Kootussa Ravissa

10. huhtikuuta 2017

Niin se onni kääntyy

Kauheesti tullut kyselyjä kuulumisten perään, ja myönnän että blogihiljaisuus on läsnä enemmän kuin koskaan. Osa onkin jo suoraan tullut kyselemään että miten menee ja kait se on pakko nyt kertoa ihan julkisesti ettei hyvin mene. Pahoittelen ehkä jo etukäteen tekstin sävyä, en jaksa esittää iloista tai asiallista.

Viimeisin postaus kajahti ilmoille ja sen jälkeen mua olikin tallissa vastassa täysin jalaton
No mitä kävi? En tiedä.

Juoksutin lauantaina Herttaa töiden jälkeen. Se oli ollut tosi hyvä menneellä viikolla ratsastaa niinkuin viime postauksessa kerroin treenikertomuksiakin. Hertta oli tapansa mukaan liinassa laiska. Laukassa oikeaan kierrokseen sanoin että alappas mennä muutakin kuin mummolaukkaa. Ja Herttahan teki työtä käskettyä. Aina se on ollut niin teatraalinen hevonen. Se lähti miljoonaa liinassa ympyrällä. Ei mitään ihmeellistä! Pari kiekkaa niin narun sain sen verran lyhyeksi että saan sen kiinni. Ei se ikinä vedä tai poukkoile liinassa. Menee vain lujaa jos tahtoo. Vaihdoin kierroksen ja maneesin ovi avattiin juuri takana ja sehän lähti uudestaan. Mua lähinnä nauratti. Mummolla oli kivaa. Otin sen hetkeksi käyntiin siksi aikaa että tasoitan maneesinpohjan kuopat samantien.
Kun kuopat oli tasoitettu, nostin raville. Mummo ravaa ihan hyvin vasenta kierrosta. No problem. Taas rentoa hölkkää.
Vaihdan kierroksen oikealle, eikä siinäkään mitään ihmeellistä. Paitsi.
Aloin jossain vaiheessa miettimään miksi maiskutan niin paljon. Hevonen liikkui puhtaasti, mutta mun silmään liian hitaasti mihin on tottunut. Hertta on niin helppo juoksuttaa. Sanot sille vain askellajin nimen ja se toteuttaa sen. Ei sitä tartte maiskutella vaikka olisikin laiskempi. Nyt koko ajan teki mieli maiskuttaa oikeassa kierroksessa ravissa, jotta H ravaisi sellaista ravia mitä olen tottunut sen näkemään.
Noh, en antanut tälle sen enempää arvoa. Mietin vain että oliko niin kivaa riehua, että meni veteläksi.
Tallissa linimentit jalkaan kuten normaalisti ja siinä se.

Sunnuntaina tulen tallille ja laitan Hertan kuntoon. Ei mitään outoa jaloissa yön jäljiltä, aina käyn jalat läpi kun tulen tallille.
Kamat päälle ja selkään. Nousen selkään ja H heittää heti raville ja AIVAN jalaton. Siis en ole ikinä nähnyt sitä noin kipeänä. Emme saaneet edes selvää mitä jalkaa ontuu, näytti että kaikkia. Käynnissä puhdas.
That's it. Kipulääkekuuri ja kävelyä viime viikko.
On se vähän parempi, mutta edelleen epäpuhdas. Vasen kierros ok, mutta oikealle paljon huonompi. Ei auttanut kävely ja kipulääke, joten eiköhän mennä taas klinikalle.
Minkäs teet! Mummolla mieli on kuin varsalla mutta kroppa ei. Miten selität hevoselle "ettet nyt saa riehua ja rikkoa itseäsi". Et millään. Mutta kun Mummo tahtoo mennä.

Niin se vaan onni kääntyy. Tasan kuukausi sitten kävimme joka keväisessä vetcheckissä Vermossa, ja vihreää valoa saatiin.  Treeneissä Mummo liikkui hyvin ja välillä maneesissa ihmiset sanoi " Voi kuinka Mummo liikkuukaan kivasti taas! Sehän on ihan iskussa". No joo. Oli. Nyt aivan jalaton.

