Kootussa Ravissa

17. marraskuuta 2015

Maastopäivä

Sunnuntai kruunasi menneen viikon mukavalla maastokävelyllä aamutuimaan meidän vakiomaastoseura Lauran ja Dinan kanssa. Hertta on tosiaan täällä Erkylässä ollessaan joutunut kunnon maastomopoksi, sillä täällä nämä maastot ovat niin mahtavat että kelpaa mennä. Harvoin tarvitsee kohdata edes autoilijoita ja maastoreittejä hevosille tehtynä on monia monia erilaisia.

Dina ja Hertta, maastokaksikko! Hertta on tiimin vauhdin ylläpitäjä, Dina se fiksumpi osapuoli, eli aivot ;)




Huomaan kuinka H on kehittynyt ylämäkitreenissä! Aikoinaan se liikkui kuin täi tervassa kun ylämäki alkoi. Se ei jotenkin hiffannut ylämäen ideaa ja kampesi tosi hitaasti ylös. Nykyään kun ylämäki alkaa H ottaa oikein vetovaihteen päälle. Se nojaa eteen ja oikein "potkii" takasillaan työntöä eteen. Sen käynti muistuttaa vähän ravuria/työhevosta raskaan vetotaakan edessä! Hyvää tekee tällainen treeni.

On myös hassua että Hertta pärjää jopa keulahevosena yllättävän hyvin. Vaikka se onkin vähän ujo ja aika säikky, niin keulahevosena se tallustaa reippaasti eteen korvat tötteröllä ja tarkkailee ympäristöään enemmänkin uteliaana. Kaverikin saa tulla vaikka häntään kiinni, ei haittaa Herttaa. Välillä kun kokeilimme Dinaa keulahevoseksi niin Hertta jännittyy ja painaa selkänsä alas ja sipsuttaa kiirestä käyntiä "tuli hännän alla". Ilmeisesti ahistaa jos selän takana ei ole turvaa! :D

Yksi kauhistus kuitenkin tuli Hertan eteen matkalla, nimittäin maastoeste...

Siinä se pahin vihollinen metsässä... Maastoeste!
Näyttää tässä kuvassa ihan ponilta.
Hertan leveän takamuksen takana on turvallista ;)
 Hertta vähän vierastaa erilaisia "möykkyjä" maastossa. Sellaisia asioita mitä se ei hahmota. Kivet ja kaatuneet puunrungot ovat kamalia ja nyt tuli ensi kertaa maastoeste eteen polun vierellä ja sekös se sai poukkoilua aikaiseksi. Onneksi Dina oli takana niin H ei voinut lähteä peruuttelemaan ja lihansyöjä maastoesteen ohitse pääsimme (Hertan mielestä) liian läheltä, mutta kuitenkin. ;) Onneksi H pääsee asioiden ylitse ja kun hetken antaa katsoa näitä "möykkyjä" niin tilanne ratkeaa ja ohi voidaan mennä.

Tästä viikosta tulee hieman kevyempi treenien ohelta, sillä mulla on taas koulujuttuja ja töitä päällekkäin, sekä jotain flunssaa tässä yrittää taas joku kaupitella mullekki... Tuskinpa ne kevyemmätkään jaksot pahaa tekee hevoselle, mutta kokonaan seisomaan ei kyllä Herttaa voi jättää, mutta onneksi ei tarvitsekkaan. :)
Huomenna mennään sitten puomeja ja pikkuesteitä jälleen!


Hertta ei voinut tänään ymmärtää sitä kuinka sen ruuat olivat karsinan väärällä puolella sisään tullessa!
"Hei Pitopalvelu! Tähän lukaaliin oli tilattuna illallinen mutta taisi jäädä vähän puoleenväliin matkalla?!"

