Kootussa Ravissa

16. marraskuuta 2014

Pohkeita kuuroille kyljille


Niinkin yksinkertainen asia kuin pohje.

Tuo kaikista tärkein väline ratsastuksessa. Pohkeella kootaan, pohkeella eteen, pohkeella käännetään. Pohkeella osallistutaan oikeastaan kaikkeen yhdessä muiden apujen kanssa mitä ratsastuksessa milloinkin tehdään. Mitäs sitten kun ei vain tapahdu mitään kun pohjetta käyttää?
Siinä se vitsi onkin.

Tämä tuottaa nyt mulle päänvaivaa. Toki olen vasta vajaa viikon verran ottanut treenejä takaisin kuvioihin sairasloman jälkeen, joten ei nyt vielä maalata piruja seinille, mutta tuntuu että Hertta on jotenkin unohtanut pohkeen merkityksen loman aikana! Siis tottakai se reagoi siihen suht normaalisti nostamalla askellajista itsensä toiseen, mutta se erityinen herkkyys on tipotiessään. Onko se laiskistunut? Eikö se viitsi? Jäikö lomamoodi päälle?

Eilen ja tänään olen oikeasti saanut pitää treenin todella yksinkertaisena ja keskittyä vain ja ainoastaan: pohje -> reaktio.
Pahimmassa tapauksessa käynnissä kun annoin pohjetta niin ei tapahtunut mitään.

What?!

Kisoissa Poni-Haassa Huhtikuussa 2014.
Tänään sitten päätin ajaa asiaa läpi että pohkeeseen tulee reagoida, ihan miten tahansa, kunhan reagoi. Vaikka pupuloikkaa räpiköiden eteen, kunhan lähtee eteen. Huomenna on valmennus ensimmäistä kertaa saikun jälkeen, joten aika tuskaista tulee olemaan jos siellä aletaan tätä asiaa käymään läpi.
Koko ratsastuksen ajan tein aika paljon laukassa hommia. Sen täytyi koota jalasta, mutta sen täytyi myös lähteä eteen jalasta. Tein ympyrällä laukan sisällä siirtymiä kootusta laukasta keskilaukkaan. Hertta kokoaa hyvin keskilaukasta koottuun, mutta sitten se lähteminen eteenpäin oli huonompaa. Kyllähän se lähti, mutta aivan liian löysästi/hitaasti.

Hertta on nyt jotenkin oppinut tuon asenteen "jee tehdään piruetti!". Tämähän on vain hyvä asia, mutta tuottaa myös ongelmia. Pienikin puolipidäte, ja Hertta melkein istuu piruettilaukkaan "ai tätätkö?! JOO!".
Sitten minä sanon: "No ei tätä! Eteenpäin, please?"
Sitten Hertta sanoo: "Äh, en mä enää tästä pääse, en jaksa en pysty!"

Eli meidän dialogi suomennettuna: Hertta kokoaa mielellään piruettilaukkaan mutta sillä ei ole voimaa ponnista sieltä ulos. Ja jos se reagoi huonosti jalkaan, niin aika epäkorrekti siirtyminen tulee piruetista ulos. Tämähän on tottakai treenikysymys, mutta ehkä se on meidän tämänhetkisistä ongelmista isoin.
Tähän lääkkeeksi olen todennut vain niiden siirtymien hinkuttamisen. Teen oikeasti kiinni-eteen-kiinni-siirtymiä. Jossain vaiheessa Hertta alkaa ymmärtämään ja ennakoimaan, jolloin se ei tule liian paljon takaisin kiinni, jotta se pääsee vielä ponnistamaan eteenpäin ulos kootummasta laukasta. Kun Hertta odottaa ja tietää, että kohta lähdetään taas eteen, se ei tule niin hitaaksi.
Vertaisin tätä suohon. Kun on suon reunalla, pääsee sieltä vielä suht helposti punnertamaan poiskin. Mutta jos menee liian syvälle suohon, ei enää pääsekään sieltä pois.
Eli jos kokoan laukkaa liikaa, Hertta ei enää pääse sieltä ponnistamaan pois.

