Kootussa Ravissa

17. tammikuuta 2016

Emman valmennukset 2. päivä

Tänään meni jälleen paljon paremmin kuin ensimmäisenä päivänä. En ollenkaan yllättynyt tästä! Oikeastaan aina on sama tilanne, että ensimmäisenä päivänä kisoissa tai valmennuksissa menee vähän säätämiseen ja sitten seuraavana päivänä pääsee tekemään nopeammin töitä.
Hertan kanssa kyse on yleensä nimenomaan siitä, että tokana päivänä pääsen nopeammin siihen käsiksi ja se rentoutuu/on vastaanottavaisempi nopeammin. Ihankuin se tietäisi homman nimen paremmin heti seuraavalla kerralla. Eka kerta on vähän harjoittelua!

Tykkään Emman tyylistä pitää valmennuksia. Siitä paistaa sellainen saksalainen jämptiys, mutta lempeällä tavalla. Emma on kokoajan läsnä aina alkuverryttelystä loppuverryttelyyn. Mitään muuta kuin perustyöskentelyä ei tehdä niin kauan kunnes hevonen on siihen valmis. Hevosen täytyy olla rento ja vastaanottavainen, jotta voidaan lähteä tekemään eri tehtäviä. Siihen asti se on yksinkertaisesti vain ja ainoastaan hevosen "pehmittämistä" ja valmistelua tehtäviin. Turha lähteä tekemään temppuja tai käymään eri tehtäviä läpi jos hevonen ei ole siihen valmis!
Emman kanssa mulla ei myöskään ole niin hätä, kuten vieraiden valmentajien kanssa. Jotenkin vähän jännitän salaisesti aina vieraita tai uusia valmentajia. Ikäänkuin häpeän jo valmiiksi ja pyytelen anteeksi sitä että olen kehdannut tulla heidän silmien alle hölskymään! Ehkä mä joskus pääsen tästä mun alemmuuskompleksista eroon. On se kyllä jo paremmalla mallilla tosin. Nykyään lähden valmennuksiin ottamaan oppia, enkä häpeämään itseäni.

Tänään otin jo itsenäisesti vähän rentoa hölkkää ennen valmennusta, jotta päästäisiin nopeammin itse valmennuksessa liikkeelle. Vanha hevonen kun vaatii vertyäkseen aikaa. Tosin mikä tahansa hevonen tarvitsee rauhallista aikaa verryttelyyn! Hertta oli oikein vastaanottavaisen tuntuinen heti alkuun. Ilme oli jo ihan erilainen heti aluksi! Oli se myös väsyneen oloinen jo tallissa kun laitoin kuntoon, kun eilen oli aika rankka päivä.
Tuttuun tapaan aloitettiin jälleen ympyrällä ensin kevyttä ravia matalalla niskalla ja sama laukassa. Ihan vain tsekataan askellajit läpi.
Sen täytyy olla;

  • Rento
  • Vastaanottavainen
  • Pyöreä
  • Aktiivinen
  • Hakeutua kohti tuntumaa heti alussa jo
  • Kun Hertta myötää ja rentouttaa niskaa, en heitä ohjia pois "palkkioksi" mitä vähän tuuppaan tekemään, vaan nimenomaan pidän sen tuntuman jotta sillä on se tuntuma siellä matalalla niskalla!
Kaikki kuvat (c) Taru Arola!
Sorry, kuvapommi tiedossa ;)

Päivän ehdoton suosikkikuva!

