Kootussa Ravissa

30. heinäkuuta 2020

Onko ratsastus urheilua?

Kuinka moni jo on lukenut tämän mielenkiintoisen Kati Hurmeen kirjoittaman lehtijutun koskien ratsastajien kuntoa ja Anne-Maarit Hyttisen tekemää tutkimusta ratsastajien suorituskyvystä? Jos et tiedä mistä puhun niin käy lukaisemassa tämä lehtijuttu: www.maaseuduntulevaisuus.fi/hevoset
Tämä oli varsin karua luettavaa loppujenlopuksi! 

Aiheesta "onko ratsastus urheilua" kuulee ihan jatkuvasti ja muistan jo lapsena kuinka on saanut kuunnella ilkkumista "hevonenhan siinä tekee kaiken työn eh eh" vitsiä, kukapa ei? Edelleen tuntuu että jopa ratsastajien keskuudessa jakaannutaan kahteen leiriin, niihin jotka sanoo että ratsastus ei ole urheilua ja niihin jotka sanoo että on. Itse sanoisin että ratsastus on urheilua. Minä miellän URHEILUKSI kaiken missä kroppa joutuu tekemään töitä, tavalla tai toisella JA syke nousee, lihakset kipeytyvät jne. Tiedän että tähän kytkeytyy myös itse sanaan paljon  odotuksia. Olisiko helpompi puhua liikunnasta jos sana urheilu kuulostaa liialta? Ratsastus on liikuntaa. Sitä se varmana on! Ratsastus on urheilua. No joo, öö, kyllä mun mielestä? Huomaatteko eron? :D
Kilpaurheilu on asia erikseen. Siinä urheillaan kilpaa kuka on paras suorittaja lajissa kuin lajissa. 
Saako ratsastaja sanoa itseään urheilijaksi? Mielestäni saa, vaikkakin "urheilullisuuden taso" vaihtelee. Päästäänkin arkaan paikkaan, voiko ylipainoinen olla urheilija? Kamalan vaikea aihe!

"Suomen väestön, kunto on laskenut vuosi vuodelta. Se, että ratsastajien kunto on saman ikäistä keskimääräistä väestöä alhaisempi kuitenkin yllättää. Tämä koskee myös kilparatsastajia."

Aikamoista. Miettikää. Keskimääräistä huonompi! Toki kiinnostaa tietää mihin tässä verrataan. Onko kunto huonompi kuin toimistotyöläisellä joka ei harrasta muuta kuin kävelyä? Vai onko kunto huonompi kuin toimistotyöläisellä joka harrastaa kuntosalia? Tätähän juttu ei kerro mutta pointti on varsin selkeä. Ratsastajilla on huonompi kunto kuin muulla väestöllä keskimäärin! 
Toki tiedetään, tiedetään, poikkeuksisa on. Tämä on keskiarvo. Mutta ei varmana tuulesta temmattu vaikka itse kokisikin olevansa kovakuntoinen (ja varmati voikin olla!)
Mutta että kilparatsastajatkin kuuluvat maassamme keskimääräistä väestöä alhaisemmalle tasolle! Huhhuh. Vähän kolahti, vaikken nyt tällä hetkellä kilpaa ratsastakaan! 
Voin kuitenkin myöntää tämän. Silloin kun kisasin korkeimmillani, kuntoni oli paljon huonompi kuin mitä se on nyt kun vain "ratsastelen". Eikä tähän syytä tarvitse etsiä...

