Kootussa Ravissa

8. lokakuuta 2013

Vanhin kuva VS. Uusin kuva

Tämä kuvakammotus palasi tänään kummittelemaan. :D 
Löysin taas facebookista yhden ensimmäisistä kuvista, mitä ikinä Hertasta ja musta on otettu. Tää on jotain niin järkyttävää, eikä näistä vanhoista kuvista ole edes aikaa kuin vaan 6 vuotta... 
Selittelyt sikseen, laitan tähän pari vanhaa kuvaa ja sitten vertailun vuoksi uusimmat kuvat. Nämä kuvat on ollut ennenkin täällä blogissa mutta palataanpa muistelemaan asioita mistä kaikki lähtikään liikkeelle...
Nämä kuvat on otettu 8.6.2007



Siinä vähän söpösti ravaillaan, ai että.... Hertta 9 v. Noora 17 v.


Tässä sitten tuoreimmat kuvat, jotka on otettu 4.10.2013



Ei edes tunnistaisi samaksi ratsukoksi. Voi Hertta raukkaa! :D

Pakko sanoa vielä tähän väliin kaikille teille lukijoille, jotka ikinä mietitte että "voisinko minä kehittyä/tulisiko musta kilparatsastajaa/oppisinkohan ratsastamaan..." niin pakko kyllä sanoa, että varmasti tulette kehittymään jos vaan asenne on kohdillaan ja haluatte kehittyä! Töitä sen eteen täytyy tehdä, mutta sille tielle kun lähtee, niin huomaakin kuinka loputon tie se on... Nälkä kasvaa syödessä. Mun tavoitteet on muuttunut jatkuvasti kehittyessä, aina vaan olen nostanut rimaa korkeammalle. Ensimmäinen etappi minkä itselleni monta vuotta sitten asetin, oli se että halusin startata He A:ta... Noh, nyt on vähän tavoitteet muuttuneet... :)

PS: Suunnitelmiin tuli muutos! Löysin viime tingassa meille vielä viimeiset ihan kunnon kisat tälle kaudelle! Vihdissä aloitettiin tänä vuonna kisakausi ja Vihdissä myös lopetetaan tämä kisakausi. Vihti Dressage Centerissä on siis sunnuntaina seurakilpailut ja siellä on avoin PSG. DC:n maneesissa Hertta on aina tuntunut viihtyvän, niin on meille kisapaikka helpompi. :) Jätetään Interin kokeilu sitten seuraaviin harjoituskisoihin tai miksei ensi kauden kansallisiin, jos uskaltaa...

28 kommenttia

  1. Aivan huikea ero! Oliko Hertalla aiempaa kisataustaa kun aloit ratsastamaan Hertalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli joo. :) Eli jos oikein olen ymmärtänyt, niin Hertta on kisannut nuorten hevosten luokkia 6 vuotiaaksi asti, eli toisinsanoen kerkesi aloittelemaan pikkuihljaa va B juttuja. Ratsastaja kuitenkin vaihtui tässä välissä ja Hertasta tuli juniorihevonen, ja tällä juniorilla H kisasi He B-He A luokkia. Sitten se tulikin mun käyttöön ja teki varsan välissä, eli aikalailla alusta joutui lähtemään liikkeelle. Toki perusasiat oli tosi hyvin Hertalla hallussa. :)

      Poista
    2. Ja mainittakoon vielä, että sitten mun kanssa H joutui taas aloittamaan tasolta He B. On kyllä mennyt hieno hevonen hukkaan kun joutui vielä munkin käsiin opetushevoseksi! :D