Lähdimme pikkuhiljaa kokoamaan ravia lisää ja koko uraa pitkin avo- sekä sulkutaivutusta. Itseasiassa ne onnistui aika jees! Vasen kierros oli jälleen se hankalempi, muttei siis mitenkään sellainen että sitä oisi pitänyt jäädä hinkkaamaan. Oikea avo ja sulku tuli helpommin tasapainossa, vasemmassa kierroksessa jouduin yhdet ekstrakierrokset tulemaan vielä, jotta saatiin se vähän paremmin läpi. Positiivista kuitenkin oli, että ei tarvinnut kuin kerran korjata niin se korjaus tapahtui! Ei siis mitään jyystämistä ja äheltämistä, se vasen kierros vain vaati multa vähän enemmän apuja Hertalle. Lähinnä jouduin käyttämään aina sisäpohjetta jotta H oikeasti taipuisi pikkasen enemmän rungostaan kuin mitä se tarjoaa. Helposti avossa ja sulussa jää vain "ulkoapujen" kanssa puljaamaan, mutta sisäpohje on se, joka sen taivutuksen viimeisen silauksen tekee! Kun käytin pohjetta, niin Hertan täytyi reagoida siihen ikäänkuin olisin kutittanut sitä ja se "väistäisi" kyljellään tätä kutittavaa jalkaa. Eli pohje--> taipumisreaktio kyljestä pohkeen ympärille, eikä reaktiota eteenpäin kiihdyttäen, niinkuin helposti voi käydä jos hevonen jännittyy.
Teimme myös laukassa sulkutaivutuksia ja niissä oli ihan sama idea. Sen täytyy kunnolla taipua ja mun täytyy sisäpohkeella "kutittaa" tarvittaessa jos Hertta meinaa suoristua. 


Alun verryttelylaukkaa
Avotaivutukseen lähdössä
Sulkua vasemmalle

Laukkasulkujen jälkeen jatkuu samantien piruettitreenillä. 
Ensin pääty-ympyrällä normaalia lennokasta koottua laukkaa. Lähden hieman kokoamaan laukkaa, samalla pienentäen ympyrää. Pienemmällä ympyrällä, oikeastaan melkein jo voltilla alan pyytämään pikkuhiljaa piruettilaukkaa. Kun saan piruettilaukan säilymään tasaisena, lähden vasta kääntämään mutta kokoajan mun täytyi pitää huoli jälleen sillä sisäpohkeella että se taipuu sen ympäri eikä jää pohkeen taakse! 
Mun (ja Hertan) ongelma on se, että me molemmat ollaan vähän sellaisia hössöttäjiä ja hätäilijöitä. Emmakin sanoi, että mun täytyy pystyä siinä piruettilaukassakin ratsastamaan ihan mitä vaan milloin vaan, eikä niin että mulla on hevonen kontrollissa ja valmisteltuna ennen ja jälkeen piruetin, mutta itse piruetti pyyhkäistään kahdella askeleella läpi niin etten pääse koskemaan koko hevoseen. 
Meidän Kuninkaallinen Pinteleiden Käärijä- Essi (siis kisahoitaja :D ) sanoi heti valmennuksen jälkeen: "Katsokkin etten IKINÄ enää ratsasta piruetteja kisoissa niinkuin sä olet ne tähän asti ratsastanut, vaan ratsastat ne tuollalailla kuin tuossa Emman/Riitan silmien alla!".
("Okei. Näin tehdään, pakko totella tai Essi ei enää tule käärimään meille pinteleitä... ;)" )
Mulla on hirveä kiire piruetista pois. Jotenkin alitajuntaisesti ajattelen "Suoritanpa tämän nyt nopeasti alta pois ennenkuin ehtii tapahtumaan virhe!". Noh, lopputuloksenahan on yksi iso virhe,nimeltä huono juostenkustu piruetti.

Pirueteista jatkettiin suoraan vielä ravityöskentelyyn viimeisillä minuuteilla ja lopuksi vielä ympyrällä hitusen kokeiltiin passagea. Lähinnä pikkuhiljaa kokoamalla ravia lisää ja lisää ja sitten siitä passagea. Me ollaan vielä todella vaiheessa passagen kanssa, mutta tosi kivoja askelluksia pilkahtelee! Vaikeinta tässä selvästi on se passageen siirtyminen/aloittaminen. H jännittyy ja vähän menettää otetta. Se vähän ahdistuu että "mitä nyt tapahtuu". Sitten kun se löytyy askelluksen ja tasapainon, se itseasiassa jatkaa sitä passagea ihan ok! Se vähän tuntuu aluksi epäilevän itseään ja tehtävää, eikä se oikein vielä ole varma tässä. Sittenkun siihen passageen päästään niin kaikki on ihan ok, ja itseasiassa passagesta ulosratsastaminen ei ole mikään iso ongelma.
Eli passageen valmistelu ja tuleminen on haastavaa, mutta itse passage on ihan ok ja siitä ulos ratsastaminen. Eli siirtymiä pitää harjoitella!
Olen vielä tosi armollinen itselleni passagen suhteen. Sitä on nyt vasta 2 viikon takaa ekan kerran laitettu oikeasti syyniin, joten siihen nähden se sujuu ihan mukavasti. Meidän täytyy saada siihen itsevarmuutta varsinkin Hertalle, jotta se ei heti ahdistu ja ole yhtä kysymysmerkkiä. Eli mun täytyy vielä paremmin kertoa sille mitä kohta tehdään. Uskon että tämä tulee korjaantumaan nimenomaan vain tekemällä ajan kanssa. Eiköhän se Herttakin kohta huomaa mitä se passage on ja voiman ja tasapainon kautta se löytää siihen tarvittavan itsevarmuuden, eikä jännity niin helposti siihen tultaessa. 

