Kootussa Ravissa

12. tammikuuta 2017

Piruettien treenaamista

Eilen valmennuksessa oli sovitusti tapetilla piruetit. En niitä ole hetkeen tehnyt, koska olen halunnut jonkun maastakäsin auttamaan ja katsomaan. Hertta osaa olla niissä vähän turhan teatraalinen, se on vähän joko tai. Joko jäädään liian paikalleen ja mennään melkein levadetyyppisesti, tosin tässähän se istuu ja nostaa itseään tosi hyvin, mutta on liikaa pohkeen takana. Toinen vaihtoehto on, että tehdään pienen pientä askelta "vähän sutien", eli ei ihan rehellisesti istuta takaosalle, vaan "potkitaan vauhtia".

Tein tiistaina vähän yksin alle piruettiaskelia. Otin pitkästä aikaa raipan mukaan, ja sen kanssa saan Hertan pysymään paremmin pohkeen edessä ja samalla muistuttamaan lavalle etuosan nostoa, jos tämä meinaa unohtua. Olen kuitenkin mennyt nyt oikeastaan koko ajan ilman raippaa, koska tahdon tehdä korjaukset ensisijaisesti jalalla, ja raipan kanssa helposti sortuu siihen, että kun pitäisi jotain tehdä jalalla, se tehdäänkin raipan kanssa. Vaikka vain pieni huomautus että "terästäydy kiitos", johon riittäisi kevyt kosketus molemmilla pohkeilla, niin kuka myöntää että ehkä helppommin se onkin se raippa jolla hipaistaan pohkeen taa? Kyllähän heppa siihen reagoi kivasti, mutta kun radalla ei ole sitä raippaa mukana. Hevonen tulee opettaa jalkaan, ei raippaan. Raippa on todella hyvä apuväline nimenomaan sellaisiin pieniin huomioihin, esim. "Hertta hei, muistappas tää vasen takanen täällä". Raipan kanssa pystyy "osoittamaan" hevosella sitä paikkaa mihin halutaan lisää jotain. Mutta ei me Hertan kanssa olla enää siinä vaiheessa, että pitäisi kädestä pitäen näyttää. Tahdon enemmän jalalle fokusta ja se on ihan vain mun jalkojen laiskuutta jos en niitä käytä!
Valmennukseen kuitenkin jätin taas raipan pois. Tarvittaessa mulla on sitten valmentaja maastakäsin auttamassa.

Tehtiin ensin hyvää piruettiharjotetta (vink vink), eli neliön muotoinen ura, ja jokainen kulma käännetään piruettiaskelin. Eli tässä tulee max 2-3 piruettiaskelta kääntäen. Tarpeeksi hyvien piruettiaskelien tekemiseen, mutta tarpeeksi vähän että hevonen ei kerkeä mennä liian syvälle piruettiin ja kivuta sieltä vaikeasti ulos. Kun tekee vain nuo pari askelta piruettilaukkaa, pääsee vielä helpommin ulos niistä. Ponnistus uloshan se rankkaa on! Eli tulee treenattua piruettiin tuloa, ja pari askelta, ja siitä piruetista pois lähtöä.
Hertta on niin nopea kettu etten saa tuudittautua mihinkään. Aluksi se oli  vähän tönkkö saapumaan piruettiin, mutta kun noin 2 kulmaa olin kääntänyt piruettia, niin sitten se jo "tiesi täsmälleen mitä tehdään, anna meitsi hoitaa!" ja se jäi liikaa paikalleen. Taas taattua Herttaa: "Ai piruetteja! No hei käännetään saman tien kokonaan ympäri niin saat vähän ekstraa!" ;)
Se  on niin innokas ja olevinaan tietää mitä tehdään. Senpä takia sain olla lopuksi tosi tarkkana että VAIN se 2 askelta piruettia ja sitten jo ulos. Hertta mielellään olisi tehnyt koko piruetteja, mutta säästetään ne myöhempään.


