Treenit videolle Pixiolla

Pakko sanoa heti alkuun, että tämä EI OLE mainos! :D

Blogipoliisien ei tartte huolestua että olisin saanut ilmaiseksi kameran käyttöön...

Eli ostimme talliporukan kesken Pixio jalustan videoiden kuvaamiseen. Jos et ole kuullut Pixiosta niin Google auttaa. Pixio ei siis ole itsessään robottikamera, vaan jalusta, tai oikeastaan erillinen laitteisto johon voit kiinnittää minkä vain videokameran tai jopa kännykän. Jalusta pyörittää kameraa sinua seuraten ja hoitaa zoomauksetkin.

Meillä on siis tavallinen jalusta, johon ostettiin Sonyn käsikamera. Ratsastajalla on ranneke ranteessaan niin robotti tietää seurata just sua. Ratsastuskentän jokaiseen kolmeen muuhun nurkkaan (pois lukien siis nurkka jossa kamera on) on sijoitettu pienet "majakat" jotka luovat kameralle sen alueen minkä sisällä kamera ratsastajaa kuvaa. Näppärää!

Hinta?

En tiedä siis mikä tämä meidän malli on, mutta se on aika perus. Ei esim voi mitään etäyhteyttä valmentajan kanssa pitää tms. Meitä oli 11 henkeä jotka sen keskenään osti ja hintaa tuli n. 100e per naama. Ostimme tosin myös sen kameran yhteiseksi niin ei tartte kenenkään alkaa kiinnittää aina erikseen omaa kameraa, vaan kamera on aina kytkettynä maneesissa. Siitä tuli tietty lisähintaa, eli itse Pixion hinta jäi n .1000 euroon, ellei jopa vähän alle.

Me ollaan viritetty Pixio kiinteesti maneesiin. Eli majakat ja robottijalusta on ruuvattu seinään kiinni. Ne ovat myös aina päällä/sähköissä jotta kohdennukset ja asetukset eivät nollaudu. Näinollen kamera on aina valmiina kuvaamaan. Senkun napsautat päälle.

Jos nämä ei olisi kiinteesti kiinni maneesissa niin joka kerta pitäisi mennä sijoittamaan majakat ja säätää robotti etc... Se olisi työläämpää.

Meillä on lämmitetty maneesi, joten menee kesät talvet hyvin. En tiedä miten pärjäisi pakkasessa tuo järjestelmä? Ei varmaan tykkäisi hyvää.

Ennen selkään nousua pitäisi tsekata kohdennukset ja säädöt, että ratsukko olisi keskellä kameraa ja zoomi pelaa.
Menin selkään katsomatta kameraa, joten siinä oli zoomi vähän jossain... Kun oltiin tässä kohtaa maneesia, mahduttiin kameraan mutta joka kohdassa ei ihan oltu keskellä kameraa, ja Hansulla jäi monesti kaviot pois kuvasta. Joskus on jäänyt pois ratsastajan pää toisessa päädyssä maneesia, eli silloinkin oli säädöt pielessä. Tämä pitäisi muistaa tsekata aina ennen selkään menoa siis

En kaiva nenää jos sitä mietitte :D
Menin kameran eteen ja katson näymmekö kamerassa. Toki en ihan niin kauas nähnyt että olisin nähnyt kameran, mutta olin näkevinäni meidät keskellä. Aika keskellähän ollaankin, mutta tässä jo näkyy että Hansun jalat on vähän turhan alareunassa.

No mutta mitä tykkään?

Tykkään!

Kameran laatu riippuu täysin kamerasta, ja meillä on aika perus Sonyn joku handycam. Meillä on aika hämyisä maneesi joten videoiden laatu iltaisin on aika suttua, mutta itselleni riittää että näen oman istuntani ja erotan selvästi ratsukon ja kyllä siitä erottaa. Päivisin paremmassa valossa saa tietty parempaa kuvaa.