Sanomattakin selvää että kisakausi viivästyy, tai pahimmassa tapauksessa ei ala ollenkaan, vaan harrastekäyttöön siirtyy Hertta. Tai siitoskäyttöön. Toki pitää nyt tehdä jotain tämän eteen vielä, ja miettiä josko vaikka syksyllä pääsisi kisakuntoon ja sitten lopettaisi. Tai sitten lopettaa nyt. En tiedä.
Kyllähän se pistää vihaksi, kun juuri kuukausi sitten laitat raspauksiin, rokotuksiin, satulan toppauksiin, vetcheckeihin ja treeneihin monta tonnia. Ajattelet valmistelevasi tulevaa viimeistä kisakautta ja sitten vain näin käy. Toisaalta, on käynyt ennenkin monelle ja ainahan tämän lajin parissa pitää tietää se, että voit joku kaunis aamu löytää kisakumppanisi ketarat ojossa karsinasta täysin ilman syytä. Aika kovaa luonnetta vaatii tämä laji. Pitäisi harrastaa hiihtoa. Osta uudet sukset kun vanha ei enää luista.

No mutta. Tällasta meillä. Hermo on kireenä ja kaikki on nyt niin mautonta ja hajutonta kuin voi olla. Ehkä vähän kiukuttelen kuin pikku kakara tämän asian kanssa, mutta eiköhän tästäkin päästä taas yli. Kliseisesti voisi sanoa "kun ensimmäinen ovi sulkeutuu, toinen avautuu" (ai että mä vihaan näitä ärsyttäviä sanontoja) ja ehkä tällä on tarkoitus. "Vaihda jo sitä hevosta" voisi joku ajatella. Mutta kun en tahdo!
Noh, se nyt on sanomatta selvää että joskus kuitenkin on hevosen vaihto aina edessä. Jokaisella. Ehkä tästä inhottavaa tekee se jos se tapahtuu just nyt. Juuri kun mulla oli GP valmis hevonen alla ja viimeinen "10-vuotis taipaleen kunniaksi" kisakausi, niin sitten kosahtaa. Mutta minkäs teet.

Katsotaan nyt mitä saadaan klinikalla aikaseksi.


61 kommenttia

  1. "Kyllähän se pistää vihaksi, kun juuri kuukausi sitten laitat raspauksiin, rokotuksiin, satulan toppauksiin, vetcheckeihin ja treeneihin monta tonnia."

    Minkä noista olisit jättänyt tekemättä jos olisit tiennyt että hevonen ei tule ehkä jatkossa kisäkäyttöä kestämään?
    Treeni on ainoa mitä hevonen ei tarvinnut, se oli omaa pääomaasi, mutta karulle kuulostaa että joku noituu perusterveydenhuoltoa kuten raspausta ja rokotusta tai satulantoppausta saatika eläinlääkärin tarkistusta. Onhan teillä ollut kuluneen vuoden aikana näitä jalkaongelmia enemmänkin joten ei tämä täytenä yllätyksenä parikymppisen hevosen ratsastajalle voi tulla?
    Toivottavasti kyseessä on kuitenkin joku revähdys joka paranee nopeasti eikä estettä kisakauden aloittamiselle ole.
    Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en todellakaan noidu. Itsestäänselviä asioita jotka kuuluu jokaisen hevosen elämään. Se mitä tarkoitan on juurikin tämä tämän lajin kirous. Jo itsessään niin käsittämättömän kallis laji ja se voi olla naps kaikki tuosta vain ohi.

      Jalkaongelmia vai loukkaantumisia? Kolhuille ei mitään mahda. Tärkeänä kuitenkin nimenomaan pidän niitä säännöllisiä ell tarkastuksia ja hoitoa sekä seurantaa vaikkei syytä ja oireita olisi. Ennaltaehkäisyä. Loukkaanumiselle ei mitään voi.
      Sitä tässä kirjoitin.

      Poista
    2. Eiköhän tuo avautuminen johdu enemmänkin siitä, että ne tonnit on sijoitettu näihin lueteltuihin asioihin sillä ajatuksella, että kohta kisataan. Kun ei kisatakaan, se harmittaa. Jos ne tonnit olisi sijoitettu siten, ettei tarkoitus olekaan kisata, ei se tuntuisi ns. sijoitukselta kisakauteen. Harmittaa saa, eikä se silti tarkoita että ko. asiat jätettäisi tekemättä. :) Minua ainakin harmitti pirusti maksella ell- ja laboratoriolaskuja, kun olin orientoitunut ilmoittamaan starttiin enkä pitämään saikulla. Ei silti puhettakaan, ettäkö olisi jätetty hoitamatta, vaan oli sopiva kauden aloitus katsottuna ja puihin meni.

