Kootussa Ravissa

6. kesäkuuta 2018

"Nyt se on kouluratsu!"


Tänään oli se päivä kun saatiin niin ultimaattiset kehut että pakkohan se on ikuistaa heti blogitekstiin! :D
Eli tänään oli perinteinen valmennuskeskiviikko 2 viikon tauon jälkeen. Takana siis 2 viikkoa itsekseni työskentelyä ilman valmennusta, ja ehkä vähän kevyemmällä menolla koko 2 viikkoa. Hansu oli ihan sairaan hyvällä fiiliksellä liikenteessä, keskittynyt ja levollinen. Ei minkäänlaista sähläämistä ja kuumentumista vaan täysillä keskittyvää työskentelyä ainakin alun käynti ja laukkatyöt. Puolessa välissä meinasi keskittyminen hetkeksi herpaantua kun käyntipaussin aikana maneesin tuli Hansun sukulaislusitano (ihana kimo mies!) ja sen jälkeen lähdettiin työstämään ravia, niin aluksi oli hieman "paraatiravia" mutta parit siirtymät käyntiin ja takaisin raviin riitti saamaan keskittymisen takaisin muhun ja rentoutta takaisin. Ihan sama miten Hansu suoritti käyntisiirtymän, mutta heti kehuin ja rapsutin kaulalta ja heitin ohjaa samalla hieman pois niin se oikein laski päätä ja haki matalemmalle, vaikka teki mieli keskittyä kavereihin. Näin helposti sain kontrolliin sen takaisin! Treenit tuottaa tulosta. Aletaan löytämään toisemme. :)

Aluksi tehtiin käynnissä aika pitkään töitä ja jo siinä Hansu keräsi ensimmäiset kehut. Sen käynti oli tänään koko ajan priimaa, eli rentona tulee se Hansun 9 käynti esiin! Tehtiin kuitenkin töitä käynnissä, kokoamisia ja takaosakäännöksiä. Kokoajan keskittyminen tuli olla "jaloissa" ja mulla itselläni oli täysi työ ratsastaa jokainen askel tasaisesti. Lusitanot on niin nopeita, että helposti toinen jalka voi ottaa lyhyempää askelta kuin toinen jos annan apuja "jäljessä". Tarkoitan että jos hevonen menee alta, otan pidätteen -> seuraavaan askeleeseen tule töpöaskellus.
Jos hevonen menee liian hitaasti, annan pohjetta eteen -> tulee iso harppausaskel. 
Siis oikeasti sain ratsastaa kieli keskellä suuta! Jos olin askeleen jäljessä pidätteessä/pohkeessa niin seuraavan askeleen takanen otti erilaisen askeleen, ihan vain sillä että ratsastin sen jalan askelpituuden siihen omaa hitauttani! 
Ai että nää on käärmeitä, niin herkkiä että oma ratsastus joutuu todella aivotyöksi. Jokainen mun virheliike näkyy hevosessa vastauksena mun virheapuun! Taino virhe ja virhe, mutta ainakin liian hitaaseen apuun. Jos lähden korjaamaan "karkaavaa" hevosta, olen jo liian hidas. Mun täytyisi olla koko ajan askel edellä niin näitä "hapuiluaskelia" Hansulta ei tulisi. 


Käyntiä eri askelpituuksilla ja takareita.
c Taru Arola

Suoraan käyntityöskentelystä otettiin laukka. Ja jo ensi laukkaskelilla (huom vaikeampaan eli oikeaan suuntaan!) sanoi jo Riitta että "herranen aika sen laukka on mennyt  eteenpäin!". Jopa oikeaa laukkaa pystyin säätelemään kootumpaan ja isompaan ilman että tulee "jänöloikka-askelia" välissä. Vasen laukka oli myös ok, mutta siinä Hansu tarjosi aluksi vähän turhan paljon liian koottua, mutta aloin viemään pääty-ympyrällä Hansua "avotaivutukseen" ympyrän kaarella, samalla aikaa pohkeella eteen pyytäen niin laukka parani. Siihen tuli enemmän liitoa ja ilmaa ja liike suuntautui enemmän eteen. Laukka on sujuvampaa, ei Hansulla vielä oikeaa voimaa ole kootusti laukata, vaikka se sitä vähän yrittää tarjota. Kaikki aikanaan...

