Pisin tauko miesmuistiin

Kehtaakohan tänne enää kirjoittaa? :D

Mitään pahotteluja en aio ladella siitä että olen ollut pitkään kirjoittamatta. On sanomattakin selvää että on hieman hankala kirjoitella kun koko oma hevosharrastus muuttui isosti! Viimeisin postaus olikin Hansun muuttamisesta uuteen talliin lähemmäs mun kotia mutta eipä aikaakaan kun Hansulle löytyi nopeasti jo uusi omistaja joten olin virallisesti hevoseton. Tästähän tuli pieni haloo ht.nettiin että Hansu myytäisiin minun alta pois, mutta sen haluan selventää että ei. Hansu myytiin siksi että minä niin päätin. Vaikka Hansu ei ollut minun omani, niin se oli minulla "ratsutuksessa" ja jo heti alkuun sovittiin että se olisi tarkoitus myydä. Minä sain päättää ajankohdan ja se ajankohta tuli. Harmittaa tietenkin päästää niin makee ja hieno hevonen eteenpäin, mutta tilanne nyt vain oli sellainen etten enää voinut hevosta pitää. Elämä on, vai miten sitä sanotaan. 

Kuva Taru Arola

Mitä mulle kuuluu?

Itseasiassa tosi hyvää. Vaikka omaa ei ole, niin elän ja hengitän silti hevosia. Jotkut ehkä vieläkin mua instagramin välityksellä seuraa ja ovatkin huomanneet että välillä käyn vierailevien tähtien selässä. Olen ryhtynyt "kummiratsastajaksi" jos näin voi sanoa. Autan ja ratsastan/"valmennan" tarpeen mukaan. On ihanaa päästä ratkomaan hevosten/ratsukoiden ongelmia ja pääsen jakamaan sitä kaikkea tietotaitoa mitä itse ehdin kerätä (ja kerään edelleen, oppiminen on ikuista). 

Samalla kuitenkin olen "vapaa". Hevoseton on huoleton. Ihan oikeesti :D 

Olen pystynyt säästämään rahaa, olen pystynyt viimein ostamaan uudemman auton, kohta pääsen muuttamaan ekaan omaan kotiin... Nämä kaikki on ollut mahdollista vain siksi että päästin hetkeksi hevosista taloudellisesti irti. Vaihdoin työpaikkaa Hansun lähtemisen jälkeen joten olen voinut myös keskittyä töihin. Olen aina ollut kunnianhimoinen mutten pysty panostamaan täysillä jokaiseen asiaan mitä teen. Yli kymmenen vuotta panostin kaiken hevosiin, nyt olen panostanut itseeni ja kanavoinut sen myös töihin. Nykyinen työni ei ehkä ihan anna periksi täydellistä omistautumista esim. kisa ja valmennusreissuille vaikka edelleen joustavuutta löytyisi. Mutten henkisesti jaksa keskittyä moneen asiaan joten omalla tavallaan tähän hetkeen tämä kuvio sopii. Minulla on työt, jotka haluan tehdä hyvin ja pääsisin etenemään niissä, se aika mikä siitä jää voidaan käyttää "siihen mihin haluan". Tällä hetkellä se muu aika kuluukin omien treenien kanssa (aloitin juoksemisen ja salilla käymisen!) sekä muiden hevosten auttamisessa. 

No onko ikävä omaa hevosta?

Ei tällä hetkellä. Herttaa on ikävä. Hertan kanssa tehty hevoselämä oli ihanaa. Hansua on ikävä ja välillä huomaan pohtivani "siinä mulla oli käsissä laadukkain hevonen mitä ikinä". Mutten voivottele. Hansulla on tosi hyvä koti ja tuntuu että tein sen kanssa hyvän työn ja että "näinhän tämän kuului mennä". Mutta että nyt haluaisin etsiä itselleni uutta hevosta? Ei. Ei kiitos vielä. Mä olen 17 vuotiaasta asti "omistanut" hevosen. Nyt olen 29 vuotias ja ekaa kertaa elämässäni mun täytyy huolehtia vain omasta navasta ja se on aika kivaa. 

Haluanko koskaan omaa hevosta? Aivan varmasti haluan. Mutten tosiaan nyt. Olisi kiva "pystyttää" se oma elämä ensin kunnolla ja sitten katsoa missä laajuudessa siihen oma hevonen mahtuisi. Ratsastus on siitä ihana laji että sitä voi harrastaa vaikka hautaan asti. Myös se, minkä kerran olet oppinut, ei häviä mihinkään. Ja minähän pääsen ylläpitämään taitojani kokoajan, vaikkei kunnon treeniä olekaan. On myös sanomatta selvää, että nyt kun juoksen ja treenaan salilla, ei ole todellakaan temppu eikä mikään mennä hevosen selkään, kunto meinaan kestää... 

Jos jotain sanoisin että olisi pitänyt tehdä toisin, niin ehdottomasti olisi pitänyt lenkkeillä jo silloin kun kisasi kunnolla! Ihan uskomaton ero kun treenaa muutoin kuin vaan ratsain! Oikeasti... Jaksan nyt paremmin hevosenkin selässä vaikka olisi ollut taukoa, kuin silloin kun ratsastin päivittäin. Ikävä tosiasia, mutta virheistä oppii ;) 

Vinkkinä kaikille tällähetkellä ratsastaville. Alkaakaa käymään lenkillä! Se on ilmaista ja edes 30 minuuttia riittää jo tekemään ihmeitä :D 

Mites blogi?