Piruettia

Kun piruettilaukka oli saavutettu sain rauhassa lähteä kääntämään
Kepeä askellus Muorilla!
Ylipäätänsä vaikeinta tässä kaikessa on rentouden säilyttäminen myös niissä tehtävissä. Hertta on hevonen, joka jännittää sekunnissa askeleen sisällä itsensä lukkoon ylälinjastaan ja painaa selän alas, ja yleensä vielä sinkaisee jonnekkin, jos se ahdistuu. Se rentous ja sen saavuttaminen vaatii sitten enemmän sekunteja. Täytyy muistaa että oikeastaan nämä kaikki vaikeat liikkeet todellakin ovat Hertalle vaikeita. Kyllä sen huomaa kun näitä tekee hevosella joka ei olisi näi pitkä ja takakorkea. Pisteet kuitenkin Hertalle kun se yrittää niin täysillä!
Kyllähän sen rennoksi saa helpommin näissä perus askellajeissa, mutta se jutun juoni on säilyttää se rentous, vaikka tehtävä vaihtuu. Tehtävästä toiseen ja jopa sen saman tehtävän sisällä säilytetty rentous on se tavoite. Ei kannata heittää hanskoja tiskiin, vaikka rentous häviäisi aina ajoittain. Varsinkin jos opetellaan uutta, voi rentous karata. Toisaalta en minäkään rennoin mielin opi uutta aihetta tässä vaikeassa kemiassa mitä vastaan vielä taistelen Yliopistolla. Itse asiassa se uuden opettelu on mulle itkupotkuraivareiden tasolla! Mutta kappas kummaa kun saa sen rutiinin ja itsevarmuuden oppimisen myötä, voin rennoin mielin lasketella menemään molekyylikaavoja ja reaktioyhtälöitä! Sama pätee hevosten kanssa ratsastuksessa. En lähtisi panikoimaan vaikka hevonen jännittyy uuden äärellä, kunhan se ei jää lopulliseksi tilaksi. Ajan myötä se rentous kyllä palaa, kun uudesta asiasta tulee "vanha tuttujuttu".

Ratsastajan muistilista mulle:
  • Ratsasta alusta loppuun, askel askeleelta. Oli kyseessä sitten piruetti tai voltti, mikä lie! Valmistele, ratsasta jokainen askel, ratsastaa ulos. 
  • Kun hevonen myötää alas, älä heitä ohjaa pois, vaan pitä se tuntuma ja seuraa tuntumaa.
  • Passagessa ei raippaa, H reagoi liikaa ja sekoittaa tahdin. Passagessa täytyy olla rentous ja rauha, mutta se ei saa jäädä hitaaksi. Nopeaa takajalkaa, mutta rentoutta kadottamatta!
  • Vielä kerran: valmistele.
Ei siis sinäällään mitään uutta, mutta kuinkakohan kauan siinä menee että nää saisi taottua mun päähän! 

