Kootussa Ravissa

19. huhtikuuta 2017

Siirtymiset jälleen kunniaan

Hansun kanssa mulla oli vajaa parin viikon tauko päällekkäisyyksien takia, mutta viime sunnuntaina olipas taas ilo päästä ratsastamaan taas sillä.Maneesistakin on viimeinkin esteet kerätty pois, joten tilaa on! Voi tehdä jotain muutakin kuin voltteja ja pujottelua ;)
Käytinkin heti tilaisuuden hyväksi ja tein pitkillä linjoilla pohkeenväistöä ravissa ja sulkutaivutusta myös laukassa. Hansu on kauhean taipuisa ja kevyt hevonen, ja enpä oikeastaan koskaan ole tuntenut että sitä pitäisi kauheasti auttaa taivuttavissa ja sivuttaisliikkeissä. Enemmänkin sitä pitää "estää" taipumasta liikaa tai menemästä liian poikittain. Hassua kun on tottunut enemmänkin juuri tekemään töitä jyrkempien väistöjen ja linjojen kanssa, mutta Hansun kohdalla pitää melkeinpä tehdä mahdollisimman pitkää linjaa väistöissä ja sulussa. Mutta sivuttaisliikkeet ovatkin näille helppoja. Tärkeää on kuitenkin olla sokaistumatta siihen ja ei missään nimessä saa unohtaa että väistöliikkeissäkin avainasemassa on eteenpäin ratsastus. Hansun kanssa ajattelenkin väistön tai sulun aikana että ratsastan sitä eteen, mutta ohjaan vähän sivulle. Enpä usko että Hansulle tulee olemaan ongelmaa GP-sulkujen kanssa...

Kuitenkin isoin tehtävä mitä hinkkasin sunnuntaina oli taas ne siirtymät. Ne toimii Hansunkin kanssa niin mainiosti. Varmaan monesti olen sanonut kuinka hienot raviaskeleet tulevat laukka-ravi-siirtymien avulla. Ja eipä epäonnistunut se tehtävä nytkään.
Ei tarvitse kuin pari siirtymää tehdä, niin ensimmäiset askeleet laukan jälkeen siirryttäessä raviin ovat Hansulla ihan mielettömät. Se kuinka se istuu takastensa päälle mutta kuitenkin samalla pyrkii eteen ponnistaen, on jotain tosi makean tuntuista. Se on niin pehmeä mutta samalla tosi voimakas. Ja tuntuu ettei mun tartte edes tehdä mitään. Tärkeintä ehkä laukassa jo ajatella ravia eteen ennenkuin on edes siirtynyt raviin.
Eli kokoan laukkaa ja valmistelen siirtymistä raviin. Hetkeä ennenkuin Hansu on siirtymässä raviin, ajattelen jo ratsastavani ravia eteenpäin. Siirtymä ei saa töksähtää, vaan siirtymä laukasta raviin tulee olla niin pehmeä ja huomaamaton että se "vain tapahtuu". Ei saa siis olla minkäänlaisia tikittäviä askeleita välissä, vaan askel tosiaan on laukka-laukka-laukka-ravi-ravi-ravi. Ei mitään laukka-laukka-jotain-epämääräistä-kipitystä- sitten-ehkä-raville-ravi-ravi-ravi... :P
Vaikka askellaji vaihtuu välissä, niin se tulee tehdä niin että liike jatkuu kokoajan eteenpäin! Sama juttu toisinpäin. Ravi-ravi-ravi-laukka-laukka-laukka. Ravi etenee ja siitä "hupsista vain" nostetaan laukka ja laukka jatkuu. Usein hevonen "hypähtää" laukalle, varsinkin jos se joutuu nostoa varten järkkäämään jalkansa oikeaan ponnistusasentoon. Tulisi kuitenkin pyrkiä pehmeään ja sujuvaan nostoon, ilman mitään "pomppuja" matkalla.

