Kootussa Ravissa

10. tammikuuta 2016

Ilman rentoutta ei ole mitään

Tämäkin on tullut todettua tässä jo niin monesti nyt parin viikon aikana.
Hertta kun on vähän sellaista kuumuvaa ja juoksevaa sorttia, olen aina vähän veitsen terällä sen kanssa meneekö hyvin vai huonosti. Melkein aina aluksi H on rauhallinen ja rento. Se kuumeneminen alkaa vasta sitten kun se lämpiää ja sitä voi käyttää joko hyösyksi tai sitten siitä on vain haittaa.

Moni hevonen on aluksi pörheä, mutta kun esim se on saanut laukata tai liinassa juosta ensin, ne rauhottuvat. Hertta ei koskaan ole ollut tälläinen. Se on yleensä aluksi ihan laamana. Kävelee rauhassa ja alkuravitkin menee rauhassa. Sitten vasta kun se rupeaa lämpiämään niin vauhtia alkaa löytyä ja joskus tilanne voi olla se että kierros kierrokselta se vain kuumenee lisää ja jos sen antaa niin sehän laukkaisi maneesia ympäri loputtomiin. Se on niin väsymätön tuossa juoksemisessa!
Hertalla ei koskaan voi tehdä sitä että "anna sen juosta turhat höyryt pois". Ei todellakaan. Sen höyrykattila vain kerää lisää painetta ja lopuksi räjähtää! 

Kuvapommi valmennuksesta luvassa! Kaikki kuvat ovat jälleen Taru Arolan käsialaa, kopiointi kielletty!
Rento, mutta kuuliainen. Säilytä tekemisen rauha
Kuva viime valmennuksesta. Alkuverryttelyssä olen vähän leikkinyt piaffilla niin että käynnistä pyydän Hertan sellaiseen eteenpäin hiipivään piaffiin josta sen täytyy sitten ponnistaa raviin. Näin ollen se alkaisi ajattelemaan enemmän eteen piffissä, kun se  tietää että "kohta lähdetään eteen!"
Hertan kanssa olen nyt alkanut pikkuhiljaa oppimaan tämän kaavan mikä toimii. Kun alan alkuverkkaamaan, olen alkanut vaatimaan siltä niin mummohölkkää kuin olla ja voi. 
"Kuules Hertta. Sä olet jo sen ikäinen että sun täytyy osata tämä uusi vaihde: Mummohölkkä"
"Nöyyyy, eeeiii. Booooring!"

Pyrin siis pitämään Hertan todella matalassa muodossa ja kaula mahdollisimman pitkänä, ja mikä tärkeintä, sen täytyy ravata rauhassa ja hitaasti. Välillä vaikka niin hitaasti ja rennosti että se tippuu käyntiin! Aivan sama. Kunhan se on todella rauhallinen ja odottaa mua. Jos alan heti kättelyssä haipattamaan sillä isoa ravia, niin en oikeasti saa sitä enää kuulolle tarpeeksi pienin avuin. Tästä Herttakin hätääntyy. Se lisää vauhtia ja sitten hätääntyy lisää kun joudun käyttämään isompia apuja! 

Valmentajakin on aina sanonut että jos Hertalla sattuu moka ja se vahingossa siirtyy hitaampaan askellajiin kuin mitä piti, niin mitä sitten? "Pikemminkin kehu sitä, vaikka se teki tuollaisen virheen. Sulla ei tämän hevosen kanssa tule ikinä olemaan sitä ongelmaa että se menisi liian hitaasti".
Olen tosiaan jopa kehunut Herttaa jos se ajattelee hidastavansa vaikka ravista käyntiin. Olen huomannut että se rentoutuu kun se "tipahtaa" käyntiin ja päälle seuraa rapsutuksia. Näin ollen se on jotenkin oppinut "hengittämään" että eihän tässä olekaan mikään kiire. 

Kun olen nyt ottanut tällaisen kuurin että Herttahan ravaa ja laukkaa alusta asti rauhallisesti, niin olen huomannut että kun alkuverryttelyn jälkeen alan tekemään enemmän töitä, se onkin sopivan rento ja vähän "hidas" siinä mielessä, että se ei heti höntyile jos vähänkään kosken siihen! Saan yhtäkkiä löysän ja rennon laukan jälkeen käyttää pohjetta ja pyytää sitä kokoamaan ilman että se lähtee mihinkään! Sillä on sellainen "rauha" siinä tekemisessä, kun Hertan on ensin vähän rauhoittanut. 