"Ja  mitä vielä!!! Joku tallin henkilökuntaan kuuluva tuli vetämään lepoa iltapalan päälle?!"
Voi ei, Hertan rankka elämä... ;)
Ensi lauantaina on muuten tiedossa SRL:n Urheilufoorumi! Onko teistä kukaan tulossa paikan päälle? Itse olen menossa koko päiväksi. Olin viime vuonnakin ko. tapahtumassa blogijutun merkeissä ja voin suositella. Parasta antia olivat iltapäivän "tietoiskut" joista sai vapaasti valita. Tässä viime vuoden postaus! Tänäkin vuonna teen sitten postauksen koko päivästä Urheilufoorumissa. :)

13 kommenttia

  1. Wau!!!! Onpa ihanat karsinat. Kuinka isot ne on? Käy kateeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emmä oikeestaan tiedä tarkkaa mittaa, mutta on kylä tosi reilut! 3 metriä levetät ja varmaan 4 metriä pitkät tuonne takaseinälle? :) Hertta tykkää, loikoilee pitkin pituuttaan olkipedillä!

      Poista
  2. Eikö Hertta tykkää karsinanaapureista ku kalterit on peitetty? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis tuo on vähänniinkuin "orikarsina" ja se oli ainut vapaa silloiqn kun tuonne muutettiin, eli ei tarkoituksella siihen laitettu.

      Hertta oli kyllä kova potkimaan seiniä vanhassa tallissa jos joku kehtasi edes katsoa häntä naapurista niin potki hajalle puuseiniä. Tänne kun muutti ja tuli tuohon orikarsinaan niin potkimiset ja kiukuttelut loppui kuin seinään! Vanha Mummeli tahtoi siis oman lukaaliyksiön... :D

      Kyllä H tulee esim tarhassa toimeen muiden kanssa, eikä ole pomottelija, itseasiassa se on nössö. Mutta auta armias kun on seinä välissä/aita niin H on kova uhkailemaan ja potkimaan niin kauan kun kaveri ei pääse hänen kimppuun... :D aikamoinen selkään puukottaja ;)

      Poista
  3. Ihanan isot karsinat tuolla tallilla! :) Kelpaisi meidänkin ukkelille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin ihana talli! En mä tohtis enää muualle viedäkkään :D

      Poista
  4. Mitä noi kirjaimet on noissa karsinoissa? L, K ? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on karsina "numeroita". Ei tarvitse erikseen hevosen vaihtuessa nimikoida paikkoja uudestaan, vaan esim Hertta on karsinassa L, eli sen kaikki säilytystilatkin (satula ja suitsitelineet, kaapit etc) on nimikoitu L kirjaimella. :)

      Poista
  5. Nyt hieman postaukseen kuulumaton kommentti, mutta pakko sulta kouluratsastajana kysyä. Olisiko sinulla suositella tai ehdottaa jotain kouluvalmentajaa pääkaupunkiseudulta, joka jaksaisi ja jolla olisi innostusta valmentaa tälläistä ei niin taitavaa ratsastajaa ja hänen keskeneräistä kouluratsua? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan niitä monia! Se on valmentajan työtä valmentaa ja opettaa kaikentasoisia ratsastajia ja sitoutua siihen että ratsukko etenee!

      Se on sitten eriasia kuka ketäkin miellyttää, mutta SRL:n sivuilta löytyy lista kaikista virallisista valmentajista. Toki onhan niitä sellaisiakin "epävirallisia" valmentajia, mutta niihin pääsee yleensä puskaradion kautta tutustumaan.

      Nimivalmentajat harvemmin ajat kotitallille, vaan silloin pitää ajaa heidän luokseen. Esim mä kävin 4 vuotta Hyyppärässä Hyvinkäällä Holopaisen valmennuksissa vaikka hevonen asui Kellokoskella, eli yli puolen tunnin ajomatkan päässä. Mutta hyvään kannattaa panostaa :)

      Poista
  6. Maastoilukaveri parhaimmillaan reagoi aina ihan eri asioihin kuin se toinen hevonen. Meillä on ns. Sound & Vision- tiimi; mun hevonen on visionääri ja näkee mörköjä ja petoja, kaverin eventteri on äänimies ja joka rasahduksesta ja varsinkin kovasta äänestä valmis poistumaan. Yhdessä homma menee niin, että kun vastaan tulee jotain hiljaista ja pelottavaa menee eventteri edeltä, ja sitten kun siellä on moottorisahamies tai krossipyörä treeneissä niin meikäläisen koni johtaa joukkiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän se! Yhteistyö kunniaan :D

      Poista
    2. Katsotaanpas toisen punaisen mietteet kuvahaasteen muodossa? http://lahjattomatreenaa.blogspot.fi/

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!