      Harmitus ja vtutus on inhimillinen tunne, jotka nostavat helposti päätään kun jotain odottaa ja sitten pettyykin. Ei se mun mielestä tarkoita, että hevosen hyvinvoinnin eteen ei tehtäisi töitä ilman kisoja. Se harmitus vaan purkautuu erilaisina ajatuksina.

      Poista
    3. Juuri näin. Hyvin sanottu. Matto vedetään jalkojen alta- tunne. :P

      Toki tämä kuuluu lajiin. Kuten sanoin. Vähän sama kuin laittaisit kalliiseen autoon kalliit varusteet ja sitten kun se on valmis, auto varastetaan :D heihei vaan!

      Naurattaa vähän itseänikin tämä ketutuksen määrä. Kuinka käyttäydynkään kuin kakara tämän asian kanssa!

      Eikä pelkästään ne kisat ja niiden jääminen... vaan tämän arjen tekeminen Hertan kanssa ja siitä mahdollinen luopuminen. :P onhan mulla ollut kokoajan tiedossa että kohta se päättyy mutta että suunniteltua aiemmin. Sekin tosiaan kaikilla edessä.

      Poista
  2. Tämä ei ehkä kuulosta kaikkein lohduttavimmalta kommentilta mutta olet siltä kohdin onnekas että moni tietää tämän blogin sekä kilpailutuloksiesi kautta miten taitava ratsastaja olet ja vaikka Hertta joutuisi siirtymään pois käytöstä niin saat varmasti lupaavia hevosia allesi. Joten tilanteesi ei ole todellakaan toivoton. Tottakai harmittaa koska Hertalla olet päässyt näin pitkälle ja se on ratsastettavista hevosistasi osaavin mutta kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen aukeaa! Toivotaan nyt kuitenkin että saat Hertan vielä kuntoon täksi kaudeksi ja voitte lopettaa yhteisen kisauran huipulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Tai siis moni tallillakin sanoo nyt samaa. Ja kehottaa laittamaan ihan hakua päälle. :)

      Ja kyllä mun pitää aatella jo pidemmälle... en saa jäädä tämän asian kanssa surkuttelemaan.
      Valmentajakin jo sanoi ettei tämä saa tähän jäädä vaikka hampaita hänkin kiristelee.

      Ja edelleen täytyy muistaa että mulla oli tavoitteena hertan kanssa He A luokat... eli onhan se mennyt sen yli niin että heilahti! Ei tuo hevonen ole mulle velkaa yhtään mitään. Antoi enemmän kuin pyysin.

      Poista
  3. Paljon voimia <3 Toivottavasti Hertta vielä tokenee ja pääsistte vähän kisaamaan ennen kunnioitettavia eläkepäivä! Onko ajatuksissa jatkaa Hertan ylläpitoa vielä sen ollessa eläkkeellä vai meneekö omistajalleen takaisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että tämä ei tähän lopu, mutta jos loppuu niin hertan omistajan tallissa on kyllä yksi karsina vapaana ja mieluummin harrastelen sitten siellä. Toki sitä voisi varsan tekemistä itselleen miettiö, mutta tarvitsen siihen jonkun yhteistyöhön. Yksi mun kaveri olisi kiinnostunut varsottaa Herttaa puoliksi, mutta katsotaan nyt. :)

      Poista
  4. No voi perkele, tosi huono tuuri :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan huonoa tuuria. Ei näille mitään voi. Kaverini hevonen poikkaisi jalkansa maastokävelyllä, tasaisella hiekkatiellä kesken kävelyn... eli todellakin aina nöiden kanssa saa olla hiuskarvan varassa :/

      Poista
  5. Voi harmin paikka. Tiedan niin tuon tunteen kun hevonen loukkaantuu ja itsea harmittaa ja suunnitelmat menevat uusiksi. Oma 5 vuotias on ollut telakalla mutta onneksi toipuu. Tsemppia sinulle ja 'mummolle' ja toivotaan etta asiat viela kaantyvat parhain pain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, inhottavia nämä takapakit. Toki täytyy myöntää että ihmeen kaupalla on ennen selvitty aivan jäätävistä onnettomuuksista ja H on aina ollut radalla. Tietty se nyt tuntuu vähän epäreilulta jos tämä kaikki päättyy tällaiseen "mysteeriin", mutta niinkuin sanoin, ei Hertta ole mua koskaan uskonut vaikka kuinka sanon että kroppasi ei kestä jos jatkat tollasta! :P
      No mutta tosiaan, minkäs kolhuille mahtaa... viime syksynä tuli 3 eri kolhua tarhassa. Nyt talvella liukastuminen ja nyt tämä. Kaikenlaista!