Tiedän ettei tälläinen toimi todellakaan kaikilla hevosilla, mutta hyvä ja vanha nyrkkisääntö on oikeasti se. että tee aina toisinpäin mitä hevonen haluaa. Laiskalle hevoselle nopeutta ja nopealle hevoselle hitautta. 

Minä olen hätäilevä ihminen luonteeltani ja niin on Herttakin hätäilevä hevonen. Mä olen monesti aina alkuverkassa jotenkin heti lähtenyt patistelemaan Herttaa että "noniin äkkiä äkkiä, kokoa kokoa, tee kunnolla töitä nopee nopee nopee" ja Herttahan tekee. Ikäänkuin hyökkäsin Hertan kimppuun ja vaadin siltä paljon heti nyt. Napakka täytyy olla, mutta hevosta ei saisi jahdata. 
Nyt tuntuu että meidän tekemisessä on sellainen zen-tila. (hehhe :D )
Tosin joka päivä ei tietenkään onnistu. 
Toissa päivänä aloitin taas löysällä mummohölkällä ja H oli tosi jees aluksi. Pikkuhiljaa yhtäkkiä se vain alkoi kuumenemaan ja huomaan kuinka mulla onkin taas sen pää sylissä ja se vain tahtoo juosta. Että ei tämä tietenkään aina 100% toimi, mutta eihän ne hevoset ole koneita.

Viime viikon tunnilla pääsin hyödyntämään tätä itse tekemää treeniä myös. Teimme varsin yksinekertaisesti ensin laukassa kokoamisia piruettilaukkaan asti suoralla uralla pitkää sivua pitkin aina pitkän sivun keskellä. Eli koottu laukka, piruettilaukka (sen täytyy olla suora ja tahdikas) ja sitten ulos takaisin koottuun laukkaan (edelleen suoraan ja tahdikkaasti). 

Laukkaa tunnilla
Kun olimme laukassa tulleet tätä tarpeeksi, yllätyksekseni alettiin tekemään samaa ravissa, eli koottu ravi, passage, koottu ravi. Olin vähän vastahakoinen aluksi ja sanoinkin etten ole varsinaisesti treenannut passagea juurikin Hertan jännittymisen pelossa, mutta what the heck, sitähän varten treeneissa ollaan valvovan silmän alla että saisin apua niihin vaikeisiin asioihin, enkä helppohin.

Hertalla on passagessa vielä niin paljon treenattavaa. Sillä on luonnostaan ihan jees passage, mutta se helposti jännittyy ja tiputtaa selkänsä alas. Siinä vaiheessa se tuntuu vain epämääräiseltä kellumiselta niin että takaosa tuntuu elävän ihan omaa elämäänsä, minä istun heikon selän päällä notkossa ja Hertan niska on taas mun sylissä... Ei näin. Silloin kun Hertta askeltaa hyvää ja voimakasta passagea, on meno ihan eri. Se oikeasti tuntuu yhtäkkiä kuin istuisi tynnyrin päällä (nostaa selkää "kohti" mua) ja aivan kuin mulla olisi 100 kertaa enemmän voimaa käytettävissä isoissa askeleissa. Tällöin H myös pääsee nostamaan etujalkojaan korkeammalle.
Tehtävä onnistui kuitenkin ihan hyvin vaikka epäilin! Aluksi tiettu H rupesi kiemurtelemaan kokoamiseen tultaessa pitkän sivun keskellä, mutta tähänkin löysin ratkaisun taas siitä rennosta ja hitaammasta ravista.
Pyrin kokoajan antamaan Hertalle ohjaa kun pyysimme passagea, jottei se tulisi kaulastan lyhyeksi vaan sillä olisi tunne että sillä on aina tilaa.
Samalla myös yritin rapsutella sitä säästä, jotta se lisäisi rentoutta, vaikka onkin rankka liike
Vähän ehkä liioittelen välillä tuossa käsien eteen viemisessä. :D