Taru Arola kuvasi jälleen! 
Tässä kulmapiruetteja, eli vain pari askelta kääntäen ja sitten jo ulos. H pysyi näissä ihan kivasti hyppysissä. Toki tuli huonompiakin yrityksiä ja sitten taas parempia. Eli vähän epätasaista välillä.
Aika hyvin tässä kuvassa näkee että Hertan takajalat tulee melkein etujalkojen tasalle piruettiin ponnistavassa askeleessa ja kuinka lantio taipuu! Se on hyvä että se tosissaan tekee tällaisia tosi punnertavia askelia, mutta siinä täytyy varoa ettei papu lopu kesken ja jaksaa vielä ponnistaa siitä ulos eikä jää pohkeen taa!
On se kyllä jotenki söpö pötkylä!

Kulmakäännöksiä
 Tämän jälkeen valmentaja tuli keskelle ja jäin pyörittämään piruettilaukkaa kääntäen, mutta en paikallaan. Valmentaja oli siinä vähän taka-alalla, riittääpä ainakin vain hänen läsnäolonsa niin "paine" pysyy  takana ja ajatus paremmin eteen. Hertta teki hyviä askelia, mutta se  on vähän ahistuneen oloinen kun takana seistään, eihän se oikein kestä muita hevosiakaan ihan hännässä kiinni ratsastaessa (paitsi tarhanaapuria maastossa!) joten se pikkuisen jännittyi, mutta tuli kyllä hyviä askelia. Huomasi kyllä ettemme ole tehneet tällaista kyykkäystreeniä pitkään aikaan! Hyviä askelia tuli, mutta tosiaan piti tosi pienissä pätkissä tehdä. Ihan turha myöskään jatkaa loputtomiin ja "jahdata" niitä superaskelia. Piruetit on niin rankkoja punnertaa hevoselle, että jos ne paukut loppuu takaosasta, niin sitten ne loppuu ja myöhemmin seuraavina päivinä uudelleen yritys. Silloin jo tulee yleensä parempia askelia. Se on ihan sama kuin olisit salilla ja olet jo nostanut 50 kg jalkaprässiä, mutta haluaisit nostaa sen 100kg, mutta et vain enää pysty kun nostot pienemmillä painoilla jo painaa jaloissa. Ehkä ensi kerralla sitten. ;)


Meille jäi vähän aikaa ylimääräistä tästä 30 minuutin valmennuksesta ja päätettiin ottaa vielä vähän ykkösiä ja kakkosia loppuun! Niissä ei mitään sen ihmeellisempää, kuin että tehtiin sellaista tehtävää että Hertan täytyy tosiaan jokainen vaihto tehdä mun avuista.

Tehtiin esim niin, että tulin pitkää sivua pitkin, tai kokorataleikkaata. Ratsastin ensin 6 kpl kakkosia. Sen jälkeen eteen. Sitten vielä yksi tai kaksi vaihtoa. Myös niin, että tehtiin vaikka 4 kpl ykkösiä, sitten laukkaa eteen, jonka jälkeen vielä yksi edes takas vaihto jokaisella. Juuri tällaista tarkkuutta, että Hertan täytyy tosiaan olla valmis ja niin kuulolla, että se tekee sen 4 vaihtoa, tai vaikka 12, jos vain pyydän. Tämähän on ultimaattinen tehtävä sitten jos tekee vaikka ensin 5 kakkosta ja vaihtaa siitä suoraan 6 kpl ykkösiin ja takaisin 3 kpl kakkosia... ;) Eli todellinen kuuliaisuus- ja tarkkuustehtävä! Tosin ehkei olla ihan vielä siinä asti, vähän ruosteita ensin rapsutellaan pois ;)
Lisää vain treeniä taas ja saadaan tasapainoisempia askelia. Pikkuhiljaa. Sanoisinko että kuukausikin eteenpäin niin uskon että nämä on jo taas peruskauraa! Mun täytyy nyt ruveta nostamaan vielä lisää rasistusta ja olla vähän vaativampi yksinäänkin, eikä vain "hölkkäillä".


Jos H jäi liikaa paikalleen kulmapirueteissa, mun piti käyttää "parkkipirkkopohkeita" (juu u, mielikuvia taas... ;) Eli parkkipirkko, joka ei heti iske sakkoa tuulilasiin, mutta kyttää heti jos parkkiaika ylittyy minuutillakin. Toisinsanoen pohkeeni ovat kytikellä napauttamassa heti jos eteenpäinpyrkimys sammuu "minuutinkin yli"). Samalla annan edestä tilaa, ikäänkuin osoittaen suuntaa "meneppäs tuonne". Tässä kuvassa kuitenkin ihan hyvää se, että paino kokonaan tuolla vasemmalla takajalalla, hyvin ponnistaa siitä eteen!