Laukanvaihtokin lähtee pohkeista.
Noh, eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu. Jotenkin meillä oli niin huippu syksy treenien osalta, että odotukset on vähän liian korkealla. Sitten kun ei sujukaan niinkuin ratsastusoppaissa, olen heti heittämässä hanskoja tiskiin. Onhan tässä vielä aikaa työstää. Vastahan me sairaslomalta palailtiin... ;) Huomista valmennusta odotellessa!
Koitan väkertää jonkunlaista postausta siitä miten meni, ja mitä tehtiin jos lukijoita kiinnostaa.

Tähän loppuun pitää vielä vähän paljastaa lukijollekkin vähän salaisuuksia... 
Vielä en kerro kaikkea, mutta voin antaa pientä vinkkiä, että ensi kisakausi näyttäisi mun kohdalla erittäin hyvältä. Team Kootussa Ravissa saattanee kasvaa ensi kesän kisoihin.
Mutta siitä sitten lisää hieman myöhemmin kunhan saan kunnon materiaalia. ;)

34 kommenttia

  1. Ootko hommaamassa vai toista hevosta? ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En varsinaisesti hommaamassa, mutta vahvistusta joukkoihin ehkä luvassa! =)

      Poista
    2. Niin ja tähän voin jo sanoa, että mun opiskelijan tuloilla ei toista hevosta elätetä millään, joten jotain muuta täytyy keksiä ;)

      Poista
  2. Haluisin nähdä teidät irl! Haluisin joskus päästä kuvaamaan teitä. :)
    Rakastan kouluhevosia ja niiden kuvaamista, Herttakin on niin upea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tulla joihinkin koulukisoihin kuvaamaan! Siellä pääsee todenteolla kuvaamaan kouluhevosia, miksei vaikka meitäkin Hertan kanssa jos satutaan samoihin kisoihin ;)

      Poista
  3. Aivan ihana blogi ja uusi banneri teki ilmeestä heti paljon asiallisemman ja laadukkaamman näköisen! Postauksia on kiva lukea ja huvikseen olen selaillut hyvin vanhempiakin postauksia :)

    Olisi aivan mahtava jos saisi jotain postausta, vaikka istunnastasi, että miten se on kehittynyt vuosien varrella ja ehkä jotain vinkkejä istuntaan yms. Lisäksi kaikki treenivinkki postaukset aiheesta kuin aiheesta olisi kivoja.

    Lisäksi olisiko sinulla antaa neuvoa tähän: opettaja neuvoo aina pitämään ulko-ohjan tiukempana kuin sisäohan ja kuulemma itselläni on ongelma, että pidän liian pehmeää ulko-ohjaa(?)
    Kuitenkin jos otan sen kunnolla "tiukaksi" niin tuntuu, että käsi jää silloin tosi kovaksi ja eihän kova käsi ole ratsastuksessa toivottu?
    Kun opettaja pyysi minua keskittymään nykyään hevosen pyöreäksi saamiseen ym. Niin ulko-ohjaa pitäisi myös osata käyttää, ja toki lisänä muita apuja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emma on kyllä sellainen ulkoasu velho että! Tämä uusi on ihan mieletön jälleen. :)

      Istuntapostaus on hyvä idea! Mielestäni olen jonkunlaista kehityspostausta siitä tehnyt... Pitääpä koittaa etsiä ja linkittää tähän.

      Ehkä opettajasi haluaa painottaa ulko-ohjan tukea? Tai siis hevonen joka kantaa itseään on ulko-ohjan tuella. Olet kyllä oikeassa siinä, että jos hirveästi otat sitä tiukaksi, jää ratsastaja helposti vetämään. Tämä ei tosiaan ole toivottua.
      Mä näkisin että sitä ulkoohjaa ei tarvitse painottaa erikseen. Jos saat hevosesi läpi, niin se kyllä tulee ulko-ohjan tuelle.
      Vaikka itsekin haluan että hevonen molemmissa kierroksissa hyväksyy ulko-ohjan tuen, en kuitenkaan ratsasta sitä vetämällä ulko-ohjasta. TEen harjoitteita, joiden myötä toivon hevosen antavan periksi ja hyväksyvän ulko-ohjan, jolloin tulee tunne että "ulko-ohja kiristyy" kun hevonen ottaa siitä tukea.