      Poista
  2. Muistan kun just ratsastuskoulun tunneilla lopetettuani alettiin etsimään hevosta, ja valmentaja sanoi että jos etittäis joku kiva heppa, millä voisin päästä kisaamaan junnucupia. Olin sillon ihan silleen että WOU miten mä ikinä tulen pääsemään sinne asti! Noh vajaat kolme vuotta myöhemmin ollaan asetettu ens kesän tavotteeksi pyhä yrjö, vaikka tosiaan tollon mun mielestä se junnucup on suurinpirtein suurinta mitä voi saavuttaa :D niin ne ajat vaan muuttuu! Vanhoja kuvia on aina kiva katsella hieman huvittuneena, ja toisaalta todeta kuinka pitkälle onkaan siitä edennyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin! :D Mullakin oli tosiaan sama juttu, että ratsastuskoulusta siirryin Herttaan, niin sitten kun huomasin että se onkin parempi kun ratsastuskoulun hevoset niin muistan puhuneeni "Nyt kun mulla on hyvä hevonen alla, niin aion aivihdoinkin päästä sinne He A tasolle!" :DD

      Poista
    2. Ja tosiaan aina kun tuntuu siltä ettei mikään etene ja junnaa paikallaan, niin ei tarvitse kuin katsoa vanhoja kuvia niin tulee parempi mieli... :D

      Poista
  3. Haha, Riima on nyt 9v mutta ehkä pysytään realistisissa tavotteissa ton koulupuolen kanssa (vaikka on meillä kyllä tavotteita silti) :D Mutta se on kyllä totta että kovalla työllä ja tahdolla pääsee tosi pitkälle! Ja todellakin se nälkä vaan kasvaa syödessä, just sen takia ratsastus lajina onkin niin kiehtova että koskaan ei ole mikään valmista ja täydellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. :) koskaan ei ole valmista.

      Kyllä tavotteita pitää olla, lajiin tai tasoon katsomatta! Mäkin oon kyl päättäny että haluan oppia myös länkkää! :D

      Poista
  4. Makeita noi kuvat, siis nuo ylemmät ;) Tykkään sun ratsastusasennosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo vähän oli järkytyksenä hertan liikkuminen ratsastuskoulunheppojen jälkeen :D

      Poista
    2. Ravikuvassa näyttää siltä, että teet ihan kaikkes ettet seuraavalla askelleella pomppaisi ylös :D

      Poista
    3. Sitä se juurikin tuolloin oli! Mihinkään muuhun keskittynyt kuin ravissa istumiseen :D siihen meni pari kk ennenkuin aloin istumaan siellä :)

      Poista
  5. Hattua täytyy nostaa. Hienon työn olet tehnyt, tuollainen ero ei parissa viikossa tule, pitkänjänteisyys palkitaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) joo kuusi vuotta tähän pisteeseen on mennyt ja matka jatkuu vielä :)

      Poista
  6. Tää on se syy miksi sun blogi on niin kiinnostava! Hienoa työtä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Peräkylän tuuppari kiittää :)

      Poista
  7. Mä tykkään myös lukea sun blogia juuri siksi, että ns. nollatasosta on lähdetty, ja töitä tekemällä tuohon on päästy. Itsekin tuntiratsastajana (tosin äärimmäisen hyvällä tallilla ja hyvillä hevosilla!) olen päättänyt, että joskus vielä kisaan vaativaa b:tä, ja nimenomaan sun blogi on antanut mulle aivan valtavasti uskoa siihen, että tavisharrastajastakin voi tulla vaikka mitä temppuja tekevä osaava ratsastaja, kunhan vaan oikeat osat kohtaavat toisensa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! :) Tosiaan jos asenne on kohdallaan ja halua on oppia niin enää on vaan itsestään kiinni tekeekö oppimisen eteen mitään. Ei riitä että "kyllä mä kehityn koska ratsastan" vaan mun mielestä hirveä hyöty on myös teoria puolella. Pitää olla kiinnostusta periaatteessa kaikkeen, hevosen biomekaniikkaan ja anatomiaan ja fysiologiaan omalla tavallaan, jotta ymmärtää mitä/miten/milloin hevonen tekee mitäkin. Kaikki muiden valmennusten seuraaminen etc on iso osa oppimista. Niitä työkaluja tosiaan pitää kerätä kaikkialta itselleen, jotta niitä voi oppia sitten itse hyödyntämään omassa ratsastuksessa. :)

      Tsemppiä treeneihin!

