Kouluratsastus on koulutusratsastusta

Ratsastuksessa se nyt vaan on niin, että olit millä tahansa tasolla ratsukkona, perusratsastus ei tule vähenemään koskaan. Yleisolettamus kun tuntuu olevan että "me nyt vaan ollaan tällaisia puskailijoita jotka menee vain perusjuttuja niin eihän me voida osallistua valmentaja X valmennuksiin koska se pitää noille vaativan hepoille vaan treenejä". Eieieiei. Ne "vaativan" ratsukot hinkkaa niitä ihan samoja perusjuttuja. Ne "geepee" ratsukot hinkkaa niitä ihan samoja perusjuttuja, mitä perus puskapertinkin pitäisi hinkata. 

On väärin ajatella että kun on tarpeeksi hinkannut niitä perusjuttuja ja "sitten kun ollaan kehitytty niin päästään tekemään jotain kivoja tehtäviä ja temppuja". No ei oikeastaan. Tai joo, voihan niitä "kivoja tehtäviä" aina tehdä, mutta se on eriasia onko sillä kivalla tehtävällä mitään hyötyä kehityksen ja treenin kannalta? MIKSI sitä tehtävää tehdään? MITÄ siltä tehtävältä halutaan a) ratsastajalta ja b) hevoselta? MILLOIN sitä tehtävää on suotavaa tehdä ja milloin ei? 

Näihin kaikkiin kysymyksiin pitäisi olla ratsastajalla aina vastaus. Jos ei ole, ja ei tiedä miksi oikeastaan tekee mitä tekee, kannattaako sitä sitten tehdä? Mikä sen hyöty on?

Ehkä nyt vähän kärkäs esimerkki mutta kyllä tässä on itua.

Miksi teet voltin? Mitä siitä haet? Miksi nyt teet voltin, mikset äsken tehnyt?

Miksi teet pohkeenväistöä? Miksi teet siirtymiä? 

Periaatteessa aina kun teet jotain ratsastaessa ja joku sulta kysyy että "mitä miksi", vastaus kyllä pitäisi tulla. Ratsastaja on sen hevosen personal traineri ja PT on se joka kertoo mitä tehdään, miksi tehdään ja milloin tehdään. Haahuilu kuluttaa aikaa ja voimia. Hevosilla on tietty kilometri määrä käytettävänään ja mielestäni sanonta "ei se määrä vaan se laatu" pätee ratsastuksessa (ja ratsastus on hevosen kouluttamista. Etenkin kouluratsastus, siitähän sen nimi oikeastaan tuleekin: koulutusratsastusta, dressage = kouluttaa, kouluttaminen).

Tämän välilöpinän kautta päästäänkin taas siihen perusajatukseen mitä tältä postaukselta haen. 

Hyvä peruskoulutus/perusratsastus on hevosen ratsu-uran perusta. Kaikki rakentuu perusteiden päälle. Sitten kun meillä on se valmis GP hevonen ja jos joskus sellaisen hevosen selkään pääset, et voi muutakuin mykistyä siitä kuinka "valmis" se on. Sitä tunnetta ei oikein voi kuvailla, mutta oikeasti tuntuu että se hevonen tekee "itse kaiken". Se on omilla jaloillaan, se kantaa itse itsensä, se on kuuliainen ja tietää mitä siltä halutaan. Ei tule itselleen tunnetta että "könötänpä vähän täältä ja väännän vähän tuolta ja oikeastaan työnnän vähän tästä". Ei. Sulla on se auto kaikilla herkuilla, on ohjaustehostimet ja hierovat penkit, tehoakin löytyy. Vähän hipaiset kaasua niin kyllä se lähtee ja oikeastaan hipaiset jarrua niin hidastuu pehmeästi. Mutkissa se ei lähde alta vaan kääntyy sutjakkaasti. Kun sen "valmiin" hevosen selkään pääsee, niin jo ennenkuin pääset testaamaan yhtäkään temppua, olet jo mykistynyt siitä fiiliksestä mikä hyvin koulutetulla hevosella tulee. Se nyt vaan on niin helppoa.