Tässä on tämän päivän reeneistä lyhyt videokooste. Tässä on pakko  sanoa että jostain syystä astetukset on vähän pielessä, eli välillä jää hevosen kaviot pois niin ettei ne mahdu kuvaan. Tämä on sitten taas "säätäjän" vika, ei kameran... :) En säätänyt kameraa ennen kuin menin selkään joten vähän oma moka... Kamera myös välillä menetti meidät eli tarkennus hapuili. Mun olsii pitänyt tehdä kohdennukset ja säädöt uusiksi ennen selkään nousua mutta kyllä tästäkin nyt ihan kivasti näkee meidän menoa. :)

Videolla voitte huomata vihreän valon mun vasemmassa ranteessa. Se on se ranneke ja aina kun kuvaus on päällä, valo palaa kokoajan vihreänä. Kun kuvaus on tauolla, niin valo vilkkuu.

Ratsastaja voi siis itse kytkeä kuvauksen päälle ja pois aina halutessaan. Rannekkeessa on vain yksi nappi, "kuvaus päälle" ja "kuvaus pois"

Näppärä vehje. En ikinä aiemmin oikeen saanut videota kun ei mulla ole mukana koskaan ketään kuvaamassa, niin nyt kameramies odottaa mua aina maneesissa yöt päivät! :)

Se siitä kameramiehestä, siirrytäänkö tohon pieneen hevosmieheen?

Se liikkui tänään todella hyvin!

Laukassakin tuli tosi kivaa ja rentoa laukkaa, pari laukanvaihtoa ehkä vähän oli turhan paljon "pois avuilta" mutta vaihdot itsessään oli puhtaita joten menkööt. :D

Hansun ravi sen sijaan tuntuu olevan aina hyvää nykyään. Toki jännitys sitten verottaa pisteitä, mutta "ihanaa" huomata että vaikka se olisi jännittyneempi, niin se kykenee silti säilyttämään ravissa tahdin ja liitovaiheen. Jos se jännittyy niin takapuoli tulee vähän turhan "ylös", voisi sanoa että kulkee ristiselkä pystyssä, ja se ei tietenkään ole se mitä haluan, mutta pointtini tässä on, että se on ainut mitä tapahtuu ainakin näin kotioloissa. Kisoissa en sitten tiedä miten mennään sinne säätämään jos Hansu jostain järkyttyy.. ;)

No mutta turhaa maalailla piruja seinille kun ainakin tänään se meni hyvin!

Se on saanut niin paljon voimaa ja jaksaa yhtäaikaa työntää ja istua. Vuosi takaperin niin en voinut pitkiä aikoja istua harjoitusravissa koska sen selkä väsyi ja ei siellä voinut enää istua. Ravi katosi ja muuttui tökkiväksi joten oli pakko keventää jotta Hansu psytyisi ravaamaan paremmin selän läpi.

Tämä on muuten se mitä allekirjoitan edelleen, ettei nuorella hevosella istuttaisi harjoitusraviin alas turhan aikaisin. Eri asia on treenata sitä, mutta että järjestään ei pidettäisi persusta penkissä. Vasta sitten istuttaisiin alas kun selkä on tarpeeksi vahva ja hevonen jaksaa kantaa ratsastajan harjoitusravissa. Jos hevonen menettää ravinsa kun istuu harjoitusraviin, se ei ole tarpeeksi vahva vielä eikä yhteys takajaloista kuolaimeen säily. Hevosen ravin laadun kannalta on siis parempi keventää niin kauan kun se ravi alkaa muodostua sieltä. Sitten kun hevonen on vahva ja rakennettu ratsasin, ei alas istuminen ole ihmeellistä.

Hansun ravi on todella miellyttävä istua silloin kun se "svengaa" näin, mutta jos se jännittyy ja iskee selän lukkoon niin voin sanoa että pompin aika korkealle sieltä... :D Koitan kuitenkin vain liimata itseni penkkiin ja koittaa jatkaa ja hymyillä kuin mitään ei olisi tapahtunut! Heh.