Noissa loppumetrien passagessa jo huomasin kuinka väsynyt H alkoi olla. Itseasiassa tunsin sen jo pirueteissa, mikä näkyi myös siinä että H rupesi piruettiin kokoamisessa tosi usein pärskimään. Se alkoi jo selvästi hapottaa. Siihen nähden se tosi hyvin tsemppasi ja jaksoi pinnistellä loppumetreille asti! Täytyy sanoa että itsekin olin jo melkein lopettamassa ja yllätyin kun vielä piti jaksaa koota ravia passageen! 
Hertta on nyt tehnyt 2 päivää todella paljon töitä ja molempina päivinä se hikosikin reilusti, vaikkakin toki se ei näy niin helposti koska se on klipattu ja kuivuu nopeaan. Laitoin sille elektrolyyttiä ja juotin kunnolla (helposti menee 2 ämpärillistä vettä treenin jälkeen!). Molempina päivinä treenien jälkeen se sai joka jalkaansa linimentit ja lämpöpintelit, sekä vielä BOT-loimen. Hertta oli kyllä todella väsynyt tämän päiväisen jälkeen, mutta hyvin se töitä tekikin. Nyt se saa sitten alkuviikon olla todella kevyellä. Huomenna käyn juoksuttamassa sitä vähän ravissa eteenalas, tiistaina sillä on sitten vapaapäivä kokonaan. Katsotaan josko ensi viikonloppuna voisi käydä vähän hangessakin pitämässä hauskaa? 

Passagessa, vielä on hieman vaikeaa mutta askellusta rupeaa löytymään! 
Yritin passagessa antaa mahdollismman paljon ohjaa, jotta H:lla olisi aina tilaa tarpeen vaatiessa. Hyvin muuten se vetää vatsaa sisään, ei roiku. ;)
Tässä lähti jo passagessa löytymään sitä punaista lankaa, eli H alkaisi ajattelemaan passagesta eteen! 
Olipas taas antoisaa! Nyt vain pitää pitää mielessä näitä juttuja ja "pureskella" niitä. Pitää syynätä videoita läpi tarkkaan ja ottaa kaikki hyöty irti näistä. Toivottavasti ei tullut kuvista ähkyä! Karsin niitä jo tosi paljon ettei olisi liikaa.
Helmikuussa olisi jälleen seuraavat valmennuspäivät, mutta oma osallistumiseni on vielä auki taloudellisista syistä. Niin kivaa kuin valmenautuminen onkaan, niin pakko se on jotain syödäkkin seuraavan kuukauden ajan.

Kokosin pienen videokoosteen päivästä. Olen niin kriittinen itselleni etten oikein tykkää julkaista videoita kun näen niissä ison kasan virheitä, mutta tässä nyt yritän tosissaan opetella siihen että ilman niitä virheitä ei kehity, ja jokaisella meistä on kasa virheitä mukanaan. Perfektionistin pahin painajainen... ;) Josko videoiden avulla pystyy vielä lisää hahmottamaan tätä blogitekstiä tunnin kulusta ja näkisi eron ennen ja jälkeen korjauksen. Pahoittelen, videosta tuli silti yli 8 minuutin pituinen. Yritin ottaa sellaisia pätkiä missä kuuluu neuvot tehtäviin. Viimeksi myös pyydettiin enemmän ravityöskentelystä videota joten sitä laitoin tähän.


PS. Väsäsin niin innoissani "nopeasti" teille tätä videokoostetta, että unohdin hellalle veden kiehumaan. Niin keskittynyt olin etten edes huomannut tätä eeppistä palaaneen käryä mikä kämpässä nyt vallitsee. Kattila on entinen, mutta toivottavasti video parempi. Enjoy! ;)

27 kommenttia

  1. Ou vau mitä passage askeleita, päheetä! Ja kiitos kun kuuli valmentajan kommentit, olisi voinut katsoa paljon pidemmäkin pätkän ;) Sulla on kyllä tosi ihailtava tuo ohjastuntuma, niin kevyen näköinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin ettei näitä jaksa erkkikään katsoa jos laitan kaikki 45 minuuttia. :'D Emma onneksi puhuu niin rauhassa ja selvästi, pysyy mukana vaikka kaijuttimien kautta ääni tuleekin.

