Valmentajan tärkeys

Oikeastaan voisin olla kirjoittamatta tätä postausta ja jättää vain tuon ylläolevan kuvan tähän ja se kertoisi kaiken olennaisen... :D Pohdintaa kuitenkin valmentajan tärkeydestä ei kuitenkaan voi tarpeeksi korostaa.
Esimerkkinä voisi käyttää klassista tilannetta. Junioriratsastajalle ostetaan sadantonnin kilpahevonen junioriluokkiin. Siinä vaiheessa unohtuu sen GP-hevosen hintalappu jos valmennukseen ei satsasta samalla intensiteetillä. Ei ole olemassakaan niin lahjakasta ratsastajaa joka nuorella iällä ilman valmentajaa pärjäisi edes sen valmiin koulutetun hevosen kanssa. Siinä käy niin että eilisen GP-hevonen on huomisen He B- hevonen. 

Jokainen ratsastaja joutuu treenaamaan itsensä yhtä hyväksi kuin hevosensa, ja siihen tarvitaan apua. Menestyneimmät ratsastajat ovat ne, kellä on paras valmennuskuvio, ei välttämättä paras hevonen. 

Ehkä isoin "virhe" monen ratsastajan uralla on liian vähäinen valmennus. Toki Suomessa pakko sanoa että se on älyttömän kallista. Ammattivalmentajat maksaa, mutta laadustahan täytyykin maksaa. Maksaa se muuten ulkomaillakin käyttää jotain olympiatasonratsastajaa valmentajana. En itse kuitenkaan ensisijaisesti säästäisi valmennuskuluissa. Säästin sitten muussa. Laskeskelin polttoaineenkulutusta tallimatkoilla, mietin tarkkaan tarviiko hevoselle ostaa uutta tingelitangelia...

Paljonko mulla meni esim Hertan kanssa rahaa valmennuksiin kuukaudessa?

Summa vaihteli. Jos oli ollut oikein hyvä valmennuskuukausi, eli vähintään kerran viikossa, siihen kylkeen ehkä joku "extra" vierailevan valmentajan silmien alla, summa oli helposti sen 300-400 euroa ainakin. 

Pakko kuitenkin sanoa että se ei ole hukkaan heitettyä rahaa. Etelä Suomessa on se hyvä puoli että täällä päin on valmentajia aika reippaasti, mutta mitä pohjoisemmaksi mennään niin ymmärrän kyllä että alkaa vaihtoehdotkin käydä harvemmaksi. Kuitenkin joskus siihen että oppii jotain ja pääsee eteenpäin voi joskus jonkin aikaa auttaa edes joku!

Tuttavani oli Hollannissa töissä 2 vuotta eräällä tallilla. Hassuinta mitä pisti merkille oli se, että siellä naapurikarsinan hevosen ratsastaja saattoi sanoa jotain hänen ratsastuksensa aikana ja antaa neuvoja. Ilmaiseksi. Siinä ohimennen. Ja tämä oli täysin fine. Vastaavasti tallityöntekijä saattoi kentän laidalta tauoltaan huudahtaa pari kommenttia, miten laukanvaihto onnistui, kannattaisko vähän mennä enemmän eteen vai ottaa kiinni, vähän enemmän jalkaa, asetus saisi olla parempi... Tulee mieleen että Suomessa saisi kuulla mutinaa että "mitä tuo puuttuu mun tekemiseen" mutta tuolla se oli täysin normaalia ja huikattiin vain "kiitos" :D 

Eihän tämä mitään valmennusta ollut, mutta pointti oli se ettei koskaan tarvinnut ratsastaa yksin. Useimmille siitä on suuri apu jos joku vähän sanoisi "enemmän eteen / älä nojaa eteen / vähän enemmän vasenta jalkaa". 

Isoin ongelma mielestäni on että moni jää vain ratsastelemaan. Kevennellään ympäri kenttää, vähän vaihdetaan suuntaa. Mennään oikeastaan samalla tavalla kuin aina ennenkin, ja jos et muuta itsessäsi jotain, et voi muuttaa hevosessakaan mitään. 

