oikeastaan tajuaa vasta kun huomaa kuinka paljon hevonen muuttuu jo perusliikkeissään kun saa voimaa. Ajattelee yleensä vaan "se nyt vaan on tollanen" mutta pari vuotta ja kas kummaa mitä on tapahtunut :D
Olet kyllä ihan oikeassa tuossa mitä olet huomannut. Sanoisinko että ensimmäiseen puoleen vuoteen Hansun kanssa Hertan jälkeen oikeastaan vain liikutin Hansua. En mä sen kanssa hengaillut tai viettänyt aikaa. Ja oikeastaan olin sen kanssa aika nuiva alkuun, jos se ei jotain osannut/ymmärtänyt, vertasin sitä heti Herttaan. "No jo on kumma, kyllä Hertta ainakin osasi..."
Siis ihan älytöntä! En varinaisesti purkanut pettymystä Hertan menettämisestä Hansuun, mutta jotenkin torjuin Hansua alkuun. Pidin Herttaa niin "pyhänä" että muut hevoset oli "tyhmiä" ja kukaan ei tule olemaan niin hieno kuin Hertta oli. Aika lapsellista, mutta jälkeenpäin tajuan miten naurettavaa se oli :D Vaikken siitä meteliä pitänyt, niin sisällä sitä mietti kaikkea tyhmää.
Nyt oikeastaan kun on aikaa kulunut jo jonkun aikaa ja sitä on alkanut ymmärtämään että maailmassa on muitakin hevosia. Vaikka edelleen harmittaa ettei mulla ole sitä hevosta enää jonka kanssa tuntui olevan niin paita ja peppu, niin jotenkin sitä on avannnut mielensä nyt Hansullekin. Kumma juttu kun on alkanut sujumaan paremmin kun olenkin alkanut hengaamaan sen kanssa ja viettämään aikaa. Nyt siitäkin on alkanut tulla "yhden ihmisen hevonen" joka kyllä tunnistaa mut ja sen kanssa on aika helppo jo mennä ja tehdä koska tunnetaan toisemme. Ja kaikki tämä vasta nyt kun minä ANNOIN sen päästä mun pään sisään... :)
Eli mitä opimme. Älä ikinä pidä sitä hevoskumppania vaan "hevosena". Love the horse first, sport next :)