Silloin kun treenasin tosissani Hertan (ja Hansunkin) kanssa, ei mulla "ollut aikaa" aikaa enää treenata itseäni. Kävin silloin tällöin (Siis ehkä kerta viikkoon jos sitäkään) kävelyllä, pyrin hölkkäämään mutten pitänyt siitä yhtään ja kuntokin hölkällä oli tolkuttoman huono. Enhän mä pitänyt siitä koska se ei kulkenut hyvin! Välillä tein kotijumppia, mutta huom, hyvin taas painosanalla välillä. Uskottelin itselleni että "treenaan myös oheisliikuuntaa" mutta ehkä se oli enemmän kauniina ajatuksena, toteutus ei tullut 100%... 
Mutta ihan oikeasti. Tämä laji on aika raaaka! Se että ensin teet pitkää päivää töissä saadaksesi edes rahaa siihen että ylläpidät hevosta vie jo aikaa (ja tässäkin riippuu siitä millaistra työtä tekee, istuuko paikoillaan vai tehdäänkö ruumillista työtä). Töiden jälkeen ei ole mitenkään tavatonta että tallilla kuluu monta tuntia treenaten ja hevosta hoitaen. Tähän päälle vielä työ ja tallimatkat. Mihin jää aika treenaaiselle muutoin? Tottakai sehän lähtee treenaamaan kellä tahtoa on, mutta kyllä sillekin tosissaan saa aikaa pyhittää joten ymmärrän kyllä miksi monella ratsastajalla jää oheistreenit tekemättä. 

”Ratsastajat yleensä vain ratsastavat, eikä se kehitä hapenottokykyä tai voimatasoa. Kunto ei näin kehity. Ratsastuksessa myös tavoitellaan eleetöntä suorittamista. Mitä taitavampi ratsastaja, sitä vähemmän hän kuluttaa energiaa.”

Itselläni Hertta-aikaan meni pelkästään omasta päivästä autolla ajamiseen töihin ja tallille aikaa 3 tuntia (tunti-1,5h työmatkoihin ja n 1 h tallimatkoihin). Se on aika iso lohkaisu. Töissä se 8 h, tallilla 2-3 h. Yleensä lähdin töihin varastolle kuudelta aamulla, tallilta tulin kotiin 11 illalla. Missä välissä treeni?
Noh, onneksi fakta on, että joka päivä ei tarvitsisi tehdä oheistreeniä. Senkin voi suunnitella niille päiville kun on enemmän vapaata, joko töistä tai tallista. Tämä vaatii suunnitelmallisuutta ja sitoutuneisuutta. On se toteutettavissa! Minä en vain sitä silloin ajatellut. 

Nyt kun olen hevoseton ja voin keskittyä pelkästään omaan treeniin, oikeastaan kaduttaa miksen tehnyt lihaskuntoa ja juoksemista silloin tosissani. On hassua huomata että mulla on nykyään parempi ratsastuskunto kuin silloin kun ratsastin tosissani... Juoksemisen myötä syketasoni ovat madaltuneet ratsastaessa paljon. En ole läheskään nii hengästynyt enää hevosen selässä mitä olin aikanaan. Surullista!
No kuinka paljon sitten treenaan että sain kuntoa ylös? Aika vähän loppujenlopuksi. 
Juoksen 5-7 km pari kertaa viikossa. Joskus juoksen 10 km, joskus 3. Jännittävää oli huomata kuinka nopeasti se kunto oikeasti lähtee nousemaan kun vaan lähtee lenkkiä vetämään. Aluksi juoksin vain 3 km lenkkejä (siis kävely - hölkkä vuorottelua) ja sitä mukaan kun alkoi tutua hyvältä, kiersin hieman pidemmältä kotiin lenkkiä pidentäen. Ei mennyt kauaa kuin 5 km tuntuu jo ihan peruslenkiltä ja hölkkäsin sen kokonaan. 10 km alkaa itselläni sattua jalkoihin mutta yllätyin että senkin rajapyykin sain rikottua. Mutta se missä huomasin jos ison eron ratsastamiseen, oli tuo 5 km. Kun kunnon sai vakiinnutettua siihen, että 5 km menee hölkäten ihan mukavasti, oli olo hevosen selässä erilainen. 
Haluaisin juosta vieläkin paremmin ja jaksavammin, mutta se onkin jo sitten tulevaisuutta. 