Ratsukolla voi olla joku tietty ongelma. Jokin liike ei ehkä onnistu. Helposti kuulee "kun tää ei sitä, ja kun tää ei tätä". Joo, se voi olla ettei hevonen sitä ja hevonen tota, mutta jos olisi se valmentaja, joka kykenee sanomaan suoraan, voisi ehkä mainita "no ei kai onnistu, koska itse et osaa pyytää". Eli valmentaja joka spottaa sen syyn miksi joku ei onnistu, ja mikä parasta, osaa vieläpä sanoa sen suoraan olematta kuitenkaan loukkaava. Harvoin olen törmännyt loukkaaviin kommentteihin, vaikka välillä sellaista legendaa kuuleekin. Toki vaatii ratsastajalta kanttia kestää ottaa vastaan negatiiviset kommentit ja olla realisti omista taidoistaan. Se että valmentaja sanoo että vika on sinussa, ei ole negatiivista kommentointia. Se voi olla, ikävä kyllä, faktaa. Se vain on kestettävä tai et ikinä kehity.

Pahinta mitä voi olla on selittely. Valmennuksen kesken jokaiseen valmentajan sanomaan väitetään vastaan. Aina muka löytyy joku selitys miksi teen näin, miksi teen noin, itseasiassa juuri siksi ja täksi kieltäydyn kokeilemasta kokonaan antamaasi neuvoa. Tällaisissa tapauksissa omasta mielestäni valmentaja voisi sanoa suoraan, että lopetetaanko kokonaan, sinä tuhlaat rahasi ja valmentaja tuhlaa aikaansa. 

En väitä etteikö valmentajan kanssa saisi olla erimieltä. Saa ja pitääkin kyseenalaistaa jos joku epäilyttää, mutta pyydä valmentajaa perustelemaan ja selittämään sen sijaan että selittää itse! Ammattivalmentajalta saat varmasti niin tyhjentävän vastauksen kysymykseesi ettei mitään epäselvyyttä kohta enää olekaan. 

Valmentaja jolla on hyvä virhesilmä osaa kyllä kertoa mistä epäonnistunut suoritus johtuu. Ei välttämättä siitä ettetkö osaisi ratsastaa kyseistä tehtävää, vaan ehkä jostain taustaongelmasta. Mitä jos vaikka huomaamattasi istut suorittamaasi liikettä vastaan? 

 Kaikki kuvat on ottanut Taru Arola 

Kaikista isoin apu on ollut meidän kotivalmentajasta Riitasta. Oikeastaan jos en hänen tunneilleen aikanaan olisi päätynyt, en koskaan olisi päässyt edes sinne PSG luokkiin. Jo Va B luokat takkusi ennekuin tajusin siirtyä hänen oppiinsa. Pois en vaihtaisi.

Toinen ehdottoman iso hyöty on ollut Janne Berghin treeneillä TDF aikana. Jos Hansun kanssa pääsen sopivaan pisteeseen, tahtoisin myös kotivalmennuksen lisäksi ottaa Jannen meitä auttamaan säännöllisesti. Päästäisiinpä ainakin isolle kirkolle!
:D Harmittaa että TDF:n "amatöörisarja" lopetettiin. Oli niin hienoa saada huippuvalmennusta ja seurata miten niitä GP hevosia tehdään, vaikka itse et ollut pääsemässä maajoukkueeseen. 

Sitten ne "vierailevat" valmentajat. Paulo Bastos on ihan muutamalla kerralla saanut tosi isoja muutoksia ja ajatuksia sekä Hertalla on että Hansun kanssa. Edelleen muistan tämän Paulon tunnin Hertalla. Ikinä en ole niin hienoa passagea ulos Hertasta saanut kuin silloin. 

Ammattitaitoinen valmentaja osaa pilkkoa harjoitteet osiin. Menet uuden valmentajan luo ja hän kysyy onko jotain mitä haluaa tietää/oppia. Mainitset jonkun tietyn liikkeen tai tehtävän joka ei ole onnistunut/tarvitset siihen apua. Harvoin valmentaja alkaa paukuttaa tuota tehtävää suoriltaan ja selittää kuinka se ratsastetaan. Usein saat suorittaa kaikke muuta ennenkuin kyseiseen ongelmaan päästään, jos päästään. Kyseessä on tehtävän osiin pilkkominen. Hyvin valmisteltu, on puoliksi tehty. Valmistelet pienissä osissa liikettä ja pian huomaatkin koko tämän liikesarjan onnistuvan, tai ainakin helpottuvan. Harvoin oikeastaan missään tehtävässä kyse olisi siitä, etteikö sitä osaisi ratsastaa. Yleensä ongelma on siinä ettei hevosta ole siihen valmsteltu joko pidemmältä ajalta, tai yksittäinen sen hetken juttu. Vertaa vaikka piruetin opettaminen (vaati aikaa ja valmisteluja pidemmältä ajalta jotta sen voisi jossain vaiheessa suorittaa) tai ihan vaan perus He A tason ratsukon kohdalla laukannoston laadun parantaminen, johon voi saada jo ison eron yhden tunnin aikana kun sen pilkkoo osiin ja pääsee valmistelemaan sitä.