Tässä piruettilaukkaa pienellä voltilla valmentajan ympärillä jossa Hertta vähän ehkä hassussta laukka-askeleessa, eli ei ihan vielä ponnistusvaiheessa. Hyvin vaikuttaa muuten pelkkä ihmisen läsnäolo Hertan takaviistossa, se on heti korva sinne päin ja lukee mitä hännän takana tapahtuu.
Itse yritän vain istua mahdollisimman suorassa ja vatsalihaksilla "punnertaa itsekin piruettia" ja olla käden kanssa tosi kevyt. Mulla on tuhma tapa vähän "varmistella" ohjalla ja mukamas antaa Hertalle tukea piruetin aikana. Pitäisi oikeasti luopua tästä omasta "kauhukahvasta". Ei Hertta sitä tukea tarvitse, minä varmaankin enemmän mutta hyvähän se on "syyttää hevosta" ;) vitsivitsi.
Tänään ajattelin tallilla töiden jälkeen vähän hölkkäillä jos Hertta olisi väsynyt rankan valmennuksen jälkeen, mutta mitähän mä taas aliarvioin tuota "vanhusta"... Se oli niin energinen että päätin mennä juoksuttamaan jotta se saisi pitää vähän hauskaa liinan päässä, sillä maneesi oli tyhjänä. Ei se paljoa riehunut mutta "vinkui" sitäkin enemmän ja pari pientä kuoppaa piti sitten tasoittaa maneesin pohjasta... ;) Ei väsyttänyt sitten yhtään ja vetreästi liikkui!
Huomenna onkin kengitys, joten tulee kevyempi viikonloppu!

Nyt on teille lukijoille käynyt tuuri, sillä nyt on jokaisesta valmennuksesta kolmen viikon ajalta ollut ihan uunituoreet kuvat Tarun kuvaamana ja jokaisesta tein postauksenkin! Olette nyt päässeet oikein seuraamaan jokaisen valmennuksen kulkua näin blogin välityksellä. Aina ei ehdi kirjoittaa valmennuksista ja vielä harvemmin saan oikeasti valmennusta koskevaa kuvamateriaalia, vaan joudun koristamaan postauksia vanhoilla kuvilla. Tosin en itse koe tätä haittaavaksi jos kuvat jotenkin tukevat tekstiä. 
Vähän on ollut kiirettä ja aikaa ei ihan blogin kirjoittamiselle ole jäänyt, mutta yllättävän hyvin olen saanut kirjoiteltua. Mulla tosiaan vaihtui työpaikka tuossa vuoden vaihteessa ja tuntuu että mun aivot on ihan jäässä kaikesta uudesta informaatiosta! :D Ehkä tästä pari kuukautta eteenpäin niin rutinoidun uuteen työhön ja aivot vapautuvat taas muuhunkin ;)

Kiitos muuten paljon kivoista ja ajatuksia herättävistä kommenteista edelliseen postaukseen! Tykkään lukea ja vastailla teidän kommentteihin kyllä. Syvällinen pohdinta aina parasta!

23 kommenttia

  1. Ihan jo kiva huomata kuinka sulla harvemmin kankikuolain on vaakatasossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mulla välillä lipsahtaa liikaa kanki. Hertta tosin on siitä hyvä, että jos kankea tulee liikaa, se taipuu ihan liikaa niskastaan. "Naks" vaan. Tämä on niin helppo sitten huomata, ja kankea saa aina pois. Saa sitä käyttää tarvittaessa ja siinähän sen juju piileekin kun saa johonkin tiettyyn sopivaa hienosäätöä. Toki nythän me mennään valmennuksissa tosi paljon ilman kankea noin muutoin. Riittakin aina sanoo että "sellainen kankiohja, että saisit siitä radalla huomautuksen". Eli oikeasti pyrin olemaan sitä ilman. Onhan se helpompaa nivelillä eikä sitä tartte miettiä, mutta nivelillä ei pääse radalle. Toistaiseksi? ;)

      Poista
  2. Kuvia mieluummin katsoisin videoita. esim ääniraidallista pitkää videota valmennuksesta, tai siten että valmentajan äänet on jätetty kuuleviin. ^^

    VastaaPoista
  3. Mulla ei ole varusteita ääniraidan tekoon? Tai siis ei mitään käryä miten saisi äänet videoon, toki varmasti joku mikki pitäisi ostaa(kö)?

