Hiekkakakkujen kasaamista

Ratsastaessa kiinnitän huomiota hevosella kuin hevosella siihen kuinka keskellä "se on mua". Toki itse täytyy istua keskellä, mutta heti kättelyssä tunnustelen onko hevonen keskellä. Kaatuuko se jompaan kumpaan suuntaan? Tuntuuko se suusta tasaiselta vai painaako/on tyhjä jommalle kummalle ohjalle?

Se mitä suussa tapahtuu ja tuntuu on kaikista helpon huomata, mutta vastaus ei löydy suusta vaan kropasta. Jos hevonen vaikka painaa vasemmalle ohjalle, se usein nojaa koko kropastaan vasemmalle. Toki joskus voi olla niinkin että hevonen on hyvinkin kevyt edestä mutta tuntuu että se valuu jompaan kumpaan suuntaan.

Aina kun ratsastan, "työnnän" hevosen keskelle, "pois pohkeiden päältä". Vai miten tämän mielikuvana nyt sanoisi. Sen täytyy väistää yksittäistä pohjetta oikealle tai vasemmalle ilman että mun täytyy yhtään puskea. Yleensä teen ympyröillä avoa/väistöjä, jossa suorastaan väistän sisäpohjetta kohti ulko-ohjaa. Sisäpohje väistättää ja "työntää" lapa-alueen ulospäin mutta ulkona onkin ulkotuki joka nappaa tämän "energian". Hevonen ei saa väistää ulkoapuja päin vaan sen täytyy seurata ulkoapuja. Aikansa kun hevosta "työntelee" lapa-alueelta, se alkaa nostaa ja kantaa sitä. Ikäänkuin lapa-alue jää keskelle hevosta ja hevonen taiteilee mun pohkeiden välissä. Ei nojaa kumpaakaan, vaan "väistää" niitä, pysyy niiden välissä.

Yleensä ravissa saan parasta ravia kun teen volttikahdeksikkoa, jossa etenene lievässä väistössä ulospäin. Huolehdin että ulkolapa ei karkaa, sen olen blokannut itselleni, mutta sisäpohje väistättää ja "työntää" sisäkylkeä pois sisäpohkeen päältä. Ja suunta vaihtuu välissä, ja suunnanvaihdossa heitän hevosen väistöstä väistöön. Hevonen on ikäänkuin koko ajan mulla pohkeiden välissä ja pallottelen sitä siinä. Jos hevonen lähtee puskemaan jompaa kumpaa pohjetta päin, käytän jalkaa enemmän. Jos on raippa mukana, kosketan raipalla lavalle, ja tämä usein auttaa monia hevosia hahmottamaan että se on ne lavat mitkä pitää kantaa.

Palatakseni yleiseen ongelmaan monella, eli jommalle kummalle ohjalle jakautuu liikaa painoa verrattuna toiseen. Jos esimerkiksi vasen kätesi on pumpissa kun hevonen nojaa koko 600 kilollaan siihen, ei auta vetää itse vastaan tai "irrottella" ohjasta. Voimannostossa häviät hevoselle aina. Hevonen täytyy saada pois röhnöttämästä sun vasemman pohkeen päältä. Raippa vasempaan käteen avuksi ja raippaa mieluummin koskettaa lavalle kuin pohkeen taakse. "Kerrot" hevoselle että tahdot siirtää lapaa pois sun vasemman pohkeen päältä raipan kosketuksella. Raipalla  voi ikäänkuin osoittaa sormella ja näyttää hevoselle mihin haluat vaikutusta.

Pohje tekee töitä ja vie hevosta pois sen päältä. Tee pohkeenväistöä, sillä se nimensä mukaisesti väistää liikettä pois pohkeen päältä.

Se, että hevonen nojaa vasempaan ohjaan, tarkoittaa sitä että se nojaa vasemman kyljen päälle. Ratsastajan täytyy siirtää hevosen painoa pois vasemmalta, pois sieltä "vasemmalta ohjalta". Eli pohkeet joutuu tekemään enemmän töitä, ei käsi.

Tällä harjotteella kuvailisin tekeväni hiekkakakkua. Hevonen on neliskanttinen hiekkakakku ja kun jostain hiekkakakun reunoilta alkaa hiekka valumaan, eikä pysy linjassa, kasaan hiekkaa uudelleen tueksi sieltä valuma-alueelta. Edestä, takaa tai sivuilta, jos jostain hiekka lähtee valumaan, ratsastaja kasaa sen valuneen hiekan takaisin niin kauan kunnes hiekkakakku pysyy ja säilyttää muotonsa.

Hevonen ei voi ravata isoa ja hyvää ravia takaa eteen kohti tuntumaa, jos sen lapa-alue ei ole keskellä. Liike-energia katoaa jommasta kummasta lavasta avaruuteen vaikka kuinka takajalat syöttäisi sitä lisää. Liike-energia pitää napata "molemmille ohjille talteen" eli hevosen tulee olla suora.

Tähän vinouteen olen itse todennut parhaimmaksi juurikin väistättelyt ja avot jotta saan lavat hallintaan, takaosa kyllä tulee perässä kun lavat on suorassa. Voisin ajatella sen niin, että hevonen on kuin takavetoinen auto. Takarenkaat työntää vauhtia lisää, mutta jos eturenkaat on vinossa, niin herkästi lähdetään sladiin ja perä heittelee miten sattuu. On turha kuitenkin korjailla sladissa takaosaa, vaan auto saadaan takaisin hallintaan kun eturenkaat kääntää oikeaan asentoon... ;)

Kyran klinkalla tehtiin Hansun kanssa paljon väistöjä ympyrällä ulospäin. Pois sisäpohkeen päältä. Toimii myös silloin jos hevonen jää leijumaan askeleessa etkä pääse siihen jalalla käsiksi. Vie se väistöön niin kummasti tulee jalat taas ratsastajan hallintaan kun hevonen tippuu pois kuviokellumasta.

Molemmat kuvat c  Taru Arola