Varmasti kaikki jotka ovat ahaa-elämyksiä saaneet valmennuksista, tietävät mistä puhun. "Miksi en ole aiemmin tehnyt näin?" 

Aina ei mene kuten elokuvissa.

Se mikä itseäni ainakin ihmetyttää, jos saa kuulla että valmentaja menee vaihtoon, koska "ei sujunut". Itseasiassa jos olen rehellinen, niin ne huonoimmat ja parhaimmat ratsastuskerrat eläissäni on tapahtunut valmennuksissa. Parhaimmat silloin kun oikeasti olen saanut hevosen niin hyvin läpi että halleluja! Huonoimmat myös siksi, että valmennuksissa ei välttämättä edes kuulu mennä hyvin! Kyllä Hansu on mun kanssa "kotioloissa" rennompi ja helpompi kuin sitten valmentajan tullessa. Miksi? Siksi että ei se valmentaja päästä helpolla kun OIKEASTI pitää jotain korjata. Se että vähän annan siimaa ja huomaamattani "vähän päästän hepan helpolla" johtaa ehkä "miellyttävämpään ratsastuskertaan", niin ehkä myös virheelliseen ratsastukseen. Sitten kun jotain tärkeätä oikeasti taas korjataan niin ettei Norppa saa armoa, niin ei se hevonen aina sitäkään välttämättä heti sulata. Vaikkapa se suoruus! Kotona on mukava antaa hepan mennä siinä missä on mukavaa, mutta kun valmentaja tulee niin se vaan laittaa sut ratsastamaan niin että sen hevosen täytyy olla suora! Se on karhunpalvelus itselleen ja hevoselle kun kotona "pitää hauskaa" ja sitten kun valmentajan kanssa "on niin vaikeaa että lopetan, koska ei tule hyvä mieli" niin loppuu se kehitys siihen. Tai ainakin hidastuu rajusti. Antaakko hevosen kulkea vinona ja kipeyttää itsensä, vai ottaako ohjeet ja treenit vastaan niin että molemmat kehittyy ja hevonen rakentuu symmetrisesti ja etenee?

Silloin kun aloitin Hertan kanssa Riitan opissa, oli alku aika kamalaa. Sain kuunnella korvat punaisena siitä kuinka teen mitäkin väärin ja mitä jätän tekemättä ja mitä pitäisi tehdä. Olin niin jumissa aina valmennusten jälkeen sillä kuntokaan ei riittänyt niihin. 

Moni olisi varmasti lopettanut koska ekan puolivuotta sain sellaista huutia että hävetti. No en todellakaan harkinnut lopettamista, päinvastoin. Mulla oli aina valmennusten jälkeen tunne "mä vielä näytän sille että mä kyllä osaan ratsastaa!" :D Aloin jopa uhoamaan ja jahtaamaan sitä YHTÄ ensimmäistä kehua. Ja PUOLIVUOTTA siihen meni kun meillä oli Hertan kanssa ensimmäinen valmennus missä sain kuulla ekan kehun! 

Jälkeenpäin olen jopa kuullut: "Enpä olisi uskonut susta silloin alkuun". HAH! Mähän sanoin että mä vielä näytän! 

Älä siis luovuta vaikkei valmennuksissa tulisi tunnetta että olet menossa seuraaviin olympialaisiin. 

Ole nöyrä ja ota vastaan se kaikki tietotaito ja fakta mitä sulle koko rahan edestä annetaan. Vaikka seuraavana päivänä vatsalihakset huutaa hoosiannaa ja töissä/koulussa haluaisin välttää istumista.

Kiitos siis kaikille valmentajille! Teette tärkeää työtä.

Hansun kanssa ekaa kertaa Paulon silmien alla. Ei mennyt kauhean hyvin eka kerta, varmaan vähän turhan iso "tason pudotus" Hertasta Hansu 6 veen kanssa esiintymään, tai oikeastaan sähläämään... :'D En jotenkin päässyt yhtään tuona valmennuskertana Hansuun käsiksi, mutta arvatkaapas vaan mikä mielentila siitä tuli? No juurkin se "mähän näytän sille että osaan ratsastaa tätäkin" ja seuraava kerta olikin jälleen niitä huippukertoja ja sain taas tosi paljon irti Hansusta! Ei saa luovuttaa vaikka valmennus menisi päin seiniä niin että mietit ettet enää ikinä kehtaa näyttää naamaasi maestrolle uudelleen.


Alla sitten uusintaotos yli vuoden jälkeen!