Noh,noh... Siis mulla on ollut nytkin ihan jäätävä tarve kirjoittaa tänne... Syitä sille etten sitä ole tehnyt löytyy pari. Toisaalta "blogikuolema" on mahdollistanut sen ettei ole tarvinnut lukea itseään koskevia kirjoitelmia netistä. On aika rentouttavaa kun voi pyyhkiä itsensä "pois kartalta" ja olla ihan rauhassa. Toki siis pääosin harvoin sai lukea *askaa netistä itsestään mutta ainahan sitä on pakko johonkin tunkea. Toki osaan olla välittämättä niistä, mutta "kun katoaa varjoihin" ja saa olla ilman mitään negatiivisuutta ympärillään niin siinä sen eron huomaa. 

No mutta ne (teko)syyt kirjoittamattomuudelle:

A) Mun vanha pöytäkone on niin kamalassa kunnossa että kestää niin kauan avata se, etten ole edes käyttänyt sitä piiiiitkiin aikoihin... Liekö edes enää hengissä. Se pieni hetki kun on vapaata ja tekisi mieli kirjoittaa, kaatuu siihen kun yritän avata konetta ja se jumittaa niin että se halu kirjoittaa kerkee jo kadota siinä vaiheessa :D 

Mutta nyt (taddatadaaa!) sain oman työkoneen! Joten nyt voinkin läppärillä kirjoittaa missä vaan. Helpottaa kummasti.

B) Kehtaanko kirjoittaa enää kun tuli pitkä tauko?

Toisaalta miksi en? Ne lukee, ketkä lukee. Ne ketä ei kiinnosta, ei lue. Mulla kuitenkin on monesti tullut hirveä into kirjoittaa kun olen vaikka ollut ratsastamassa näitä "projekteja". Sen päivän agenda, ongelmat ja niihin saadut ratkaisut on just sitä mikä oli mun blogin suola. Vaikka nyt ei voi seurata "mun ratsastusuraa" niin täällä aina se punainen lanka oli treenit. Mun selostukset treeneistä. Mitä tehtiin, miksi ja miten. Välillä tein treenipostauksia aiheista josta halusin, vaikken olisi niitä itse tehnyt juuri. Ja ne postaukset oli ne mitkä eniten keräsi kommentteja ja vuorovaikutusta. 

Ajattelin siis jatkaa niiden parissa.

Mulle edelleen tulee instagramissa directiä tutuilta ja tuntemattomilta missä kysytään treenivinkkejä. Kerrotaan se oma ongelma ja kysytään oisko mitään vinkkiä. Valmentaja en ole, mutta mielelläni kyllä kerron omia näkemyksiä ja vinkkejä jos niitä kysytään. Olen saanut myös kiitosta ig:ssä siitä kuinka jotkut ikivanhat treenivinkkipostaukset ovat edelleen saaneet jollekin seuraajalle hyödyn. Tullaan kertomaan kuinka on koluttu mun ikivanhoja postauksia läpi ja luettu teksti pohkeenväistöstä ja tehty niitä sitten itsenäisesti ja tajuttu joku uusi jippo tai niksi millä saatu hevonen toimimaan. Tai ihan vaan että on saanut inspiraatiota.

Jatkossa tulen kirjoittelemaan tänne ratsastukseen liittyviä treenivinkkejä laidasta laitaan. Asioitsa ja ilmiöistä ratsastuksen ympäriltä. Esimerkiksi käyn tällähetkellä auttamassa erästä ruunaa Turengin suunnilla ja aina täytyy varata ratsastajan kanssa "höpöttelyaikaa" kun sovimme aikatauluja. Ja se höpöttely on sitä, että keskutellaan treeneistä ja pohditaan juuri niitä treenivinkkejä ja kokemuksia miten saatiin joku asia läpi, miksi saatiin jokin asia läpi ja vaikkapa vertaillaan vanhoihin videoihin kuinka hevonen on kehittynyt (ja miksi se on kehittynyt). Ehkäpä saan joitain näitä ratsukoita käyttää täälläkin esimerkkinä, mikäli niin haluavat. 

Sitä en vielä osaa sanoa kuinka usein postailen. Tekemiseni kuitenkin hevosten kanssa on tällä hetkellä säännöllisen epäsäännöllistä, ei päivittäistä. Ennen sitä treenasi kuitenkin "uraputkessa" niin oli aina se punainen lanka. En toki ota painetta tästä. Kirjoitan silloin kun tulee mieleen mistä kirjoittaa (ja itseasiassa niitä on kuulkaas jonossa nyt paljon :D )

No mutta. Katsotaan miten tämä lähtee käyntiin. :) 

Mulle saa edelleen heittää kommenttia ja kysymystä täällä tai ig:n puolella jos on jotain mihin itse kaipaisi treenivinkkejä tai kokemuksia. Niistä ne ideoinnin yleensä kuitenkin lähtee parhaiten liikkeelle :) 

Kuva Taru Arola