Passagen jälkeen sitten eteen ja ulos koottuun raviin
En saa heti hyökätä Hertan kimpuun että "noniin noniin nopea nopea takajalka!!" vaan mun täytyy ensin antaa sen hidastaa reilusti. Vähän hitaampaa ja ilmavampaa askellusta niin että H säilyy rentona. Sitten kun se on saavuttanut hyvän passagemaisen tahdin, vaikkakin olisi vähän hitaampi, niin sitten voin pyytää jalalla vielä enemmän voimaa ja takajalkoja aktiivisemmiksi. Vitsit tämä toimi!! 
Vaikka H oli hitaassa ja ilmavassa passagessa, mutta kun annoin sen löytää sen tasapainon itse ensin, pääsin sen jälkeen koskemaan siihen ja muokkaamaan passagen askeleita terävemmiksi ilman jännittymistä! Aivan huippua!
Jännittyessään passagessa H helposti jopa vetää toisen takajalan ihan piikkisuoraksi ja näyttää jopa epätahtiselta kun sillä menee jalat ihan solmuun kun se hätääntyy. Nyt kun annoin sille aikaa ensin löytää siinä vaikeassa passagen askeleessa tahdin ja rentouden ja sitten vasta laitoin vähän "sähköä" takasiin, niin se reagoi juuri oikealla tavalla vähän terävöittäen itseään ja kaikki jalat tulevat symmetrisesti tahdissa. Ei mitään haparoivia askelia! 

Vakavaa touhua ilmeistä päätellen uuden opettelu. Tässä tulossa kohti passagea
Tämä on kyllä vielä niin alkutekijöissään ettei puhettakaan että kehtaisin radalla esittää. Silloin aivan varmasti saataisiin passagesta sellaista sillisalaattia jalat ties missä tahdissa koska H:lla ei vielä ole tarvittavaa voimaa siihen, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa!

Kiteytettynä, jos mä vain saan ratsastettua Hertan rennoksi, voin tehdä sen kanssa mitä vaan. Turha alkaa treenaamaan mitään juttuja ennenkuin se on rento. Sitten kun saavutan rentouden, saavutan sitä myötä kaiken "tarjottimella".
Valmentajakin sanoi, että vielä pitää treenata tätä lisää että annan tosiaan Hertalle edestä jopa niin paljon tilaa että sen oikeasti täytyy oppia olemaan yksin. Se on vähän oppinut siihen että se nostaa niskaansa mun syliin ikäänkuin "kannattele mua!". Kuulemma meidän täytyy yrittää ratsastaessa aina erota hetkeksi ja olla mahdollisimman kaukana toisistamme, tallissa voimme sitten taas halailla ;)

Helppoa kuin heinän teko. Hevonen rennoksi ja menoksi vaan!
Tai sitten ei...

Hertta on siitä kuuluisa ettei se koskaan laita korvia höröön jos sen pitäisi poseerata. Ei muuten laittanut nytkään vaikka yritin auttaa ;)
Valmennuksen jälkeen oli taas aikaa rapsutella ja hoitaa Herbamaarea. Paras paikka on leuan alta rapsuttaminen 

18 kommenttia

  1. Saan sun blogista ihan hirvittävästi inspistä omaan ratsastukseen, ja muutenkin sun blogi on tosi hyvä. Luin tänkin postauksen pari tuntia ennen ratsastusta, ja tuli kyllä sellanen olo, että nyt mä haluun pärjätä, nyt mä haluun saada ponin rennoks yms. yms. yms. Voi, kun tällasia blogeja ois useemmassa, tää on ainut tän tyylinen blogi jonka tiiän/ jota seuraan;)

    En muuten tiennyt, että Hertta on niin energinen ja reipas ennen, kun luin tämän postauksen. Olethan sä varmaan siihen asiaan aikaisemmissakin postauksissa viitannut ja silleen, mutten ole asiaa tietyllä tavalla noteerannut ollenkaan. Meet kyllä Hertalla niin hyvin että oksat pois! Itse voin vaan haaveilla tollasesta ratsastustaidosta, mutta ehkäpä vielä joskus mäkin saavutan saman kuin säkin...