Herbamaaren kanssa kunniakierrokselle lähdössä meidän ekassa Inter A startissa :)
Herbamaare lähdössä kunniakierrokselle meidän ekassa Inter A luokan palkkareissa :) aiheeseen viitaten, muistan kuinka radoilla mua heikotti varsinkin raviohjelmassa! Tuntui että happi loppuu, varmasti jännitys oli yksi osasyy miksi tuntui että "kunto loppuu" ja henki ei kulje vaikka kotona näin ei ollut. Muistan kuinka aina odotin raviohjelman jälkeen tulevaa käyntiosuutta JOTTA PÄÄSEN HENGÄHTÄMÄÄN. Ei näin... Ei todellakaan näin että kisaradalla haaveillaan tauosta siksi että saisi happea! Miksi en tehnyt asialle silloin mitään... Jotenkin sitä vain oli pää niin siinä lajitreenissä. 


Onko kukaan muu koskaan miettinyt miten muissa lajeissa treenataan?
Muissa lajeissa ihan jo junioritasolta kuuluu oheisharjoittelu. Nappulat juoksee jäähallin ympäri AINA ennen lätkä tai futistreenejä lenkkiä. Käydään testeissä ja käydään salilla. Näitä junioreita ohjataan jo nuoresta pitäen MYÖS oheisharjoittelussa SEKÄ itse lajisuorituksessa. 
Ratsastajilla on kyllä lajivalmentajat mutta onko KETÄÄN valmentajaa joka edes suunnittelee valmennettavalleen oheiskuntotreenit? Onko valmentajilla siihen edes "pätevyyttä"? Voisiko olla erikseen lajivalmentaja ja sitten oheiskuntovalmentaja ratsastaille? Toki tämänhän maksaisi ihan jäätävästi mutta ei nyt puhuta rahasta. 
Tässä on jo yksi iso ero meidän lajissa. Jos puhumme maajoukkueratsastajista versus muun lajin maajoukkue, emme treenaa suorastaan mitään. 
Toki meidän laji on taitolaji. Se ei voita kouluratsastuksessa joka nostaa eniten penkistä tai juoksee 100 nopeiten. Mutta vaikka olisi kuinka taitava hevosen selässä, voi suoritusta huonontaa heikko hapenottotkyky. Ratsastuksen kuuluu olla eleetöntä, mutta jos viimeisillään voimillaan pinnistää radan läpi, voi se näkyä jo siinä eleettömyydessä noin niinkuin kärjistetysti.

Mites formulat? Formuloissa kuulee samaa vanhaa läppää "eihän se ole urheilua, ne vaan ajaa autoa". Ei formuloissakaan itse lajisuoritus ole sitä missä mitataan kuka hyppää pisimpään tai kenellä on eniten voimaa, ihan niinkuin ratsastuksessakin. Mutta ai että formulakuskit, nehän vasta joutuukin treenaamaan muuta kuin ajamista!

Tosi mielenkiintoista pohtia näitä!

”Kyllä me luonnostaan pyrimme tekemään arkityöt mahdollisimman taloudellisesti ja kroppaa säästäen. Tallitöiden mekaaniset toistot lisäävät jäykkyyttä ja toispuoleisuuttaa. Ratsastajalta taas vaaditaan hevosen selässä elastisuutta, voimaa, balanssia, reaktionopeutta ja hyvää hapenottokykyä.”

Usein kuulee ratsastajilta puolustuksena "no mutta minä kyllä teen tallitöitä!". Se ei ikävä kyllä riitä, vaikka aivan parasta arkiliikuntaa se kyllä on! Kunto meinaan kasvaa tallitöissäkin nopeasti. Jos kantaa vesiä 100 metrin matkan jo parin viikon ajan, pitäisi senkin toimenpiteen intensiteettiä nostaa jotta ihminen ei "jäisi" sille tasolle.

Vitsailen aika ajoin kavereiden kanssa että "parhaat sykkeet saan ratsastaessa enkä esim juostessa! Kyllä se vaan niin on että ratsastus on raakaa urheilua kun sykkeet on korkealla". 
Hetkinen, mietitäänpä vähän...