Hansulla on positiivisena ongelmana sen takajalat. Se on todella aktiivinen takajaloistaan, mikä on tietenkin hienoa. Niiden kanssa vain täytyy olla tarkkana että takajalkojen liike-energia osoittautuu oikeaan suuntaan. Ei auta vaikka Hansu pomppisi mahaansa asti nostellen takasiaan, jos se ei samaanaikaan työnnä niillä eteenpäin. Hansun omistaja on saanut sen nyt hiffaamaan tosi hyvin "eteen ja ylös" liikkumisen kun hän on ottanut lyhyen kouluraipan mukaan. Tämä raipalla hipaisu on auttanut Hansua hahmottamaan takajalkojen liikkeen suuntaa myös eteenpäin paremmin, jolloin koko hevonen on taas hiffanu enemmän etuosan nostoa liikkeen mukana eteen ja ylös. Eipähän tarvitse takajalkoja pahemmin aktivoida! Enemmänkin vain pitää näyttää niille yliaktiivisille takajaloille suunta, mihin energiansa käyttää.
Tästä tulee oikeasti tosi hieno peli! Se antaa jo niin makeita tunteita selkään asti että voin vain kuvitella millainen Hansu on vaikka 10 vuotiaana...!



Mitäs Hertalle kuuluu kysellään multa usein. En tykkää mainostella mitään ennen kuin itsellä on varmaa tietoa. Mutta siis käytiin klinikalla ja hyvä uutinen on se ettei mitään ole mennyt rikki. Taivutuksissa pahiten reagoinut jalka ultrattiin uudelleen jotta nähtiin onko jännetupen alueella repeämiä, mutta turvotus jännetupen ympärillä oli turhan pientä repeämää ajatellen (turvotushan ilmestyi n. 5 päivää vasta rajun "kokovartalo-ontuman" ilmaantumisen jälkeen, sitä ennen kaikki kintut kylmät ja kuivat mutta oli hyvin hyvin kipeä). Taivutuksiin Hertta kuitenkin reagoi tosi voimakkaasti varsinkin toisesta takasesta, ja se myös reagoi positiivisesti puudutteeseen. Ongelma saatiin siis paikannettua vuohisniveleen, se sama vuohisnivel/jännetuppi alue joka piikitettiin kuukausi sitten kun olimme kevät-vetchekissä, jolloin myös epäiltiin liukastumisvammaa samaan jalkaan. Sama alue piikitettiin nyt uudelleen ja turvotus hävisi ja H kävelee jälleen reippaasti. En ole päässyt ravissa tietenkään vielä testaamaan kunnolla koska piikityksestä seuraa 2 viikkoa kävelyä. Se mitä olen Hertan nähnyt ravia ottavan, on puhdasta liikkeeltään. Tämähän on tietenkin hyvä. Silti vähän mieltä kaivertaa kun "mikään ei ole rikki" mutta kuitenkin lääkitykseen reagoidaan noinkin positiivisesti. Sanomattakin myös selvää että nivelen alueelle kohdistuvat epämääräisyydet ovat kyllä aika myrkkyä kaikille... Lihaksistosta ei löytynyt mitään aristavia kohtia ja kaikki vasteet toimii normaalisti. Jos liikkuminen jatkuu epämääräisenä otetaan vielä lihasarvot.
Noh, nyt tosiaan pitää kävellä vielä toinen viikko (tosin selästä käsin saa työskennellä käynnissä kunnolla) niin näkee miten liikkuminen sujuu kun voidaan ottaa ravia ja laukkaa. Sitä ennen en kyllä ala juhlimaan! Haluan nähdä ja tuntea onko liike se sama vanha tuttu.
Eli 50/50 tässä vielä mennään. Olen kuitenkin tuon hevosen kanssa niin tarkka. Sen vain tuntee selkään jos joku jalka ei ole 100% mukana, vaikka maasta sanottaisiin että "hyvin menee". Nyt sitten odotellaan ja katsellaan miltä liikkuminen näyttää, eikä todellakaan nyt saisi riehua! (Niin, kuulitko Hertta?)