    Ihan mahtava postaus!

    pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla jos saat inspistä näist ja tahdot kokeilla näitä :) Täytyy vaan tosiaan muistaa ettei saa ottaa paineita! Vaikka tahdot saada ponisi rennoksi jne, niin muista ettei hevosta tai ponia voi pakottaa rennoksi, joten ei auta kuin malttaa ja odottaa että sen rentouden sieltä vielä löytää! Mutta eihän sitä voikkaan löytää, jos ei lähde etsimään ;) Joten aina täytyy yrittää!

      joskus vain näkee kuinka ratsastaja hermostuu kun yrittää saavuttaa jotain. Syyllistyn tähän itsekin, varsinkin kun oletan "nyt tänään me tehdään sitä ja tota" ja sitten kun se ei onnistukkaan suunnitelmien mukaan niin meinaa palaa käpy! :D Tässä kohtaa on valttia kun osaa ja ymmärtää muuttaa suunnitelmia jotta haluttu tavoite saavutetaan. Pitää aina olla se niin sanottu "suunnitelma B" jota käyttää jos A ei toimi :D

      Poista
  2. Mageen näköistä menoa! Voisitko tehdä joskus postauksen siitä kuinka siistit hertan, esim harjan ja muut karvat? Vai ootko joskus jo tehnyt sellasen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tollasta ennen tehnyt! Voisinhan mä tehdä, toisaalta Hertalla on niin ohut ja olematon harja ja häntä, joten aika helpolla sitä saa hoidettua, mutta tottakai voisin tehdä sellaisen postauksen missä voin näyttää miten ja millä esim pesen sen hännän ja harjan ja muutoinkin. Se on kuitenkin niin kiiltävässä ja hyvässä karvassa. :)

      Poista
  3. Mikä satula sinulla on ja kuka sovittaa/toppaa satulasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän on pari vastausta periaatteessa.

      Kuvissa näkyvä satula on Hertan omistajan satula, joka siis on Hertalle aikanaan ostettu. Löysin sen kaveriltani, se on Albion merkkinen, malli taitaa olla se SLK Platinum tms?
      Sovitin sen itse, mutta myöhemmin myös Vixeniltä sitä sovitettiin ja Vixen hoitaa myös toppauksen.

      Mulla on oma satula myös jota Hertalla käytän, se on Equipe Oracle. Sen ostin Satula.comista ja sovitin itse. Sitä ei tartte topata, koska se on paneelisatula. :)

      Poista
  4. Voi että, mä niin tunnistin tästä monta tuttua asiaa. Minäkin olen hätäinen, haluaisin hevosen heti teräväksi ja hyökkään kimppuun, ja hevonen juuuri samanlainen kuin Hertta, aluksi hiukan laiska, mutta kun kuumuu niin kuumuukin sitten kunnolla. Tässä oli niin hyviä kuvailuja taas, paljon sain irti ja voin toteuttaa sitten meidän omalla tasolla. Kiitoksia jälleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi en siis ole ainoa!
      Mä olen normi elämässäkin sellainen häseltäjä söhlä. Omalla tavallaan tarkka, mutta vauhdilla pitää tehdä kaikki nyt heti. Hevonen ei tälläistä piirrettä usein arvosta! :D

      Maltti on valttia. Tässäkin asiassa!

      Poista
  5. kuka sua valmentaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta Holopainen ja nyt käyn myös Riitan entisen oppilaan Emma Kanervan valmennuksissa aina kun hän tulee tänne Erkylään Englannista pitämään valkkuja :)

      Poista
  6. Hyviä mietteitä, kiitos! Huomaan itsestäni sen, että jään helposti auttamaan liikaa, ja herkkisponi joko turtuu siihen (lakkaa tekemästä itse) tai hermostuu siitä ja käy kipittämään. Voi että mikä työ onkaan olla jäntevä mutta ei jännittynyt ja rento mutta ei löysä!

    Hertta on kyllä komeassa lihaskunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Hyvä kun sanoit. Siis juurikin tuo että jää joka asiassa auttamaan ihan liikaa, eikä se loppupeleissä auta yhtään mitään. Pikemminkin päinvastoin se häiritsee hevosta ja ahistaa sitä.

