Kuvatonta valmennus löpinää

Onneksi pääsin taas pitkästä aikaa Hyyppärään vähän tunnille. Siis helkkari! Jotenki saan vaan lisäpuhtia ahertamiseen että pääsisi mahdollisimman pitkälle! Yksikin pieni kehu, niin meikä on ihan taivaissa :D Harmi vain kun sieltä yleensä tippuu kovaa vauhtia takaisin maan pinnalle, ellei jopa alle sen. Täytyy tosiaan pyytää tästä lähin aina joku kaatamaan hiekkaa mun kuopan päälle ja vielä hyppimään sen päällä etten nouse sieltä takaisin pilviin!

Noh, asiaan. Maneesissa siis mentiin kun kaikkialla alkaa jo niin märkää olemaan. Ei sillä, minä kyllä olen märässä tottunut rämpimään, olisin voinut kentälläkin mennä! Olisi ollut vähän enemmän tilaa, silla puolet maneesista oli varattu ratsastuskoulun tunneille, ja jouduttiin pitämään puolikkaalla maneesilla tuntia yhtäaikaa toisen valmennettavan ja valmentajan kanssa. Ei tullut törmäyksiä, mutta olihan se vähän huvittavaa kun maneesissa raikaa 3 eri opettajan ääni.

H tuntui heti alkuverryttelyssä tosi rennolle. Menin aika pitkällä ohjalla ja ajattelin vain, että se liikkuisi reippaasti eteen vähän pidemmällä muodolla. Tuntui kivalta, eilinen läpiratsastus teki siis ihmeitä taas, ei ollut yhtään niin jäykkä.
Aloitettiin hommat ihan kokoamalla käyntiä. Heti kun lyhennettiin muoto, H teki sen ainaisen temppunsa, eli nostaa niskaa liian ylös, jolloin selkä painuu alas. Me kun halutaan että se ajattelisi koko selkälinjan ylitse. Sainkin heti läksytyksen. Multa kysyttiin että millä lihaksella se hevonen taivuttaa itsensä ja menee peräänannossa niskastaan? No minä sanoin että vatsalihasten täytyy kantaa, jotta selkälihakset voivat olla rentoina. No joo, muttei vastannut kysymykseen.
- Millä NISKAlihaksella se kulkee niskastaan peräänannossa ja taipuneena? No ööööö...
- Mikä lihas kaulasta on supistuneena ja mikä lihas ojentuneena kun se on peräänannossa? No ööö...
 Sain kuulla myös  "sä oot ratsastanut satoja ratoja peräänannossa kulkevalla hevosella etkä sä tiedä mikä lihas siellä kaulassa on supistuneena ja mikä ojentuneena?". Vastasin että "alakaulaa me halutaan ainakin pois ja ylälinjaa ylös?". Melkein oikein.

Todellisuudessa, kun hevonen antaa periksi, ja kulkee koko selkälinjan yli, kaulalihaksistosta alakaula on supistuneena ja yläkaula ojentuneena. Siitä me saadaan se pyöreä niskalinjan kaari. Itse olen aina olen vain ajatellut "alakaula piiloon, yläkaula esiin ja pyöreäksi". Niinhän se meneekin, mutta mikä lihas supistuu ja mikä lihas ojentuu kysymykseen en silti osannut vastata?
En ikinä ole ajatellut asiaa noin, mutta nyt kun mietin sitä, sehän on aika loogista. Olen vain miettinyt asiaa koko hevosen kropan kannalta, mutten pelkästää kaulan kannalta.
 Mietitään vaikka Kyran luentoa pari kuukautta taaksepäin. Me halutaan hevosesta haitari, joka on alapuolelta supistuneena ja yläpuolelta venyneenä. Me halutaan kaarisilta. Tällöinhän hevosen "alapuolen lihakset" on supistuneena, eli lyhyenä ja "yläpuolen lihakset" puolestaan ovat ojentuneena, eli pidempänä. Tällöinhän se hevonen on "kaarisilta". Jos hevosen ylälihakset on supistuneena, se menee selkä notkolla ja selkälihakset lyhyenä ja kireänä. Ajatellaan samanlailla tämäkin kaulassa. Eli jos yläkaula on supistuneena ja alakaula ojentuneena, on kyseessä hirvenkaula, virkkuukoukku, WC-ankka... (rakkaalla lapsella on monta nimeä...)
Näin helppo asia, mutta en sitten voinut patistaa ulos ja ajatella loppuun? Vaikka "tiesin"? Aina olen ratsastanut tämä tavoitteenani, mutta sitten kun piti tarkemmin miettiä, että mitä siellä hevosen brachiosepalicus ja trapezius lihaksissa (etc...) tapahtuu tällä hetkellä, niin "öööö"...? Olen tyhmä.