14 kommenttia

  1. Hienosti kuvailtu tuo ajatus siirtymästä. Juuri eilen tahkottiin Ypäjän opemme kanssa siirtymiä, ja ne on meille niin hitsin vaikeita. Lähinnä siksi, että hevonen tuntuu arvaavan jo ajatuksesta, että kohta tulee siirtymä ja töksäyttää alas, liike sammuu. Kiitos tuosta mielikuvasta!
    Ihana Hansu, aina kiva kuulla hänestä, terkkuja omistajallekin! Ja oi, olispa mahtavaa jos Hertta tokenisi entiselleen, pidän niin peukkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan se töksähtävä siirtymä on hyvin yleistä! Suurin syy tähän yleensä on pohkeen puute, mutta Hertta esim on siirtymissä alaspäin myös hyvin ennakoiva ja jos en viimeiseen asti pidä pohkeella ajatusta eteen niin esim. Pysähdys töksähtää helposti. Ravi laukka siirtymissä on helpompaa koska liike jatkuu, käynti tai seis siirtymä on hanakala juuri sen takia että samalla sen pitää olla "vahva" siirtymä jotta seis tapahtuu, mutta jos se on liian vahva, niin se töksähtää :D

      Poista
  2. Mä niin fiilaan sua ton Hertan jalan suhteen!

    Oma hevonen piikitettiin just eilen, kun oli lievää tulehdusta pukannut. Sillekään ei tunnu kuitenkaan menevän jakeluun, että nyt pitäisi levätä eikä riekkua! :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti hevosta ei pienet niveltulehdukset paljoa estele riehumasta! :D

      Poista
    2. No selkeesti ei.. Nimim. eilen taas sai korjailla aitoja, kun herra oli päättänyt "vähän" riehua.

      Poista
  3. Heippa

    Kiva kuulla että Hertan tilanne vaikuttaa positiiviselta. Osaatko sanoa mitä Hertalle laitettiin kun piikitettiin? Omalla vähän samanlaista jännetupen oiretta ja mietin pitäisikö sinne iskeä jotain..

    VastaaPoista
  4. Hertta sai kortisonia ja atropiinia jännetuppeen, mulle uusi tuo atropiini. Sitä käytetään silmäoperaatioissa ihmisillä silmän rentouttamiseen mutten tiennyt että sitä myös jännetuppeen voi laittaa. Rentouttaisiko se jännetupen rakenteita tms? En osaa tähän vastata :)

    Kportisomi tietty vanha keino tulehduksien hoidossa!

    VastaaPoista
  5. Hansu kuulostaa super hienolta pikkupojalta! Ja voi, toivon niin että pääsisitte starttaamaan vielä ne GP:t Hertan kanssa, sen verran pitkän matkan olette kulkeneet ja paljon treenanneet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on! Ja tää sen luonne on niin mahtava. Se on herkkä ja reaktiivinen mutta niin nöyrä ja helppo käsitellä. Se on nuori mutta kaikki vain toimii sen kanssa. Ratsastaessa oppii ihan kerrasta, mutta myös ne huonot asiat jos ei ole tarkkana. Siksi esim vaihtojen kanssa saa olla tarkkana. Jos se oppii epäpuhtaan vaihdon niin tosi hankala korjata omia jälkiään sitten! :D

      Se GP olisi kyllä Hertan kanssa niin piste iin päälle. Toki täytyy muistaa että kaikki Hertan radat Va B tasolta ylöspäin ovat pelkkää bonusta jo nekin. Ei kukaan siltä enempää edes olettanut pystyvän pyytämään! Mutta niimpä vaan nousi "vaivatta" jo lyhyisiin GP luokkiin... ja vakuuttavin tuloksin mitä nyt ehdimme niitä pari kertaa testaamaan.

      Poista
  6. Hansu on kyllä niin upea miehenalku!;) Sinulla on kyllä todella laadukas blogi, tosi mukavaa luettavaa ja katsottavaa, kiitos tästä blogista!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä! Siitä tulee makee peli. Väläyttelee hienoja pätkiä, vaikka toki aina ei mene kuin elokuvissa :)

      Poista
  7. Voih, odotin jo niin pääseväni lukemaan kuinka olette käyneet ekat GP-kisat ja pääsette sillä tasolla ylipäätään treenaamaan ja kisaamaan. Ei jokainen ratsastaja kuitenkaan saa mahdollisuutta valmentautua noin kovalle tasolle, ja nyt kun sinä onnekkaasti sen mahdollisuuden sait niin alkaa heppa oikkuilemaan. Toivotaan että pääsette pian kisaradoille, haluan jo päästä katsomaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotin itsekin vähintään yhtä paljon! Tästä ollaankin kavereiden kanssa puhuttu. Tässä mä olen 10 vuotta treenannut, ja sitten tähänkö se loppuu, tietty, aina, juuri ennenkuin jotain suurta tapahtuu! :D

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!