      Meillä varsinkin pirueteissa huomaan tämän edelleen. Jään välillä ratsastamaan ja työntämään sitä piruettia ulos ihan kuin se hevonen vasta opettelisi sitä, vaikka Herttakin on jo siinä mallissa että ihan hyvin pärjää piruetissa itsekin. Pitäisi antaa hevoselle työrauha! Mutta kun joka asiassa sitä tekee mieli "tunkea väliin"... :D

      Hertta on kyllä tosi hyvässä kunnossa, ei näytä vanhukselta! Olen kyllä nyt ollut tosi tarkka sen ruuista ja vähän vähentänyt niitä sillä en tahdo että se lihoo tuosta yhtään! Tuntuu että tällä hetkellä sillä on ihan järkyttävä ruokahalu, syö olkiakin karsinasta. Noh, aina se tuppaa solakoitumaan kun kisakausi alkaa, joten en varsinaisesti lähde laihduttamaan :)

      Poista
  7. Ratsastuksesta vois olla enemmänki kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai siis ylipäätään vai tässä postauksessa? Tässä niitä oli aika paljon ja vieläpä tuoreita, mutta myönnän kyllä että ylipäätään voisi olla enemmän.
      Ongelma on vaan siinä että käyn ysein yksin tallilla joten en pysty kuvaamaan. :)

      Poista
    2. Ihan niiku ylipäätäänkin, mutta myös tässäkin postauksessa voisi olla enemmän. Niitä on kaikista kivoin kattoa! Varsinkin kun meette niin hyvin Hertan kaa:)

      Poista
    3. Oon samaa mieltä että voisi olla enemän, samoin videoita! Yritän saada ahkerammin kuvaajia!

      Eiköhä nyt Emman valkuista saa matskua tulevalta vlopulta :)

      Poista
  8. Mullakin oli semmoinen ongelma muutama kk sitten että just toi homma että painellaan sillee hyvän näkösesti ja kaikki on hyvin vaikka heppa onkin jännittynyt kun viulunkieli... sitten tajusin, että RENTOUS on se avain. Nyt on harkat mennyt paremmin silleen OIKEASTI paremmin, ei sillee paremmin että on vähän sidotumpi muoto ja pidempi askel.. vain sillain paremmin että hevonen on joustava, rento ja kuuliainen. Pakko sanoa että just semmosista harkoista jää hyvä tunne(:

    Oli tosi kiva lukea tää postaus, kun ennen aattelin että olen yksinäinen ongelman kanssa, ja oli varsinkin kiva kun se oli sun käsialaa. Ihan mahtava postaus!:D

    Hevoseni Hirnu on piensuokki ruuna ja vähän semmonen pröystäilevä ja hieman kuuma. Kisa tilanteissa varsinkin poju ihan jännityy ja loppu onkin historiaa...:D Onko jotain vinkkejä? Oisi ihan mahtavaa jos voisit vastata tähän kommentiin, koska ootte ihan oikeesti suosikki ratsukkoni Kyran ja Matadorin jälkeen, koska katsot asioita oikein ja välität hevosista oikeesti.

    T. he C ja B tasoinen puskaratsastaja putteineen:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai mä vastailen, mä vastailen aina kaikkiin kommentteihin, kunhan vain huomaan/löydän ne! :D

      Tuohon kisajännitykseen ei auta muu kuin kisaaminen! Aina ei välttämättä tarvitse lähteä oikeisiin kisoihin, vaan voit ihan hyvin pakkaa Hirnun autoon ja ajaa naapuritallille harjoittelemaan kisatilannetta. Miksei vaikka ihan valkoisten aitojen sisäpuolelle! Mä kävin aikaan Hertan kanssa PALJON pikkukisoissa lähitalleilla ja kaiken maailman harjoituskisoissa. Sellaisissa missä ei ole mitään väliä miten menee, kunhan vain saadaan kokemusta ja VilliHertta pysyy mulla käsissä aitojen sisäpuolella. Kyllä, meillä oli Hertan kanssa aikoinaan iso ongelma se että se jännittyi niin että kuskasi mua radalla.

      Pikkuhiljaa sitä rutiinia alkoi tulla ja valkoisten aitojen sisälle meneminen ei ollutkaan niin kumma juttu, itseasiassa siitä tuli itsestään selvyys ja H tiesi homman nimen: Täällä tehdään töitä eikä sinkoilla/riehuta.
      Sattuuhan sitä edelleenkin että Herttakin voi olla jännittyneempi ja rata voi mennä huonosti, mutta ne on poikkeuksia.

      Eli tosiaan ala harjoittelemaan kisaamista! Joko pikkukisoissa tai harkkakisoissa, tai sitten ihan muuten vaan vieraalle kentälle valkoisten aitojen sisäpuolelle tekemään joku vapaavalintainen rata ilman että kukaan arvostelee ja saat keskittyä ihan pelkästään ratakokemukseen :)

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!