Nouseeko ne sykkeet ratsastaessa siksi niin korkealle että ratsastajalla on huono hapenottokyky ja huono kunto? Ratsastaja joutuu niin koville keikkuessaan harjoitusravissa hevosen selässä? 
Vai onko se ratsastus oikeasti niiiiin rankkaa että sykkeet on tapissa kuin cooperin testissä?

Mä vähän veikkaan että syy korkeille sykkeille on oikeasti se huono kunto. Vaatii niin paljon ponisteluja olla harjoitusravissa siellä selässä. Sitten kun mennään juoksulenkille, ei meillä ole niin hyvää kuntoa että jaksettaisiin edes juosta niin pitkään sykkeet tapissa että saataisiin sama kalorinpoltto lukema kuin ridatessa! Ridatessa jaksaa sen verran pidempään sillä "henkensä" uhalla siellä selässä yrittää istua vaikka hapottaakin. :D Hehheh. 
En missään nimessä tarkoita että ratsastus ei olisi liikuntaa. Olen edelleen sitä mieltä. Olen vain sitä mieltä että se ratsastus on meille ratsastajille "liian" rankkaa yksinään, tarvittaisiin parempiin tuloksiin oheisliikuntaa jotta KUNTO saadaan ylös. Kuntoa emme ratsastamalla itsellemme kehitä, siis lihasvoimaa ja hapenottokykyä. 

Tähän taas yksi huomio!
Jos entinen huippu-urheilija jostain muusta lajista aloittaa ratsastuksen, hänhän hallitsee kehonsa hämmästyttävän hyvin, istuu yllättävän hyvin aloittelijaksi selässä, ja jaksaa yllättävän hyvin? 
Jos laitamme "sohvaperunan" selkään, on ihme että hän edes pystyy ravissa pitämään itsensä suht keskellä eikä keikahda maahan. Aloitteleva ratsastajahan ei hallitse oikein kehoaa, kädet lepattaa ties missä jne. Mutta entinen huippu-urheilija istuu yllättävän vakaasti selässä vaikka taitoa ratsastukselle ei vielä ole. 
Ei ole epäselvää miksi näin. 

Hassua on, että tosiaan ei vaan me tavan pulliaiset jotka ratsastaa, vaan myös huippujen keskuudessa on "huonokuntoisia". Tähän on kyllä tullut jo muutosta. Seuraan instagramissa mm. Catherine Dufouria, hän on ihan mieletön treenaaja! Juoksiko jo maratoninkin? Inspiroivaa. Muutenkin huomaan nuoremmissa kilparatsastajissa maailman huipulla kuinka se oheistreeni näkyy heidän elämässään. Ehkä muutaman kymmenen vuoden päästä ratsastuksen maajoukkuetasolla kuuluu jo ihan omana osa-alueenaan oheisliikuntavalmennus? 

Lopuksi vielä haluan sanoa, että vaikka tuossa aiemmin ihmettelin että miksi aikanaan vain treenasin ratsastusta kun kisasin enkä treenannut oheisliikuntaa, niin korostan että tosiaan, se vastuu on vain mulla! Kuitenkin kyllä muistan valmennuksissa jos alkoi kunto loppumaan ja huohotin selässä, niin kyllä valmentaja (ihana Riitta!) sanoi samantien: "joku joutaisi nyt lenkille ja se joku ei ole hevonen!" :) Että olisi pitänyt ihan vain jo valmentajan pelossa potkia itseään persuksille ja lähteä juoksemaan! :D 


Kuva Aada Lätti, Hertta Finnderbyssä 2015 Inter I kür ohjelmassa.
Radalla pidin eniten laukkaohjelman esittämisestä. Siinä tuntui että jaksan paremmin. Ravissa istuminen kulutti enemmän "kuntoa", mutta tosiaan näinhän se ei saa olla. Ei voi pitää "lepotaukona" laukkaa tai käyntiä. No mutta! Viisaampana tulevaisuuden radoilla, kunhan sinne taas jonkun uuden heppakaverin kanssa joskus pääsen :) 