Niitä perusjuttuja kuitenkin hinkataan niillä valmiimmillakin hevosilla treenissä koko sen elämän läpi. Ei ole sellaista aikaa että "perusteista pääsee eroon ajan X kuluttua" vaan se kulkee aina mukana ja itseasiassa niihin palataan aika usein. Asiat ehkä menee läpi helpommin mutta niitä täytyy pitää yllä. 

Perusratsastusjuttuja nyt voisi kirjoittaa vaikka loputtomiin mutta aattelin tähän (liian) pitkän alkupohjustuksen jatkeeksi kirjata sellaisen "Checklist" tyyppisen postauksen, millä tsekkaat onko perusteet hallussa/läpi, toisinsanoen "aakkoset". 

Vaikka Hertan kanssa päästiin pitkälle, niin joskus tehtiin sellaisia "paluu perusteisiin" treenejä. Käytiin ärsyttävän pikkutarkasti läpi sellaisia perustsekkauksia missä testattiin onko se oikeasti kuulolla ja tuleeko avusta X siihen kuuluva reaktio Y. 

Näitä tsekkejä ja perusteita listaan tähän. 

1. Ratsastajan avut yksitellen

Yksi harjoite mitä tein aika usein (ja testaan hevosilla joilla ratsastan joskus ja jouluna), on sellainen, missä testaan alkeiskurssin omaisesti MITEN hevonen reagoi YHTEEN sille annettuun apuun. Normaalisti ratsastaessahan hevonen on ikäänkuin koko ajan apujen välissä, tässä harjoitteessa testataan oikeasti ihan nolla tasolla miten hevonen reagoi yhteen apuun kerralla.

Ensin hevonen seis. Mieluiten pitkät ohjat tai ainakin ohjat jotenkuten kädessä, mutta idea on jättää hevonen yksin. Älä auta sitä. 

• Testi 1: Ohjasapu
  Ota ohjaa käteen ja tuntuma ja käytä ohjaa. Hevosen pitäisi lähteä taaksepäin. Lähteekö se? Ihan tarkoituksella vain pelkkä ohja. Lähteekö se suoraan taaksepäin kevyesti? Jos lähtee, hyvä! Eikö tapahdu mitään? Miksei? 
  Jos testitulos on "hylätty", kouluta. Kun hevonen astuu inasen taaksepäin, paine pois, kiitos. Toista. Todennäköisesti toinen kerta jo menee paremmin ja "testitulos" on parempi.
• Testi 2: Molemmat pohkeet
  Seisot paikallaan taas pitkin ohjin, laitat molemmat pohkeet kiinni, hevonen lähtee HETI eteenpäin. Onnistui? Loistavaa.
  Eikö onnistunut? Kouluta. Seis, molemmat pohkeet, jos ei tapahdu niin kunnolla molemmat pohkeet, reaktio, kiitos paljon! Toista. Yleensä aika nopsaa tämäkin puoli on taas helposti saavutettavissa nopeammin.
• Testi 3: Yksi pohje kerrallaan
  Taas seis, ilman ohjia (jos helpottaa hevosta ymmärtämään niin pidä pieni tuntuma/pidäte samalla). Laita oikea pohje kii, hevosen kuuluu siirtyä vasemmalle pois päin pohkeesta. Sama sisi toisin päin, laita vasen jalka kiinni, hevonen työntyy oikealle. Jos onnistui niin aivan loistavaa jälleen kerran. 
  Jos tämä ei onnistunut (tämä ehkä yleisesti ottaen ollut se hämmennystä aiheuttava), niin aluksi voi tosiaan ottaa vähän pidätettä edestä kertoakseen hevoselle että huom, sivulle. Yleisin virhe tässä on että hevonen vain lähtee eteenpäin vaikka käytät selkeästi vain toista pohjetta. Joskus on jopa niin että toisella pohkeella onnistuu väistö, toisella pohkeella ei niinkään (yleensä sillä vaikeamman puolen pohkeella). Tätä tehtävää helpottaakseen tosiaan voi pitää vähän pientä tuntumaa edestä jolla estää ettei hevonen lähde eteenpäin, vaan "ohjaat" ja kerrot että hei, me mennään nyt vain sivulle, pois päin pohkeesta. Yleensä tämäkin selkiytyy jo parin toiston jälkeen ja hevonen varsin nopeasti hiffaa että aina poispäin paineesta. Sitähän ratsastus on. 