      Poista
  6. No voi nyt hemmetti :( On kyllä helppo ymmärtää sun harmitus kaikkine eri muotoineen. Tätä se näiden kanssa on, satsaukset on isoja ja kaikki voi muuttua yhdessä hetkessä. Pidän kuitenkin peukkua että pääsisitte vielä radoille Hertan kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Tässä sen tajuaa kuinka veitsenterällä tämän lajin kanssa ollaan!

      Poista
  7. Voi Noora ja Hertta... Tsemppiä! :( <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään päästään pikatsekkaukseen klinikalle. Hertta liikkuu jo paremmin mutta on edelleen epäpuhdas. Haluaa kyllä liikkua, riehui taas tarhassa tuulisena päivänä niin että tallimestari tuli vahtimaan ettei hyppää aidoista yli... ei ollut epäpuhdas. kovin on touhukas!

      Poista
  8. Voihan paska. Tsemppiä teille ja toivotaan parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tässä oikein muuta voi kuin toivoa :(

      Poista
  9. Voi että minkälaisia uutisia! Hirmuisesti tsemppiä ja todellakin pidetään peukkuja pystyssä. Tässä huomaa taas hyvin sen, miten rajallists kaikki onkaan ja että aina kun menee hyvin pitäisi olla kiitollinen... Edes sinun puihin koputtelut ei ole näemmä harmillisesti auttaneet :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepäse! Ihmeen kaupalla toki ilman sen suurempia takapakkeja ollaan selvitty tämän 10 v aikana mutta tietenkin sen pitää kosahtaa juuri "tärkeimmällä" hetkellä. Harvoin sitä GPhen saa hevosta koulutettua!

      Poista
  10. Onko viitettä siitä, mikä paikka hajonnut? Turvotteleeko jalkoja, onko tiedossa mitään vikaa? Toivottavasti saat tietää selvän diagnoosin klinikalla viimeistään. Tosi harmi homma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aluksi ei ollut mitään ulkoisia vammoja, hevonen vain täysin jalaton niin ettei saa edes selvää mitä jalkaa ontuu. Näytti ontuvan kaikkia jalkoja! Nyt pari päivää sitten alkoi kerämään nestettä toisen talajalan jännetuppeen, joten ensin lähdetään siitä liikkeelle. Se on se sama jännetuppi joka ilmeisesti talvella oli jo saaut osumaa liukastumisen merkeissä, mutta silloin ei mitään suoranaista vammaa sieltä löytynyt. Sain nopeasti lyhyen ajan klinikalle täksi päiväksi joten mennään ultraamaan ainakin se heti nyt.

      Poista
  11. Voi, että mua harmittaa sun puolesta! Toivottavasti ei ole mitään vakavaa ja pääsette vielä radoille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan! Tosin vaikka menisi ohi levolla niin 19 vuotiaan hevosen kanssa ei pidemmät levot ole hyvästä ja tietää eläkepäiviä. :/

      Poista
  12. Ootko ajatellut Herttaa varsottaa?

    Harvalla tammalla Suomessa on noin kovia kisatuloksia kuin Hertalla. Ja luonnekin ilmeisesti aika kultaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis juu ja ei. En oikein ikinä ole ollut kasvattaja ainesta, kauhea stressi ;) toki varsoja katselen mutta sitten oman tekeminen ehkä vähän pelottaa. Jos saan jonkun tekemään puolikkaan varsan mun kanssa niin olisi todennäköisempää. :) hertalla on jo kaksi varsaa jotka molemmat parin vuoden sisään on jouduttu lopettamaan... toinen kisasi ulkomailla 140cm esteillä ja oli tosi hyvä luonteinen, mutta sai pahan kasvaimen. Toinen varsa on myös lopetettu mutta se ehtivtehdä varsan joten hertta on mummo, oikeasti. Kenellekkään varsoista ei tullut hertan rakennetta, joten toivo elää.. :)