Treenaatteko te ratsastuksen ohella? Mua niin kiinnostaisi kuulla!
Kerro oletko ratsastajana millainen (Esim ratsastuskoulu 1 x vko, oma hevonen / vuokra jne) ja sen lisäksi teetkö mitään sen lisänä. Koetko että siitä on hyötyä? Vai haaveiletko että haluaisit alkaa treenaamaan enemmän omaa kuntoa? Vai onko peräti niin että kuntoilit aiemmin, nyt se jäi ja huomaat eron tai et huomaa?
Kaikki kokemukset kiinnostaa!

Tästä aiheesta seuraavassa postauksessa vähän lisää siinä mielessä että kerron mitä itse nykyään treenaan "ratsastusmielessä". Millaisia treeniojelmia multa löytyy mitä käytän jne :) 

Tässäpä todistetusti olen osallistunut nyt viimein juoksikilpailuun! Vaikkakin se korona-aikana oli "virtuaalinen". Juoksimme kaverini kanssa 21 km! Voin sanoa, ettei juostu koko matkaa, kävelimme välissä, mutta sen lupasimme että ekan 10 km juostaan kunnolla, loput oman tunnon mukaan. Mutta pointti on se, että mä en ole ikinä tosiaan juossut mutta näin 30 korvilla hyvin voi aloittaa ja huomata että pystyn siihen vaikkakin ihan "mummovauhtia" menenkin. Pelkkää positiivista vaikustusta saa aikaan. Paitsi omalla kohdallani kierot varpaani saa aina makeet rakot kun juoksee vähän enemmän :D 
Kun ei ratsastuskisoihin pääse niin johonkin täytyy sekin into käyttää ja juosta päättömänä pitkin virtuaalikisoja hahha. Toki mulla tämä kisa päättyi nestehukkaan ja sitä myöten oksenteluun kotona loppuillasta, mutta noin niinkuin muuten oli ihan jees kokemus :D 







6 kommenttia

  1. Mä olen lenkkeillyt jo useamman vuoden (jos ihan tarkkoja ollaan niin reilu 10 vuotta) ratsastuksen lisäksi, juossut ja oikeasti haalinut aerobisen kunnon kilsoja vähän vajaa 10 vuotta. Lihaskuntoa olen tehnyt vaihtelevasti, talvikaudella kun juokseminen ja lenkkeily vaikeutuu, mutta lihaskunto onkin aina ollut se "helppo pala" omassa tekemisessä. Kiistatta se aerobisen kunnon paraneminen on vaikuttanut positiivisesti ratsastukseen; vaikka olisi joku vaikeampi paikka, oma jaksaminen on parempaa ja tilanteet saadan ratkottua koska jaksan viedä asiat läpi vaikka ne ei heti ekasta yrityksestä tulisikaan oikein.

    Suosittelen siis itse ehdottomasti jotain tukitreeniä jos kehittyä haluaa, sillä hevosen selässä ei voi loputtomiin treenata, jos haluaa parempaan kuntoon kuin se hevonen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri tuo että jaksaa viedä asiat läpi ja asiat ratkottua koska ratsastaja jaksaa!
      Hevosen selässä kyllä alkuun kehittyy siinäkin mutta hevosen selässä ei voi loputtomiin tosiaan treenata ja olisi kiva jos pääsisi vähän edes samalle viivalle hevosen kunnon kanssa, se on ratsukko, ei hevonen ja ratsastaja :) ;)