Tämä on tälläinen älyttömän "vaikea" ameebatehtävä. Siis näin selostettuna moni yleensä ajattelee "no just joo mikä palikka tehtävä" mutta aika harvoin näkee täydellistä suoritusta. Tämä on kuitenkin sellainen hyvä tsekki nimenomaan vähän konkreettisesti ratsastajallekin että missä tässä nyt on vikaa. 

2. Kulmat (siis-OIKEASTI-ratsasta-ITSE-ne-kulmat)

Sitten kun nämä ylemmät "tsekkaukset" on tehty ja yleensä jopa hevonen vähän paremmin jo taas muistaa eteen, taakse, sivulle- jutut, voidaankin siirtyä kulmiin. Siis nimenomaan niin että ratsastaja kääntää. Väitän että aina ja kaikille käy niin että kulmat vai sujahdetaan läpi. Tai oikeastaan ei tehdä mitään koska hevonen jo itse kääntyy "koska hei, siellä on seinä". Todellisuudessa kyllä sen "seinän" ja "kulman" pitäisi muodostua ratsastajan avuista. 

Tehtävä on simppeli. 

• Menet suoralla hevosella suoraa uraa
• Muodosta neliön mallinen ura kentän keskelle. Eli et mene kentän päätyyn kulmiin vaan teet neliön kentän keskelle, jolloin kulmia ei tule oikeasti avuksi. Saat mennä uraa pitkin neliöllä niillä sivuilla mitkä osuu pitkälle sivulle. 
• Ja siitä vaan kulmia kääntämään SUORALLA hevosella pysähdyksen kautta. 
  Eli käynti, ennen kulmaa seis. Seis. "Työnnä" /käännä suora hevonen ulkopohkeella 90 astetta menosuuntaan ja jatka ulos. Sitten tulee uusi kulma ja taas seis, käännös 90 astetta suoralla hevosella ja eteen.

Eli EI taivuteta hevosta vaan KÄÄNNETÄÄN se rehellisesti itse. Tässä tulee vähän takaosakäännös tehtyä samalla, mutta ilman taivutusta. Hevonen reagoi nyt siihen ULKOpohkeeseen millä "työnnät" sen pois (vrt. mikä tuli tuloksena tuolta ylemmästä checklististä? Reagoiko se oikein vain toiseen pohkeeseen kerrallaan eli meni siitä pois päin?)

Tämä siis ensin käynnissä, jossain vaiheessa voi tehdä vaikka niin että siirtää neliön suorilla urilla raviin ja sieltä takas käyntiin ennen kulmaa. Sitten kun tämä käännös alkaa onnistua oikeasti ja rehellisesti suoralla hevosella, voidaan mennä kokonaan tätä neliötä ravissa ja lisätä siihen taivutus kulmiin mukaan. Yleensä hevonen suoristuu ja hallintalaitteet paranee tämän jälkeen ja hevonen ei enää "liiraa" kulman läpi. Tai jos se siihen pyrkii niin ratsastaja yleensä on saanut vähän perstuntumaa käyntikäännöksissä jo, jolloin ratsastaja pystyy paremmin hallitsemaan kulman läpi hevosen ja tarvittaessa korjaamaan mahdollista liirtoa tai valumista. 

Hox. Riippuen ratsukon tasosta, tähä harjotetta voi jatkaa siis myös laukassa, itseasiassa tätähän treenataan aika paljon piruettiharjoituksista, siis tätä samaa ideaa kääntää kulmat piruettilaukassa SUORALLA hevosella... Tässä siis oiva esimerkki siitä, miten tällainen "älyhelppo" (haha ei ole!) tehtävä sopii täysin aloittelijoille ja sama tehtävä ja ne samat PERUSTEET tässä tehtävässä tulee siellä vaativan tason ratsukollekin jälleen eteen piruettilaukan kautta... Eli taas, perusteet kulkee aina mukana, siihen päälle rakennetut "mausteet" vain maustaa sitä mutta perusteet on ja pysyy.