Noh, se siitä. Tämän asian säestämänä tehtiin koko lopputunti hommia. Eli alakaula on supistunut jolloin ylälinja pääsee "selän yli" kauttaaltaan. Eli takaa kohti ohjaa. Lyhennän takaa, en edestä. Lyhennän takaa, kohti ohjaa, mutta annan sille tilaa edestä.
Ravissa tehtiin paljon työskentelyä pääty-ympyrällä josta aina välillä avotaivutukseen pitkälle sivulle. Tällöin erityistä huomiota taipumiseen. Avot tulikin aika kivasti. Hauskaa huomata, että aluksi avot oli meille vaikein liike vaativilla radoilla, nykyään se on jopa aika kivaa. Tehtiin pääty-ympyröillä paljon siirtymisiä ravi-käynti-ravi. Ei niinkään käyntiä jääty hiomaan. Ravissa piti ajatella taas takaa eteen. Sitten siirtyminen käyntiin, ja annetaan se pikkuhetki käynnissä oikein "provosoiden" tilaa edestä. Sitten kokoaminen ja takaisin raviin. Nämä siirtymiset olivat hyviä, sillä sain H:n luottamaan enemmän siihen että se tosiaan saa venyttää enemmän nenää eteen ja minä en vahingossakaan käynnissä jää vetämään sitä lyhyeksi. Mun ongelmahan on, että helposti "niputan" Hertan edestä, vaikken tätä tahalteen teekkään. Mun pitää uskaltaa antaa sen ajatella enemmän nenää eteen.

Laukassa tehtiin pääty-ympyrällä paljon koottulaukka-piruettilaukka-koottulaukka siirtymiä. Erityistä huomiota saatiin myös siihen, että istuisin enemmän takana, enkä lähtisi ylävartalolla liikaa heijaamaan eteen kootessa laukkaa. Istuisin sinne, minne haluan sen ottavan enemmän painoa, eli taakse. Jos haluan, että H istuu takalistollaan, niin istun itse taaemmas merkiksi hevoselle, että "istu täältä". 
Vaikein osuus oli perus koottu laukka, jonka pitäisi säilyä tasaisena koko ajan. Tahdin säilytys on siis ongelma, kun meillä voi olla se koottulaukka vielä vähän haparoivaa. Piruettilaukka tuli tänään oikein kivasti, mutta siihen siirtyminen takkuilee. Mä vähän yllätän Hertan niihin. Ensin tehtiin piruettilaukkaa vain pätkissä ympyrän kaarella, ja vasta sitten kun se polkee hyvin piruettilaukkaa, lähdettiin kääntämään oikeata piruettia. Tehtiin tätä pari kertaa molempiin suuntiin. Lopuksi tultiin puolikkaan piruetit samanlailla kuin ne tulee Pyhässä Yrjössä. Mun pitää opetella ratsastaa ne tuollain "ohjelmanumerona" yhtä hyvin kuin treenatessa. Helposti vain suhahdan sen läpi, ikäänkuin haluan äkkiä pois siitä.

Tässä on nyt koko talvi aikaa treenata sitä koottua laukkaa ja piruetteja. Vielä enemmän istumista takaa, varsinkin piruetteihin. Laatua vielä lisää liikkeisiin. Nythän ne temput sieltä tulee, mutta niihin pitäisi saada laatua.

Kuvia ei nyt tällä kertaa ole, vain ylipitkä stoori tarkasti selitettynä. Itse en jaksa tuota lukea, mutta toivottavasti te jaksatte ja saatte jotain ideoita omaankin ratsastamiseen! :)
Laitan tähän loppuun pari selkeää kuvaa havainnollistamaan sitä, mitä tarkoittaa YLÄ-, tai ALAmäkeen kulkeminen. Kuvien välillä on 2 vuotta aikaa! Huomaatte varmasti eron?

Ei näin...

...vaan mieluummin näin.