      Eli sanoisin niin, että HEVOSEN Täytyy tulla ottamaan ulko-ohjasta tukea, eikä ratsastajan. Eli ratsastaja ei saa vetää ulko-ohjaa tiukalle, vaan hevosen täytyy "kiristää se itselleen sopivaksi" tukea varten... :) Olikohan nyt liian monimutkaisesti sanottu..

      Poista
    2. http://kootussaravissa.blogspot.fi/2014/02/pohdintoja-omasta-istunnasta.html

      Tuossa on postaus jossa pohdin omaa istuntaani! Se ei edes ole mikään hirveän vanha postaus. :)

      Poista
    3. Kiitos selvennyksestä liittyen ulko-ohjaan. Se vaan tuntuu olevan itsellekin se heikko kohta, yksi monien joukossa. :) Monesti ulko-ohja liian löysällä ja sisäohja liian kireällä.

      Poista
    4. Kyllä. Jos sisäohjaan jää kiinni tai pitää sitä kireällä, estää ratsastajabhevosen sisälavan työntymisen eteen varsinkin laukassa. Myötälaukassa sisäetujalka menee pisimmälle eteen, mutta jos sisäohja on kireällä ja siitä vedetään, estetään/rajoitetaan tätä sisäjalan liikettä. Siksi ilko ohjalle tukeutuminen on tärkeää. :)

      Poista
    5. Mitä vinkkejä annat tuon ohjan pituuden säätämiseksi?

      Poista
    6. Mun valmentaja ainakin ohjeistaa pitämään ohjan lyhyenä, mutta pituutta säätelemään käden paikkaa siirtämällä. Tai siis mieluummin käsi hieman edessä ohja lyhyempänä kuin käsi pitkällä sylissä ohja pidempänä. Näin ollen pystyy helpommin säätelemään pituutta pelkällä käden siirtämisellä.tässä pitää toki olla tarkkana ja hallita istunta, rttei vahingossa jää itse tukeutumaan ohjaan ja ottamaan istuntaa tukea suusta!

      Poista
  4. Meillä kanssa hevonen, jolle on erittäin helppoa koota ja tekee piaffin ja passagen helposti, niin nykyään tuntuu että hevonen jää vain leijumaan, eikä keskiravia tunnu enää löytyvän mistään :) onneksi maasto ja peltospurtit vähän auttavat asiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, hyvähän se on jos hevonen esittelee innoissaan kokoavia liikkeitä, mutta pitäisi sieltä päästä ponnistamaankin joskus pois... :) Noh, pitää ottaa nyt intensiivi kuuri päinvastaiseen, eli jätetään hetkeksi "kyykyttäminen" pois :)

      Poista
  5. Löysin sun blogiin Blogitallin kautta, ja ehdottomasti jään seurailemaan sua ja Herttaa! Oon selannut paljon vanhoja postauksia läpi, enkä varmaan ikinä saa tarpeekseni niitten lukemisesta :D
    Oon itekkin kouluratsastaja, joten on ihanaa nähdä, että joku muukin suhtautuu kouluratsastukseen näin intohimoisesti. Kiva seurata teidän menoa, kun itsekin on kiinnostunut ja innostunut samasta lajista! Sulla on ihan super blogi <3

    P.S. Mullakin on rautias heponen, Hertan tapaan oikea rakennekukkanen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehän ollaan sitten oikein samiksia! :D Kouluratsuina rakennekukkaset rautiaat! ;)

      Poista
  6. Moi! tuo on niin totta mita sanot. Minun rautiaan rakennekukkasen kanssa opetellaan juuri sita etta hevosewn pitaa todella reagoida siihen pohkeeseen. Ei aina helppoa, kuten kuvaat. Mutta viela kamalampaa on ratsastaa hevosella joka laahustaa pohkeen takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit. Kaikista kamalinta on yrittää pusertaa pohkeelle reagoimatonta hevosta. Lähtee jo ihan ratsastuksen aakkosista, että pohje--> reaktio.