Laukanvaihdot tulivat puhtaasti ja helposti. Tämä on oikeasti ilon aihe! Niissäkin mun täytyy kuitenkin edelleen keskittyä myös itse. Yksi vaihto oli vähän turhan teatteri mutta se oli mun moka. ENsimmäisen vaihdon Hansu tuli niin kivasti, pehmeästi ja avuista rauhallisesti, että toiseen vaihtoon jotenkin turhaan oletin ja tein sen vasemmalla kädellä. No siitä seurasi epäpuhdas ja "rykäisevä" vaihto koska yllätin Hansun. Eli mihis ne valmistelut jäi? Taas mua rankaistiin heti kun en itse tehnyt asioita kunnolla loppuun...
Vielä vaihdot on kuitenkin sellainen asia että jos jään niitä hinkkaamaan, aiheuttaa se kuumumista. Vaihtoja kannattaa siis tehdä vähän sinne tänne, jos ne tuottaa hevoselle turhaa kuumenemista. Tärkeää on myös osata lukea hevosta ja päättää että "ei tänään" jos se siltä tuntuu ettei hevonen ole valmis. Riitta vertasi tätä nuoren breikattavan 3 vuotiaan hevosen laittoon. 
"Jos mulla on tunne että ei ehkä kannata tänään mennä selkään, en mene. En ehkä huomenna, enkä viikon päästä, jos yhtään epäröi. Sitten voi mennä selkään kun tulee se päivä jolloin mietit "nyt sinne voi mennä". 
Samaa soveltaa näihin vaihtoihin. Jos tulen vaikka kokorataleikkaan ja Hansu alkaa ennakoimaan ja mulle tulee tunne että "ei tästä voi tehdä vaihtoa", niin sitten en tee. Eli jos yhtään epäröin ja tunnen oloni epävarmaksi vaihdon suhteen, jätän sen tekemättä ja jatkan vastalaukkaa. Menen sitä vastalaukkaa ja kun tulee se tunne "nyt olisi tehtävä vaihto" niin sitten teen. Ja tällöin se yleensä onnistuukin. Hevonen on siihen valmis. Ratsatajan täytyy vain huomata se. 


c Taru Arola

Lopuksi käytiin ravityöskentely läpi ja se jäikin aika lyhyeen koska Hansu edelleen tuntui niin hyvältä! Ihme että joskus kaikki on niin helppoa! :D
RAvissa tehtiin avotaivutusta pitkillä sivuilla kera volttien. Eli taivutusta taas! 
Lopuksi ei tarvinnut tehdä kuin yhdet sulkutaivutuksen diagonaalia pitkin. Onneksi tulin peiliä kohden, meinaan pakko sanoa, että vaikkei Hansu vielä jaksa täysin kantaa oikeasti koottuna, niin sen sulkutaivutukset ravissa on jotain todella kaunista katsottavaa... Vaikka itse sanonkin! 
Tahti säilyi, etujalka nousi ja taivutuksen aste alkaa olla varsin jyrkkä. Siis wau... 
(Mutta, pakko sanoa tähän väliin, että jos ilmassa on yhtään jännitystä, niin sulutkin on kaukana kauniista... hehhe :D Enemmänkin voisin taas yrittää laskea monta jalkaa hevoselle tulee yhtäkkiä... Mutta treeniä treeniä vaan!)
Heitin ohjat pois ja lopeteltiin, jolloin valmentaja sanoi: "Siis nyt täytyy sanoa, että tänään se oli oikea kouluhevonen mitä ikinä!"
Viime valmennuksessa saatiin kehuja että aletaan löytämään toistemme jalat, nyt kun jalat alkaa löytymään niin alkaa löytymään kouluratsu! 

Huomenna taidankin painella taas maastoon! Kelit on ollut niin kohdillaan että on tullut vietettyä siellä aikaa ja treenattu sitä käyntiä. Ei muuta kuin ohjat käteen ja maastoon hyödyntämään erilainen alusta, parhaat käynnit on tullut siellä ;)

Tulipas tyhjänpäiväinen postaus, mutta jotenkin oli vaan pakko kirjata ylös kun oli niin hyvä fiilis!


6 kommenttia

  1. Menetkö maastossa ihan vaan pitkin ohjin käyntiä, vai työstätkö hevosta kuten kentälläkin? Itse tykkään kävelyttää hevosta pari kertaa viikossa "vapaa päivinä". Mennään pitkin ohjin, koska hevonen hermostuu helposti, kun kerään ohjat maastossa. Nyt kuitenkin ajattelin, että ehkä olisikin hyvä idea työstää sitä käyntiä joskus maastossakin, kun hevonen siellä kävelee mielellään reippaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekä että. Pitkin ohjin ja sitten ihan kokoan käyntiä ja taivuttelen ja harjoittelen käynnin säätelyä myös maastossa. Eli Hansun täytyy vastata apuihin ja ohjien kerääminen ei aina saa tarkoittaa että jtn isoa tapahtuu vaan että se kuuluu asiaan. :) ja palkkioksi yleensä pitkät ohjat ja silloinkin käynnin soisi olevan rauhallista eikä saa lähteä kiihdyttämään. Parasta käyntiä kootusti saan maastossa koska silloin Hansu pyrkii vielä paremmin eteen selän läpi ja tuntumalle. :)

      Poista
  2. Olisi joskus kiva päästä teitä live katsomaan. Näyttää kuvista niin hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun täytyy laittaa enemmän videoita myös! :D ehkä joskus kun päästään enemmän kisaamaan?

      Poista
  3. En kestä kun sulla on niin upea istunta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se oli pitkään kadoksissa Hansun kanssa. Tuntui etten päässyt syvälle taakse satulaan mutta nykyään kun Hansu kantaa paremmin olen päässyt takas "Hertta istuntaan" :)

      Ja siis Hansun selässä on ihana istua nykyään, sen ravi on niin keinuva. :)

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!