      Tässä syksyn aikana yksi avainasia Hertan muodon muuttamiseen on ollut että tosissani pyrin todella todella kevyee käteen, enkä antaisi näin ollen Hertalle mahdollisuutta ottaa kuolaimesta liikaa tukea j tulla sen mukana mun syliin. Yritän jättää sen vähän yksin sen päänsä kanssa, kannatelkoot itse! :D

      Poista
  2. Kiitos näistä valmennuspostauksista :) Mikä satula teillä on ja minkä kokoinen? Herttakin näyttää aika lyhytselkäiseltä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo satula on Albion merkkinen ja malliltaan se taitaa olla SLK Ultima tms? Istuin 17.5 (aika reilu) ja leveys MW. Hertta on aika pitkä selästään itseasiassa niin tämä pidempi satula on hitusen parempi, varsinkin nyt kun se on levinnyt selästään :)

      Poista
    2. Eikun SLK Platinum se on! :D

      Poista
    3. Okei, kiitos kun kaivelit mallinkin! Oon etsimässä omalle uutta penkkiä, mutta Albionit onkin jo testattu ja meille huonoiksi havaittu, prkl :D

      Poista
    4. Äh, voi ei :D Albionit on kyllä mukavia istua mun mielestä, varsinkin noi SLK:t.

      Toinen mitä voin lämpimästi suositella on nuo Equipen satulat. Mulla on Equipe Oracle, mutta se tosiaan on nyt Hertalle jäänyt ahtaaksi! Että jos kiinnostaa, niin mun pitäisi myydä tuo Oracle... ;) Se on yksisiipinen, paneelitopattu (ei tartte topata!) ja leveys Medium... ;) Melkein uusi!

      Poista
    5. Vitsit, vois kuulostaa ihan kokeilemisen arvoiselta, jos olisitte vähän lähempänä! Nyt oon testaillu Amerigoja ja voi olla että näistä löytyy sellainen, joka sopisi niin hepalle kun omalle kankulle! :D Huhhuh, on tää aika urakka, mutta onneksi nykyään löytyy vaihtoehtoja, enää pitää löytää se oma sieltä ;)

      Poista
    6. Oih, Amerigot on kyllä ihania.. tosin ei ihan riittäny mun budjetti niihin, niin hommasin silloin tuon saman tehtaan Equipen :D mutta onnea satulan etsintään!

      Poista
  3. Viis kattilasta jos tuollaisen videon sait meille nähtäväksi! Hyvin on tuo ylälinja auennut Hertalla, koko liike näyttää kovin erilaiselle kun se on voimakas ja jäntevä, mutta ei kireä tai yhtään kiireinen mikä välillä voi tulla _vaikutelmaksi_ kun se vetää kaulan suppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se oli onneksi halpis Ikea kattila ;)

      Totta. Tämän tahtoisin radalle. Se olisi jäntevä ja ylälinja auki, uskoisin että se yksistään toisi paremmat pisteet. Niin herkässä kuitenkin jos H yhtää jännittyy että se tippuu alas ja silloin mennään taas kiireisellä tepastelulla ohjelma läpi. No mutta nyt kyllä treenataan!

      Poista
  4. Vautsi! Tosi hienon näköstä menoa, ei ihan heti tulis mieleen Hertan olevan jo noin "vanhus". On kyllä treenit selvästi tuottaneet tulosta, tosi siistiä menoa, kivaa katseltavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään jotenkin edes huomaa vielä että se olisi 9 vuotta vanhempi kuin silloin kun sillä ekan kerran menin! Se on ihan yhtä "hullu" edellee ja vetreä! :D lihasmassaa on sen verran enemmän että huomaan sen vaativan pari minuuttia pidemmän verryttelyn, mutta edelleenkää Herttaa ei tartte verrytellä kuin vanhaa hevosta :D

      Poista
  5. Oi että, kiitos tästä postauksesta! :) Mulle tuli niin suuri motivaatiopiikki taas oman hepan kanssa kun katson sun ratsastamista ja luen näitä postauksia, oot taitava! Ja tosi siistiä ratsastamista, mun tarvis myös löytää tuo jalo taito ratsastaa herkkää ja reaktiivista hevosta niin että se reagoi mutta niin ettei se mene itseensä tai syöksi tulta seuraavat kolme varttia... Meillä myös tuoretta treenivideota tulossa tänään tai huomenna kun saan videot ladattua nettiin, jos kiinnostaa katsoa miltä meidän meno näyttää :) http://faniunelma.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä mä käyn katselemassa teidän blogia; se on kiva seurata noita punaisia paholaisia ja sitä miten ihmiset niiden kanssa pärjää ;)