Kulmaa kohti suoralla hevosella ravissa. Siirtyminen käyntiin, seis, kääntäminen suoralla hevosella 90 astetta. Onnistuuko? Kaatuko hevonen sisäpohkeen päälle?
Kuva Taru Arola

3. Kännikävely

Anteeksi tuo nimi :D

Mielikuva ehkä aukeaa kun sitä tekee, tai ymmärtää mitä yritän tässä kirjoittaa!  :D

Tarkoitan tällä sitä, että hevonen joka sitten on jo niiiiiin puun ja kuoren välissä, pohkeiden välissä, ohjan ja pohkeen välissä (you name it), se on niin "mato" että menee mihin vain ja mitenpäin vain kun vaan pyydät. Se hevonen on niiiiiiin läpi, että kaikki sujuu. Se ei kenota ja könötä mitään apua vasten, se kantaa itsensä. 

Varmasti tuttua että "tää valuu tänne, nojaa tänne, ai vitsi en jaksa enää kun tää roikkuu kädellä, ei vitsi siis mä vaan potkin tätä ja se nojaa silti tänne sisäpohkeelle"?

Kun hevonen kantaa itsensä ja ei tosiaan nojaile mihinkään ilmansuuntaan, ratsastaja voi yhtäkkiä "pallotella" sitä. Puolelta toiselle. Ihankuin se hevonen olisi kännissä. Ratsastaja pääsee niin pienin ja herkin avun ohjaamaan hevosta, että näyttää ettei ratsastaja tee mitään. 

• Uralla ei väliä, ole uralla, uran sisäpuolella, keskilinjalla, whatever...
• Esimerkiksi nyt uralta lähdet ulkopohkeella työntämään hevosta sisälle, eli hevonen väistää ulkopohjetta sisälle.
• Pari metriä uran sisäpuolella, tai enemmänkin, ihan miten haluat, lähdet sisäpohkeella työntämään hevosta takaisin ulos. Ja hevonenhan lähtee.
• Askelmäärällä, metrimäärällä tms ei ole väliä.
• Mitä paremmin alkaa sujumaan niin tätä voitkin jo tehdä niin että "heittelet" hevosta puolelta toiselle pohkeilla. Vasemmalta oikealle, oikealta vasemmalle. 2 askelta vasemmalle, 2 askelta oikealle. 4 askelta vasemmalle ja 10 askelta oikealle. Ei väliä!
• Nyt "pitäisi" näyttää siltä että hevonen kävelee kuin sunnuntaina aamuyöllä kotiin suunnistava ympäripäissään oleva isäntä! (Nyt vaatii sitten mielikuvitusta, mutta jotkut varmaan ymmärtää idean... ;) )

Idea tässä? No just se että se hevonen on niin sulaa vahaa siinä sun alla, että kun tyylin puhallat liikaa vasempaan kylkeen, se hevonen väistää oikealle. Ei kinnaa eikä vänkää mistään vastaan vaan se on niin "löysä" ja taipuisa että voit määritellä kulku-uran ihan vain pohkeiden painolla. Hevonen on vastaanottavainen ja liikkuu kevyesti pohkeesta pois päin. 

4. Liikkeestä pysähdys - seis - ohjat pois - pysyykö paikallaan?

Tämä on testi joka pitäisi onnistua KAIKILTA! Tämä on taas niin aakkosia... Mutta ei hätää, jos ei onnistu, niin jälleen kerran, siihen oppii nopeasti kun taas selkeyttää sitä muistia ja apuja.

• Laukka, ravi tai käynti. Ei väliä mikä askellaji. 
• Tule suoralla uralla tai uran sisäpuolella, käy myös keskihalkaisijalla
• Pysähdy
• Anna ohjaa tai kokonaan ohjat pois.
• Mitä tapahtuu?
  Lähteekö hevonen takaisin liikkeelle heti kun lopetat pidätteen? Väärin. 
  Jääkö hevonen seisomaan paikalleen kun päästät ohjasta? Oikein
• Liikkeelle lähdetään uudelleen POHKEESTA

Taas, ei huolta jos tämä ei onnistu. Tätä näkee ihan maailman huipuilla kisa-areenoilla alkutervehdyksessä. Hevonen ei välttämättä edes seiso paikoillaan (jännitystä) mutta yleensä hevonen "ryöstää" lähtemällä jo liikkeelle ennekuin ratsastaja pyytää. Tosi yleinen moka jota tapahtuu paljon, mutta jos oikein hiuksia halkaistaan niin ei se hevonen saa lähteä eteenpäin ennekuin ratsastaja sanoo että MENE. 