      Poista
  8. Ihanan piristävä postaus!!! Huikea ero! Omaa odotellessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hyvä jos on viihdykettä meistä! :D

      Poista
  9. Ihana, ja edelleen inspiroiva postaus! Osaatki sanoa, mistä se eteneminen lähti, oliko jitain konkreettista josta totesit että kyllä me mennään vielä pyhään yrjöön, vai onko mennyt tavallaan huomaamatta se tason nousu? Saat kyllä olla ylpeä itsestäsi, hienoja ootte!

    -bee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis silloin kun aloitin Hertalla menemisen, silloin asetin itselleni tosiaan tavoitteen "mähän kilpailen He A tasolla!". Se taso saavutettiinkin aika nopeasti, noin vuoden sisään. Sitten kun aloimme menestymään He A tasolla, se oli Hertan omistajan ansiota, että hän potki mun Va B luokkiin. Muistan tilanteen, omistaja sanoi, että nyt kun sijoitut koko ajan He A luokissa, niin pitää kokeilla Va B. Tähän laitoin aluksi vastaan "en mä voi mennä vaativaa!". Ja vahvasti olinkin sitä mieltä, ettei vaativaan ole asiaa. En ollut koskaan edes ajatellut He A:ta pidemmälle!

      Sitten se vaan alkoi kytemään takaraivossa, "pitäiskö mun sittenkin kokeilla sitä Va B...?". Sitten aloin treenaamaan VA B juttuja, lähinnä avo ja sulkuväistöjä sekä yksittäisiä vaihtoja. Ja se oli nimenomaan kokeilua... Ekat VA B luokat meni aika surkeesti ja ihmettelin missä vika, kun avot ja sulut menee edes jotenkin...

      Noh, sitten kun löysin nykyisen valmentajan ja hän palautti mut maanpinnalle että mun pitää opetella KOKOAMAAN hevosta, ei riitä että osaa temput Va B tasolla. He A:ssa se vielä jotenkin voi riittää.

      Siitä se oikeastaan lähti, se eteneminen siis. Tuli sellainen tunne "mähän saan sen Va B:n onnistumaan ja opettelen kokoamaan hevosen!".
      Siitä lähti nopein kehitys. Silloin kun aloin oikeasti kiinnostumaan hevosen liikkumisesta ja kokoamisesta sekä oikeinpäin kulkemisesta, eikä vaan "jonkun HE A radan ratsastamisesta läpi rusetin kera". Sitten nälkä kasvoi syödessä, kun huomasin että Va B radat lähti tosiaan HETI nousuun kun valmennuksen ansiosta opin ajattelemaan "oikeaa" kouluratsastusta eli sitä kokoamisasteta. Kokoamisastetta nostettiin ja äkkiä huomasinkin, että hitto, eiköhän sitä voisi Pyhää Yrjöäkin testata, koska opin Va B tasonkin...

      Nyt on sitten tosiaan kuumotuksena päästä starttaamaan Interiä. Ja joskus harmaassa tulevaisuudessa haluan myös oppia kokoamaan hevosta niin, että se suorittaa GP radan.... :)

      Poista
    2. Oho, tulipas pitkä... No mutta tiivistetysti,suurin kehittyminen lähti liikkeelle siitä, kun halusin alkaa oppia oikeaa kokoamista, enkä vain yksittäisten temppujen tekemistä.

      Poista
  10. Hienoa, kiitos hyvästä vastauksesta :)!

    -bee

    VastaaPoista
  11. Missä täällä kommenttilaatikossa on se tykkää-nappi? :)

    Me ollaan V:n kanssa siinä pisteessä, että mun takaraivossa vähän kutkuttelee se heA... Jos ens kaudella sitten vaikka pari heB:tä alle ja uskaltais koittaa sitä A:ta :D Tää vuosi meni ihan pelleillessä ku en liittyny mihinkään seuraankaan :O

    Jos säkin oot uskaltanu ni ehkä mäkin uskallan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä uskallat, meillä samat lähtökohdat kun pikkupihlajasta lähtösin ;)

      Poista
  12. Miks tää laitto nimimerkiksi mun irkkinikin? :O No, Väiskin Tiina se täällä kirjottelee :D

    VastaaPoista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!