    Valmentajan äänet ei kuulu koska hänellä on No Shout, eli ääni kuuluu vain mun korvanappiin niin hänen äänensä ei korotu. :) ellei tietty ole kuvaaja ihan valmentajan vieressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan toimisi ihan vaan puhelimen kuulokkeet, kun niissähä on mikki? :)

      Poista
    2. Aijaa! Kyllä mulla varmaan tuli puhelimen mukana selaiset aikanaan. En ole ikinä käyttänyt. Pitääpä testaa

      Poista
  4. Etkö voisi myös asentaa kameraa tuohon sun kypärään, niin tulisi sellainen tosi live-fiilis lukijalle, kun voisi kuvitella olevansa Hertan selässä. Valmentajan ohjeet tietysti pitäisi kuulla, sen lisäksi sun oma selostus siitä mitä apuja annat sillä ja sillä hetkellä 😁😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, eikös se olisi vähän tylsää laittaa kouluratsastuksesta go pro kamerakuvaa kun muut laittaa maastoesteiltä! :D

      Poista
  5. Niin ihana lukea teidän edistymisiä! Itse olen sellainen tyyppi vielä, että harvoin fanitan ketään enää näin aikuisena, mutta pakko sanoa, että tekemisesi tuo inspiraatiota omaankin ratsastukseen!

    Itsellä on ratsastuksessa kauheasti ongelmia istunnan kanssa. Valun helposti vasemmalle, jonka huomaa monesti kipeytyneestä / väsyneestä nilkasta. Sinulla ei tainnut kuitenkaan olla aiemmin mitään suurempia ongelmia istunnan kanssa?

    Riittääkö sinulla muuten yleensä miten hyvin keskittyminen ratsastuksen aikana? Minulla se helposti katoaa, mutta ai että kun osaa keskittyä niin edes joku onnistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mullakin ollut pari pientä klikkia istunnan kanssa, ei kovin suuria istuntavinouksia päällepäin, mutta sellaisia että huomaam itse kuinka se on häirinnyt hevosta.

      Esim. Joskus mulle oli oikea kierros tosi vaikeaa. Asetun itse vasemman kierroksen suuntaisesti myös oikealle, joten se häiritsi hevosia. Esim ne tietenkin kulkivat itsekin "vasemmalle" oikeassa kierroksessa koska minä kehotin tahtomattani. Jännitin oikeaa olkapäätä hirveästi. Aloin treenaa vasemman kyljen ja käden käyttöä ja vastaavasti rentouttamaan oikeaa kättä ja kylkeä. Esim ihan vain ohjat vasempaan käteen ja oikea käsi irti löysäksi mukaan. :)

      Edelleen tykkään vähän nojata eteen liikaa. Tähän kiinnitän tällä hetkellä eniten huomiota etten nojaa eteen "esteratsastajan" tavoin.

      Kyllä mulla yllättävän hyvin pysyy keskittyminen valmennuksissa! Se onkin ainut asia mikä on tuntunut helpolta! ;)

      Poista
  6. Tsemppiä Noora ja Hertta, näytätte super hyvältä! :)

    VastaaPoista
  7. Komppaan aikaisempaa anonyymiä, että oot(te) Hertan kanssa tosi motivoiva ja innostava ratsukko, mulle tulee aina sun postauksia lukiessa hirveä into päästä itsekin taas ratsaille vaikka taso onkin jotakin ihan muuta kuin teillä. Nyt halu on kahta kauheampi kun oma nuori oppii perusteita mutta en voi itse ratsastaa kun on käsi paketissa :( Noh, hiljaa hyvä tulee!

