Meillä on sellainen pitkä laidun, joka viettää loivasti alamäkeen. Kävelin aina tuonne laitumen alapäähän, käänsin ja nostin laukan. Laukkasin siis aina koko laitumen oikeasti ylämäkeen. Hyvää treeniä. Hertan laukka tuntuukin ihan erilaiselta, kun oikeasti joutuu kiipeämään mäkeä ylös. Metsässä meillä on taas tosi jyrkkä polku ja sitä kiipeilen käynnissä. Hertta tosin kyllä nostaa aina ravin ja harppoo sen mäen ylös, mutta eipä sekään huono vaihtoehto ole. Metsästä lähti yhtäkkiä meidän edestä rusakko, joten saatiin vähän actionia aikaseks! :D Onneksi Hertta luottoponina vain aina sinkasee, mutta sen saa pysäytettyä 5 metrin sisään. Sitten se jää häntä tötteröllä ja pää taivaissa tuijottamaan "jonnekkin". Siitä se kyllä suht nopeasti rauhoittuu yleensä ja voidaan jatkaa matkaa. Jännitystä vähän elämään tuonne villieläinten sekaan meneminen. ;)
Siellä niitä villieläimiä juoksentelee! |
Onneksi olkoon lopputyön valmistumisesta! Se on kyl mieletön tunne, kun sen vihdoin ja viimein saa pois käsistä ja ennen kaikkea pois takaraivosta kummittelemasta!
VastaaPoistaT: Tiina
No sepäse! Outoa kun ei tartte hokea vapaa iltana itelleen "...Pitäisi tehä lopputyötä..." :D
Poista