      Poista
  13. Voi harminpaikka! Mutta voihan se olla vaan jotain pientäkin? Toivotaan parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, mitta hassua kun on ollut nyt puolitoista viikkoa kipeänä. Tosin on paranemaan päin liikkumisen kanssa mutta silti liian huono vielä miksi olen tosi skeptinen

      Poista
  14. Multa meni vähän aikaa sitten hevonen ähkyyn. Oli parhaassa iässä, hienossa kunnossa, täysin terve, kesän kisakalenteri suunniteltu valmiiksi ja kehitystä edessä moneksi vuodeksi. Oli tosi kova paikka. Ei pelkästään että menetin mun parhaan ystävän ja rakkaan lemmikin, mutta samalla meni kaikki tulevaisuuden suunnitelmat, unelmat, toiveet ja tavoitteet. Mulla ei vaan ollut yhtään sellaista tulevaisuuden visiota, jossa tuota hevosta ei olisi ollut. Että tiedän tunteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit rakas Pikku-Suvi. Sun kohdalla kövi vielä pahempi, eli hevonen menehtyi, mutta tunne on kyllä hirveä. Kaikki ne suunnitelmat. Yhtäkkiä oot kirjaimellisesti tyhjän päällä. Ja muutenkin inhottaa ajatus luopua tästä tämän hetken elämästä kaikkine kuvioineen. Viimeinkin on vakkarityöpaikat läheltä tallia jne. Vihdoinkin olisi mahdollisuus kisata enemmän kun ei ole koulua yms. Mutta ei sitten! Minkäs sille mahtaa.

      Poista
  15. Eiih, en usko todeksi. Toivo elää, ettei se mennyt kerrasta. Mie pidän sormet ja varpaat pystyssä! (y)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sullakin valitettavasti kokemusta kun kaikki menee kerrasta... :(

      Poista
    2. Siksi just toivon ettei tää tilanne ole sellainen, Hertta on niin hieno, sillä olis vielä paljon annettavaa.. ;(
      Onko teillä koska klinikka? Vieläkö se pölkkyää vai onko yhtään parempi?

      Poista
    3. On H sinäällään parempi että liikkuu vetreämmin ja ei ole niin könkkä. Näen kyllä selvän epäpuhtauden mutta parempaan päin. Mutta vähän pelkään että omituista jos kestää näin...

      Poista
  16. Toi kuulostaa aivan liian tutulta ja tiedän niin ton sun tunteen! Viime syksynä kävi lähes samalla tavalla kuin sulle. Oltiin menossa lauantaina kisoihin ja torstaina päästin hevosen halliin vapaaksi ja juoksikin hyvin eikä tapahtunut mitään, perjantaina piti tehdä rentoa hölkkää hevonen vetreeksi ja hevonen ontuu aivan järkyttävästi eikä saanut selvää että mitä jalkaa. Missään jaloissa ei ollut turvotusta, lämpöä, pulssia ei mitään koko hevosessa... Monta klinikka käyntiä tuli että saatiin hevonen kuntoon ja nyt ollaan takaisin iskussa ja toivottavasti päästään aloittamaan kisakausi ensiviikolla. Olen edelleen vainoharhainen ton liikkumisesta ja liikkeistä, ja koko ajan pelkään että onko se puhdas vai ontuuko taas. Mua ärsytti kaikki, olin kiukkunen ja valmis laittamaan hevosen monttuun moneen kertaan talven aikana, kun aina aloitettiin kuntouttaminen uudelleen ja ei ollut vieläkään priima liikkeiltään jonkun klinikka käynnin jälkeen ja tonneja paloi. Toivon todella että saisit Hertan myös kuntoon ja pääsisitte vielä kisakentille!! Paljon voimia sulle Noora!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa juuri samantapaiselta keissiltä! Toki Hertan kohdalla on vain se fakta että se on todella vanha (vaikkei siltä todellakaan tunnu) mutta melkein aina noiden vanhusten kanssa on niin ne pysyy iskussa kun ovat treenissa mutta jos sairastuu jostain niin kipeyttt kahta kauheamin ja kuntoutuminen on aina hankalampaa kuin nuorella...

      Ja puhumattakaan tästä rahan määrästä mikä näihin menee!! Ihan henkeä ahdistaa mutta jostain sitä aina vaan selviää ja saa kaiken maksettua. Hoitamatta ei tietenkään jätetä. Lottoan kyllä, myönnän....