      Poista
  6. Todella kivaa katseltavaa. Taitava ratsastaja, hieno hevonen. Kiitos tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi ihanasta kommentista! <3

      Poista
  7. Olet niin eleetön! Ja saat kaiken näyttämään niin helpolta. Hienoa menoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Todellisuudessa jouduin hiki hatussa töihin, ja olin seuraavana päivänä niin jumissa vatsa ja selkälihaksista, etten edes muista koska näin olisi ollut! Mutta voin olla sitten tosi tyytyväinen jos se rankkuus ei näkynyt ulospäin :)

      Poista
  8. Oon aina tykänny tästä blogista, mutta nyt puolen vuoden aikana tää on vielä kiinnostavampi, sillä oma hevonen on tosi samabtyyppinen. Se on ruuna, mutta silti tosi tammamaisen herkkä ja vauhtia riittää eli aika samantyyppisiä ongelmia kun teillä :D Lisäksi rakenne ei ole mikään ihan helppo. Näistä postauksista saa siis tosi paljon ajatuksia myös oman kanssa toimimiseen (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että sulla on samanoloinen hepo kuin H! Kävin kurkkaamassa blogiasi ja voin hyvinkin tunnistaa tuon piirteen että vauhtia riittää ja herkkyyttä, mutta työtä tekevät kyllä aina täysillä ;)
      Hertallakin on hankala rakenne tosiaan, mutta hyvin on todennettu että hyvä pää korvaa hankalan rakenteen :)

      Poista
  9. Tämä on niin inspiroiva blogi! Ja nyt pois nuo alemmuuskompleksit, suurin osa harrastajista tai aktiivisista kisaajistakaan ei ole tuolla tasolla. Mitkä ovat muuten suunnitelmasi Hertan jälkeen? Oma (nuori) hevonen, lisää ratsastettavia, ylläpitohevonen? Olisi varmasti vaikeaa löytää ainakaan ylläpitoon hevosta, joka yltäisi samaan kuin Hertta.

    kuolaintuella.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot oikeassa. Pitäisi oikeasti olla se asenne radoillekkin että "täsää mää olen, jos et tykkää, ei tartte kattoa!" :D

      No siis jos olisi rahaa niin mieluiten oma hevonen mahd pian. Totuus on että joudun kyllä jonkun aikaa rahaa keräämään omaa hevosta varten (nyt se on hankalaa kun Herttaa elätän) joten todennäköisin vaihtoehto on ratsastaa/ratsuttaa muiden hevosia sen aikaa kun kerään rahaa omaa tulevaisuuden kilpuria varten. Se tulisi olemaan nuori potentiaali, jonka jälleen itse tahdon kouluttaa.

      En usko että ottisin ylläpitohebosta. Hertan kanssa asia on eri, sillä olen tehnyt sen omistajan kanssa yhteistyötä/vyokrannut herttaa jo 9 vuoden ajan!
      Muussa tapaukessa tilanne äkkiä olisi se että otan ylläpitoon, koulutan ja laitan rahaa, mutta sitten kun menee hyvin niin varmana se myydään. Yleensä juurikin ylläpitoon ei anneta niitä parempia hevosia. :)

      Eli enköhän mä tule jossain vaiheessa etsimään ratsutettavia/kisattavia/ratsastettavia! Diileille olen avoin, ja kaikki riippuu hevosesta ja sen kapasiteetista. Olen toki valmis laittamaan rahaa ratsastettavaan jos se on "sen arvoinen" eli tosiaan tähtäimessä vaikeat luokat. :)

      Poista
  10. Kiva postaus ja ihana Hertta❤Ratsastat tosi hyvin.Tää on tosi hyvä blogi,kiitos siitä:)

    VastaaPoista
  11. Ai luulet saavas joltakin hevosen vielä käyttöösi...??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksei? Niinhän se Herttakin tossa on mulle annettu käyttöön... ;)

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!