      Jaksan aina siteerata Kyraa, niin teen jälleen. Hänen kirjassaankin hän yksinkertaisesti selittää, että "pyydän kerran pohkeella, ja jos reaktiota ei tapahtu, potkaisen". So simple.
      Pahinta on jäädä puristamaan ja "nalkuttamaan" pohkeella "vielä vähän enemmän, vähän lisää"...

      Poista
  7. Löysin sun tänne blogitallin kautta ja vaikka olen täysin esteratsastaja selasin innolla vanhoja postauksia vaikka miten pitkälle! Tykkään kovasti sun tyylistäs kirjoittaa ja saan omaankin sileän ratsastamiseen paljon ajateltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pitäisi ruveta korjailemaan tekstiä jälkeen päin, kun sitä ei nähtävästi osaa kunnolla tehdä! Toivottavasti ensimmäinen lause tule ymmärretyksi pienistä ajatuskatkoista huolimatta :D

      Poista
    2. Ymmärsin kaiken! :D Selkeää suomen kieltä ;D

      Ai vitsit saan aina jotain kiksejä, jos joku saa jonkinlaista inspiraatiota tai harjotuksia omaan sileän treeniin täältä! :D Ihanaa!

      Poista
  8. Jejeeejejeee!! Inolla ootan materiaalia ;)

    VastaaPoista
  9. En tajua miten edes viitsit yrittää edes tuollaisella hevosella ja noilla taidoilla oikeita kouluratsastajia vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VAI NIIN!

      En tajua miten edes viitsit vaivautumaan säälittävänä anonyyminä kommentoimaan tuollaista tänne blogiin omalla OIKEALLA nimellä kirjoittavaa bloggaajaa vastaan ;) Ootpa rohkee!

      Poista
    2. Sulle ano, ketkäs näitä "oikeita" kouluratsastajia sinusta on? Ja eikös Nooralla olekin syytä yrittää, ainakin tulokset puhuvat puolestaan :)

      Poista
    3. Tulee vaan entistä parempi mieli voittaa tuollaisella "suvuttomalla rakennekukkasella" joku hieno monen tonnin kilpuri. Sitä päivää odotellessa, ja kerron sitten terveisiä kyseiselle anolle! :D

      Poista
  10. onpas aihe lähellä omaa edellistä valmennusta, parhaiten jäi mieleen valmentajan sanat "all you feel need to do with reins, do with leg" =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin omakin aina hokee! :D pitäisi kirjoittaa varmaan siihen kämmenselkään jotta näkee lukea sen ratsastaessa vaikka valkku ei ole paikalla ;)

      Poista
  11. Hei! Meidän hepo on siis sinun heppasi siskopuoli :D kivaa näin blogien välityksellä saada selville :D käy toki kurkkaamassa blogini sivu Chabriella osoitteesta camillajacindy.blogspot.fi :) Samotein Chablis on nykyisen kilpahevoseni ukki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! :D onkos niissä mitään samaa havaittavissa? ;)

      Poista
  12. Se on kyllä jännä tunne kun tajuaa käyttää pohkeita. :D Joskus aikoinaan vuokrasin tosi kuumaa ja eteenpäinliikkuvaa tammaa. Olin tosi nössö pohkeiden kanssa ja sen sijaan käytin liikaa kättä. Kun pääsin kouluvalmennukseen taivaan portit aukesi (kai noin voi sanoa tässä asiassa :D) ja hevonen alkoi yhtäkkiä toimimaan. Wau!
    http://topangan.blogspot.se/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Itse aikoinaan en käyttänyt hertalla pohkeita "kun se liikkuu ihan itse ja on tosi herkkä jalalle".

      No milläs sitä sitten ratsastetaan?! Sai taas valmentaja avaamaan silmiä...:D

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!