Kesällä vielä haaveilin Hansun raviin enemmän työntöä. Siinä alkoi olla aika kiva tahti ja kanto, mutta se vähän jarrutti. Se olisi mielellään vähän jäänyt hitaampaan raviin / passageen, ja siinä vaiheessa ei auta eteenpäin patistaminen. Se ei johdu siitä ettei se menisi eteenpäin, vaan siitä ettei se kanna. Hansulla oli oma ravi missä se jakso kantaa, sen yli kun mentiin niin se ei enää jaksanut kantaa ja tuli tunne ettei se enää mene eteen. Nyt kyllä nykyään tuntuu että se menee eteenpäin, oikeastaan jopa imee eteen! Mutta siinäkin edelleen täytyy olla varovainen ettei mene liikaa, jos se lähtee liikaa "viemään" mua eteenpäin ikäänkuin lisäykseen lähtemässä, se helposti "kaatuu nenilleen" ja alkaa nyökkimään. Siinä on vielä sen raja missä se ei jaksa. Tämä täytyy ratsastajan kuunnella herkästi ja päästää hevosta lisäykseen/eteenpäin ravissa vain sen verran missä se hevonen pysyy tasapainossa ja kantaa. On hienoa, että hevonen haluaa edetä, mutta sille voisi sanoa että ei makeaa mahan täydeltä. Eli vain sen verran mitä nyt pystytään, ei enempää ;)

Miten sitten lusitanon saa ravaamaan isosti eteen, kun ne tykkää mennä pienesti ja paikallaan?

Ei ainakaan potkimalla eteen, siinä vain sekoaa tahti ja lopulta se kuuma sähläävä hevonen!

Mä olen jankanut Hansun kanssa niitä siirtymiä loputtomiin. Toki käytän jalkaa, ja sanon että molemmat pohkeet tarkoittaa eteen, mutten ala "ajamaan sitä".

Teen paljon eteen - kiinni- tyyppisiä harjotteita ja haluan tehdä Hansulle selväksi että "go go on kiva asia". Ne ponnistusvaiheet eteenpäin kiinniottavan avun jälkeen on niitä parhaita askelia selkäänkin (esim. passagesta ulos raviin tai kootusta ravisa keskiraviin ja takaisin) ja pääsen kehumaan. Hansu alkaa tarjoamaan ja oikeastaan odottamaan koska saisi taas "vähän mennä". Sitten huomaankin että hei, mähän saankin enemmänkin pidellä tätä ja odotuttaa kuin "ajaa eteen".

Toinen missä Hansu oppi että eteenpäin lätkiminen on kivaa ja toivottavaa, oli keskiravit. Pari kertaa kun sitä vähän hoputti keskiraviin aina samalla uralla, eli diagonaalilla, se alkoi odottaa sitä että kohta lähdetään. Ajan myötä se oppi paremmin lisätä/pidentää ja koitin aina sitten metri metriltä jatkaa sitä pidennystä diagonaalin jälkeenkin. Yksi kehitysvaihe oli, että Hansu kyllä lähti keskiraviin diagonaalilla mutta kulmaan tultaessa tuli vähän jarru. Tätä jarrutusmatkaa aloin siirtämään. Kertomaan sille että se lisäys mikä lähtee kulmasta, ei aina päätykään kulmaan. Vaikeinta on mennä keskiravissa kulman läpi, mutta mä vähän helpotin oikaisemalla. Äkkiä Hansu alkoi pysymään pystyssä myös sen kulman läpi ja eipä aikaakaan kun se tajusi että "eteen" voi mennä aina ja missä vaan.

Ja nyt se ravaa jo mielellään harjoitusravissa ympäri maneesia molempiin kierroksiin :)

Yksi asia myös mitä tykkään tältä videolta katsoa, on Hansun olemus.

Se ei huiski häntää ja sillä on iloinen ilme. Se on jotenkin niin tosissaan näissä! Sitten kun tulee vähän hankalaa (passagen harjoittelu videolla) niin se vähän pistää korvia mua päin ja keskittyy täysillä, mutta ei tule sellaista "tyytymätöntä" fiilistä. Näin alkuvaiheessa passagenopettelua, se vaatii vähän vielä Hansulta paljon, mutta uskon että tulevaisuudessa passagesta ja piaffesta tulee sille yhtä iloinen asia kuin ravista.