      Poista
  2. Ratsastan 1-2 kertaa viikossa vuokrahevosella. Huomaan selvästi, että oma kunto ja keskivartalon voima loppuu kesken, varsinkin isoravisen hevosen kanssa. Olen pidemmän tauon jälkeen aloittanut taas kuntosalilla käymisen 1-2 kertaa viikossa. Lisäksi koiran kanssa tulee käveltyä jonkun verran. Parin viikon päästä aloitan myös baletin, jonka pitäisi myös kehittää tasapainoa ja vartalon hallintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Baletti on kova. Muistan kun olin eräällä urheiluluennolla, siellä luennoitsija vertasi balettia miesten harrastuksena ja vertasi sitä lätkään. Pointti siis oli, kun miesbalettitanssijoille "naureskellaan" ja tytötellään ja baletti miellettään "naisten lajiksi", niin vertailun vuoksi balettitanssissa vaaditaan kovempaa kuntoa mitä jääkiekonpelaajilla. Jääkiekossa kun pyrähdetään ja pelataan lyhyitä pätkiä, baletissa joudut tekemään rankkaa pitkäkestoista suoritusta, joka onkin lopulta enemmän kuntoa vaativa toimitus kuin jääkiekko.

      Ja nimenomaan ravi on se mikä eniten vaatii meiltä ratsastajilta kuntoa. Se on liike jossa hevonen "heittää" ratsastajaa pois satulasta ja joudumme tekemään kaikkemme että pidämme itsemme satulassa. Laukka ei heitä samanlailla ratsastajaa pois joten se vaatii vähemmän työtä. Eli ihan oikein, nimenomaan ravissa huomaa helposti jos voimat loppuu. Uskoisin että nimenomaan baletti tuo ison edun myös tuohon harjoitusravissa istumiseen, sekin vaatii staattista lihasvoimaa ja tasapainon hallintaa! :)

      Poista
  3. Mulla on oma hevonen ja aikaa ei oikein meinaa jäädä oheisliikuntaan millään. 2 kertaa viikossa itsepuolustustreenit ja työ on onneksi liikkuvaista päiväkotityötä, ettei istumista juuri tule. Mä oon kyllä aika puskaratsastaja vaikka yli 20 vuotta lajia oon harrastanutkin :D valmennaudutaan lähes viikottain, pärjään omalla tasolla ihan hyvin mutta varmasti olisi hyötyä meille ratsukkona, jos oma kunto olisi parempi --> hevonen varmasti edistyisi nopeammin ja oma kehitys olisi helpompaa.

    Juoksukuntoa mulla ei ole oikein yhtään, vaikka oon monesti yrittänyt vähän lenkille lähteä. Kävellä ja pyöräillä jaksan vaikka koko päivän, mutta ulkona juostessa tulee heti penikat niin kipeiksi ettei pysty. Itsepuolustuksessa onnistuu kyllä alkuhölkät pehmeällä tatamilla, mutta varsinaisen lenkkeilyn kanssa ei olla ikinä päästy väleihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I feel you. Silloin nimenomaan kun oli se oma, tuntui etten vaan ehdi treenaamaan vielä lisäksi. Päivät olivat muutoinkin pitkiä välimatkoineen. Sitten kun mulla on taas hevonen käytössä, aion kyllä yrittää jatkaa että käyn juoksemassa, oon koukussa siihen hyvään oloon ja helpotukseen mikä siitä seuraa. Mutta pakko sanoa että nyt kun aikaa on enemmän töiden jälkeen niin kyllä saan edelleen välillä etsiä aikaa sille juoksemiselle! Ei se helppo juttu ole, ajan käyttö siis.

      Toki tiedän että jos tahtoa löytyy niin pystyy tekemään mutta pakko sanoa että nukkuakin olisi joskus hyvä, ja tehdä vaikka ruokaakin joskus ettei aina tartte valmisruualla elää :D mutkikas juttu!

      Mullakin kipeityi penikat alkuum, jouduin pitämään ihan taukoa sitten jonkun aikaa. Enää ei ole kipeytynyt, se on kyllä inhottava vaiva.

      Joskus valkku sanoi että iso muutos olisi jo jos pyöräilee matkat ja jättää auton pois miten pystyy, sekin on hyvä laji hapenottokyvyn lisäämiseen. Itselläni oli työmatka 50 km suuntaansa ja tallimatka 30 km suuntaansa joten voin sanoa että ei paljoa mahtunut pyöräilyäkään arkeen 🤣 :D

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!