Ja käsky "mene" ei ole ohjista päästäminen, eihän? 

On isoja eroja taas hevosissa, osa on kuumia, osa hitaampia, osallehan tämä on maailman helpoin. Ei muuten hievahda hevonen ennenkuin tyyliin karjaiset sen liikkeelle (vitsi vitsi), mutta hyvin yksinkertainen asia, näkee monta variaatioita ja syyt voivat olla moninaisia. Jännittynyt hevonen, malttamaton hevonen, toisaalta ennakoiva hevonen, ja joillakin sitten laiska hevonen joka ei lähdekään eteen vaikka pohje käy... Monta variaatiota!

Mutta taas, AINA voi kouluttaa.

Heitänpä ilmoille tällaisen perustelun miksi niin liputan tämän puolesta ja olen aika natsi sen asian kanssa.
Jos hevosen mielestä
a) tuntuma tarkoittaa eteen
b) pohkeet tarkoittaa eteen
c) sivulle vievä/väistävä/taivuttava pohje tarkoittaa eteen
niin miten ihmeessä sellaista hevosta voi ratsastaa? Miten ihmeessä sellaista hevosta voi edes ratsastaa voltille kun pitäisi
a) olla tuntumalla
b) mennä molemmista pohkeista eteen
c) taipua sisäpohkeen ympäri/taivuttaa pohkeella?
Miten tämä onnistuu, jos kaikki kosketus tarkoittaa eteen? 

Ehkä tässä nyt oli riittävästi tällaisia niiiiiiin basic basic harjoituksia, että ensi postauksessa voidaan jatkaa sitten tästä eteenpäin, ehkä vähän enemmän "tekemisen meininkiä" sisältäviin harjoituksiin.

Haluaisin muistuttaa, että se mitä tässä kirjoitan, on aika yleispätevää ja en voi suorilta käsin luvata että se onnistuu heti just sulla. Kaikki ratsukot on kuitenkin yksilöitä, vaikkakin ratsastuksen nämä peruspilarit ovat kaikille samoja. Aina täytyy kuitenkin ottaa huomioon jo ihan sen hevosen perustemperamenttia, ratsastajan taitoa jne. Nämä ovat kuitenkin niiiin yksinkertaisen tylsiä (mietin jo onko tämä pettymys monille kun mennään näin alkeiskurssimatskuun) että ne pitäisi onnistua ennemmin tai myöhemmin kaikenlaisilta kavereilta.

Hyvin usein itsekin törmään "puutteisiin" näissä perusavuissa uuden hepan selkään minkä menen tai ratsukon jolle menen vaikka pitämään tuntia. Täytyy muistaa ettei se ole virhe. Tai vaikka olisikin niin virheen voi aina korjata. Jos joku näistä "älyhelpoista" harjotteista ei onnistu, se ei tarkoita että se olisi jotenkin tyhmä harjoite, vaan jos hevonen ei sitä sillä hetkellä ymmärrä niin fine. Kohta se ymmärtää, koska koulutetaan. 

Hevonen saa aina kysyä, sille vaan pitää vastata.

Jos jokin kohta ei onnistu, ei pidä ajatella "no en mä sitten tätä tee koska se ei onnistu", vaan pitää ajatella että "opitaan/opetetaan se". 

Testasiko joku tai onko joku testannut näitä? Miten meni? 

Enkä väitä että minä olen saanut Hertan tai Hansun kanssa nämä aina maaliin. En todellakaan! :D 

Mutta, siitäpä olen saanut taas itselleni viestin mitä pitää työstää kun checklistin tulos ei olekaan ollut hyväksytty ;)

Jos aakkoset on kunnossa, onnistuu sanojen muodostaminen. Myöhemmin onnistuu kokonaisten lauseiden muodostus, mutta ne aakkoset on silti aina osattava ja niihin voi tarvittaessa palata kertaamaan oliko kirjain D ennen vai jälkeen C:n.