    Asiasta viidenteen, mitkä saappaat sulla on näissä kuvissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts!! Et kai vaan murtanut sitä hevosen kanssa? :/

      Ja haluan edelleen muistuttaa että nämä asiat mitä käyn läpi täällä blogissakin ovat läsnä ihan millä tasolla tahansa, eli siis perustyöskentely! :) siirtymiä ne käynti-ravi siirtymätkin on siinä missä piaffi-passage. Sama perusidea, eri kokoamisaste :)

      Säkin huomasit saappaat! Ne on ihan uudet Petrien Superior saappaat. Hertan hännän ja harjan väriset ;) tilasin nämä elokuussa synttärilahjaksi itselleni (äiti ja poikaystävä osallistuivat myös osamaksulla) ja nyt ne jouluna vasta saapui, mutta tulipahan kuitenkin! :D

      Poista
    2. Kaatuessa mursin, mutta rehellisyyden nimissä se kyllä oli hevonen joka antoi kaatumiseen vähän vauhtia. :D

      Mistä tilasit ne saappaat? Mulla on kanssa uudet hankintalistalla ja Petrieitä olin ajatellut!

      Poista
    3. Tilasin Keravan Horse & Riderilta! Ajoissa kantsii olla liikkeellä, petrie tuntuu olevan vähän hidas ;)

      Poista
  8. Millaset kanget Hertalla on? Miten pitkät? Miten pitkät sen "normi"kuolaimet on? :) Oisko sulla vinkkejä kankikuolaimen valintaan? Kiitos paljon jos vastaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hertalla on bridongi Sprenger Dynamic RS, eli anatomisesti muotoiltu kolmipala. Sitten kankena "siihen kuuluva" Sprenger Bemelmans. :) toimii Hertalla! Bemelmans on hyvä herkkäsuisille. Se on aika "hidas"ja siinä on iso kielentila kallistettuna vähän eteenpäin, eli ei ota kitalakeen!

      Muistaakseni molemmat ovat 13.5cm kokoisia, kangesta en ole ihan varma. Sovitin kahta kokoa ja valitsin sen joka ei ole liian kiinni suupielissä, mieluummin enemmän tilaa ulospäin kuin liian lähelle suuta :) eli jos pakko valita niin leveämpi kanki eikä kapea, mutta tietty sopiva on kun kanki tulee suupielistä ulos sellaisen vajaan 1cm :)

      Poista
    2. Ja lisäyksenä vielä, että hyvin usein bridong kantsii valita sen mukaan mikä kuolain on normaalina nivelenä käytössä. Toki jos löytää paremman yhdistelman kankien kanssa eri bridongilöa niin ei haittaa.

      Itse vain ajattelen sen niin että kuolain on mahdollisimman samanlainen kuin normikäytössä oleva nivel :)

      Poista
  9. Kiitos tästä aivan mahtavasta blogista. Olen itse tällainen 4kymppiä lähestyvä, piiiitkältä tauolta palannut tätiratsastaja. Löysin blogisi tänään ja luin samantien monta postausta ja olen saanut valtavasti hyviä vinkkejä ihan perusratsastamiseen liittyen. Todella selventävää ja lohdullista tekstiä. Lohdullisella tarkoitan sitä, että kaikkien on tosiaan hiffattava ja työstettävä sitä omaa ratsastamistaan itse (vaikka siitä kauhukahvasta kiinni pitäen =) ) ja kuinka siellä ylemmilläkin tasoilla hiotaan edelleen niitä perusjuttuja. Onnea tähän kauteen, varmasti jatkan seuraamista ja luen pikkuhiljaa vanhoja postauksia pois =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva että uusiakin lukijoita tulee! :) pahoittelen alkupään tekstejä jos niitä luet, hetki on tietty mennyt että löysin blogilleni suuntaa ;)

      Poista
  10. Miten treenata hevosta, joka kulkee vielä luotiviivan takana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu tapauksesta, mutta hyvin usein itse teen nostavia ohjasotteita ja samalla korjaan pohkeilla eteen. Yhtäaikaa nostavaa ohjasotetta ja pohje siis. Yleensä hepo nostaa nenäänsä kun askeltaa hetkellisesti eteenpäin reippaammin. Mutta tätä ei saa sekoittaa eteenpäin paukuttamiseen. Enemmänkin rauhallisilla toistoilla hetkellisiä tsemppauksia nenää eteenpäin, "tak tak tak" ajattelen tsemppaavani takajalkoja.

      Kyllä se nenä lähtee nousemaan kun pääsee kropan kanssa töihin, ja huom, aina lähtöisin takajaloista! Takajalat on se avain, ei nenä :)

      Eli ensisijassa huomio takajalkoihin eikä nenään tai niskaan! Nenä seuraa perässä hyvin menneestä ratsastuksesta

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!