      Poista
  17. Vastaukset
    1. Toki vaihtoehto mutta hyvin epätodnäk. Mutta kengittäjäkin tulossa ensi viikolla!

      Poista
  18. Tosi harmi juttu, toivottavasti Hertta kuntoutuu nopsaan ja selviätte säikähdyksellä.

    Ymmärrän, että sua harmittaa ja vituttaa, mutta tekisi nyt mieli sanoa että "hei haloo nyt." Teille ei ole sanottu että Hertta pitää laittaa kuoppaan ja mitään toivoa ei enää ole.

    Jos nyt hetken mietit millaisessa asemassa oot? Oot saanut hevosen käyttöön ja teidän matka on ollut upea. Ootte tulleet paljon eteenpäin ja ylittäneet kaikki sun alkuperäiset haaveet. Teillä on ollut jo monta hienoa kisakautta ja varmasti muitakin muistoja.

    Et kai nyt heti valita ja kerro kohdanneesi maailmanlopun? Jospa tutkitaan kunnolla ennen kuin hutkitaan, älä menetä toivoa ennen kuin on ihan pakko.

    Anteeksi negatiivinen kommentti, mutta kannattaa lukea tämä postaus uudestaan, kun oot rauhoittunut niin huomaat, mikä ehkä joitain lukijoita ärsyttää.

    VastaaPoista
  19. Hehhe, saa ärsyttää ei siinö mitään, mutten minä blogiin voi kirjoitella niin että yrittäisin "mielistellä" ja "kaunistella" lukijoille :)

    Eli saa lukijoitakin ärsyttää! Niinkuin muakin saa ärsyttää tämä tilanne. Ensimmäinen "ärsytyskommentti" on tämä, enkä niitä kiellä.
    Ihan oikeassa olet! Sitä juuri olenkin puhunut mm valmentajan kanssa että tavoitteet on ylitetty x100 ja Hertta ei ole kenellekkään velkaa, se on jo nyt näyttänyt kaikille sen kritisoijille näreet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ärsyyntyminen tilanteessa, jossa hevonen on juuri viimeisen kisakauden kynnyksellä jalaton tarkoita automaattisesti, sitä etteikö kuitenkin ole kiitollinen kaikesta, mitä on saavuttanut tähän asti. Samalla tavalla anonyymille voisin sanoa, että lueppas uudestaan kommenttisi - kuinka usein sinä olet joutunut tästä blogista lukemaan kirjoittaja suurta harmitusta? Et niin kovin usein, vaan me lukijatkin olemme saaneet elää mukana kaikissa hienoissa hetkissä Nooran ja Hertan mukana jo useamman vuoden ajan. Onko se sius heti valittamisen aihe lukijoilla, jos sen kerran tämän blogin historiassa kirjoittaja kokee hyväksi purkaa harmitustaan nyt omaan blogiinsa? Ei minusta. Tämä on elämää ja rehellisesti kirjoitetut blogit ovat parasta. Eletään mukana ylä- ja alamäissä.

      Poista
    2. Täysin samaa mieltä mieltä Heidin kanssa, niin hyvin kirjoitettu!

      Jos jonkun pitää rauhoittua, niin se on tämä anonyymi Hei haloo-huutelija, joka näemmä ainoana lukijana ärsyyntyi.

      Tsemppiä Noora! :)

      Poista
    3. En tosiaan mitenkään loukkaantunut kommentista, itseasissa sehän on ihan asiallisesti sanottu, mutta en todellakaan tässä omassa ärsytyksessäni ala miettimään jos joku mielensä pahoittaa siitä että meillä ei menekään hyvin ja se pistää ärsyttämään minua ärsyttämään. :D toki saa lukija ärsyyntyä mun tekstistä, onpahan useampi mun kanssa "ärsyyntyneenä" tässä tilanteessa.

      En todellakaan ala peittelemään blogissa tässä tilanteessa sitä isoa harmitusta joka nyt on. En ala esittämään iloista. Mutta kuten heidi sanoi, se ei todellakaan tarkoita sitä etteikö olisi kiitollinen kaikesta muusta tehdystä ja menneestä.

      Poista
  20. Ymmärrän täysin harmituksen. Kyllä nämä hevosjutut vetävät helposti mielen matalaksi, kun hevoseen menee niin älyttömästi aikaa ja kaikki rahat, ja sitten kun koko paletti yllättäen hajoaa niin onhan se katastrofi. Ei siinä auta anonyymien huutelut, että "mieti Afrikan lapsia ja ole onnellinen siitä mitä sinulla on."

    Kovaa riskipeliä se on hevosten kanssa. Panostat täysillä ja voit saada onnistuneen kisakauden, mutta todennäköisemmin tulee joku takaisku ja panostus valuu ainakin osittain hukkaan. Ihme olisi jos ei v-tuttaisi.

    Toivon että Hertta tulisi pian kuntoon!
    T. Karo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepäse. Ja jos ei tuosta kuntoon tule niin muuttuu iso osa munkin elämää väkisinkim vaikken juuri nyt tahtoisi mitään muutoksia tehdä. Mielelläni puuhailisn hertan kanssa arjet niinkuin tähänkin mennessä, mutta sitten se väkisinkin tulee muuttumaan.

      Poista
  21. Voi itku, mitä ikäviä uutisia! Jokainen tämän lajin parissa touhuava kyllä tietää, että nämä kuuluvat lajiin, mutta eihän sitä silti kenellekään toivo ja harmittaahan se kohdalle osuessa aivan vietävästi. Tsemppiä ja rapsut Hertalle!

    VastaaPoista
  22. Tsemppiä! Pystyn samaistumaan aika hyvin, koska olen ollut melkein samassa tilanteessa. Hevosen loukkaantuminen ei ole ikinä kivaa, mutta entistä pahemman tilanteesta tekee se, kun takana on pitkä historia hevosen kanssa, ja edessä tähtäin, jota varten on tehnyt vuosia kovasti töitä. Sitten matto vedetään yhtäkkiä jalkojen alta, vaikka olisit aina tehnyt kaikkesi hevosen terveyden eteen ja hoitanut kaiken viimeisen päälle. Taloudellinen puoli iskee kuitenkin lopulta koviten. Jos haluaa jatkaa samasta pisteestä uuden hevosen kanssa, on oltava aika onnekkaassa taloudellisessa tilanteessa sellaisen hankkiakseen. Harva on, ja mikään kompromissi ei tunnu hyvältä hyvän hevosen menettämisen jälkeen. Lopulta voi joutua väistämättä tiputtamaan tasoa, ja se pistää miettimään, onko missään muissa urheilulajeissa vastaavia dramaattisuuksia 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei paremmin olisi voinut sanoa! Moni on mulle kokoajan kuittaillut että eikös sulla pitäisi olla joku nuori tuossa vieressä, htta on aika vanha. No joo, PITÄISI, mutta millä rahalla elätät kahta? :D

      Muistan myös joa Nipsun haastattelun. Hänen ekan GP hevosen kohdalla hänkin hoiti kaiken viimeisen päälle, suojitti hyvin jne. Ja sitten se yhtenä päivänä ryntäsi laitumelle ja rikkoi jänteensä joten siinä se. Hänkin sanoi että siinö oppi vaikna kuinka hoitaisi hyvin ja viimeisen päälle niin se ei loppujenlopuksi tee yhtään mitään. tuuri ratkaisee :D

      Poista
  23. Paljastuiko klinikalta mitään?

    VastaaPoista
  24. Tärkeintä olisi ainakin itselleni se,että miten hevosen loppuelämän käy.Se että jääkö jotkut kisat väliin on yhdentekevää.Elämän tarkoitus ei ole olla suorittaja.Hölmöä edes murehtia jotakin kisoja tai paria tonnia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan ymmärrät että hevonen ei ole mun? Mulla ei ole päätäntä valtaa tässä asiassa ja en siihen voi vaikuttaa. Ja SEKIN tässä voi ahdistaa. Kannattaa taas miettiä ennenkuin tulee viisastelemaan.

      Poista
  25. Edellinen anonyymi ei varmaan ole kouluttanut yhtään hevosta vaikealle tasolle, eikä näin ollen ymmärrä miten paljon vuosia ja työtä se vaatii. Muuten tajuaisi, että ne " yhdet kisat" voivat ollakin aika tärkeät kun kyseessä GP startti vuosien työn tuloksena. Toivottavasti Hertta kuntoutuu vielä! Mutta muista että olet jo nyt niin pitkällä että valtaosa ei pääse lahellekään koskaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän kuulosti kyllä taas tyhjänpäiväiseltä kommentilta mustavalkoisin silmin. Tuntuu että ne jotka laukoo näitä kommentteja eivät tunnu tietävän yhtään miltä todellisuudessa tuntuu olla ko. tilanteessa...

      Pitää tosiaan joo muistaa se, että on tässä päästy tasolle minne ei moni ole päässyt, ja vieläpä yhdellä samalla hevosella lähtötasolta aluetason He B. Se ei muutu miksikään! Mutta tietty nälkä kasvaa syödessä, mutta jo tasolta Va B Hertalta ei ole kukaan odottanut yhtään enempää ja silti se on vain tehnyt aina lisää. Uskomaton hevonen!

      Poista
  26. Saanko kysyä millä alalla olet töissä? Itse olen mietiskellyt aloja millä hevosen pystyisi elättämään pääkaupunkiseudulla, mutta en ole keksinyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen farmaseutti, juuri valmistuin kesällä. Nykyään olen apteekissa töissä.

      Sinäällään hyvä ala, töitä on todellakin tarjolla. Mutta ei se palkka nyt mikään päätä huimaava ole, ja siinö ja siinä että pk seudulla pystyy hevosta elättämään. Täytyy vaan tinkiä tosi paljon muista asioista niin onnistuu! Farmaseutin palkalla elää kyllä pohjoisemmassa Suomessa aika kivasti, ja sielläkin löytyy töitä. Eriasia onko siellä pohjoisemmassa sitten mitään muuta.. :D

      Poista
    2. Lisäyksenä vielä että jos intoa riittää, niin farmaseutin koulutuksen sijaan (3v) kantsii lukea samantien proviisoriksi (5v). Sillä palkalla elättää jo hevosen hyvin.

      Poista
  27. Hei Noora! Jos saisit päättää, niin minkä romaanin ottaisit näistä? https://www.viljarshop.com/tuote/romaani-nexgen-acugel-ligt-mesh/W15049-LIGHT/

    https://www.kotielaintarvike.fi/tuote/equiline-techno-air-shock-absorber-romaani-black/071701017-BL/

    http://www.horze.fi/muut-satulahuovat/sedelogic-satulanalustat-1-layer/17651.html?color=BL

    http://www.horze.fi/muut-satulahuovat/sedelogic-s-curve-satulanalusta/304576.html?color=G

    Kiitos jos vastaisit :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen Equilinen romaani on ollut käytössä yhdellä hepalla ja se ainakin on tosi hyvä. Ei valu välissä mihinkään ja muovautuu hyvin selkää, kevyt.

      Noista Sedelocikin romaaneista ottaisin tuon S-Curven,sitähän pystyy itsekin "muovaamaan" hiustenkuivaajalla ja sitten kun se on jäähtynyt voi nousta selkään. Ainut vaan että se muuttaa ratsastajan painopistettä vähän edemmäs joten en esim Hertalla sitä välttämättä käyttäisi, se kun on niin takakorkea etten yhtään tahdo satulassa painoa enää edemmäs. Mutta sitten jos on kissin spines hevonen ja tarvitaan painetta pois tuolta takaa, niin siihen se taas on sopiva käyttää.

      Tuo ensimmäinen (viljar shop) ei taas oikein sano mulle mitään, varmaan aika perusromaani? :)

      Mä olen aika vanhanaikainen romaanien kanssa, mulla on lampaankarva Hertalla oikeastaan vain ollut välillä käytössä, mieluiten kuitenkaan en pidä välissä mitään. Silloin satula on istuva! Mutta joskus jostain syystä X, jos sen hetkinen satula ei ole ihan optimi, niin toki romaanilla voi auttaa kauheasti. Tykkäään vain itse olla mahdollisimman lähellä hevosen selkää. Mutta noista vaihtoehdoista siis Tuo Equiline tai S-Curve (ellei hevosella jo painopiste liian edessä satulassa), tai tavallinen Sedelogic :)

      Poista
  28. Joko ootte käyneet klinikalla? Miten kävi? Täällä ollaan huolissaan. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytiin juu ja ei mitään ole mennyt rikki. Silti vähän huolettaa kun kuitenkin reagoi positiivisesti puuduttamiseen. Syytä ei siis tiedetä mutta hyvin kipeä oli. Toiseen takajalkaan saatiin paikannettua. Inhottavaa. en nyt oikein osaa sanoa mitään vielä, kortisonia sai niveleen ja se selvästi auttoi, mutta mielestäni vähän outoa...

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!