Ihan sama mitä tällä hetkellä treenaa ja kuinka pienellä intensiteetillä niin meininki on hikistä. Vaikka kävisin vain keventelemässä Hansulla niin ilman hikoilua ei selviä, toisaalta hyväähän se vaan tekee!
Eilen oli yli 2 viikon tauon jälkeen taas Riitan treenit. Valmentaja oli lomalla joten mulla oli omaa aikaa yksinään koittaa ratkoa asioita. Hansu on ollut oikein kiva 2 viikon aikana mutta kyllä se vähän aina sitä tietää että taidan antaa sille vähän siimaa ja on "turhan helppoa ja kivaa". Tai tarkoitan että kun pokkana sanon valmentajalle "joo tää on ollu tosi rento ja letkeä" niin melkein aina sen jälkeen valmennuksessa Hansu ei todellakaan päästä mua helpolla. Se tekee työt tosi kivasti mutta kun taas valmentaja laittaa OIKEASTI suoristumaan, oikeasti taipumaan, oikeasti tekemään töitä niin että hevonen on OIKEASTI läpi, niin eihän se meno aina ole niin leppoisaa kuin sellaisina höntsäpäivinä. Mutta näinhän se menee!
Vaikka aina joudutaan valmennuksissa tekemään tosissamme töitä Hansun kanssa, ja joskus tuntuu että kuumennutaan molemmat, mutta pakko sanoa etten koskaan yksinään saa Hansua niin hyväksi ja suoraksi kuin valmennuksissa, niin liikkuvaksi koko rungon läpi ja ja ja ja ja ja.... eli TYÖTÄ se vaatii että hevonen kehittyy, ei vain pyhää henkeä.
Noh, ainahan hevosillakin päivät vaihtelee. Hansu on siinä mielessä vähän tamma että sen mentaalipuoli vaihtelee. ;)
Joskus se on todella rento ja tekee töitä täysin 100% keskittymisellä ja joskus taas keskittyminen ei olekaan ihan se 100%. Mutta se mikä on ihanaa, niin kyllä Hansu aina töitä tekee! Se ei ikinä sano "en tee, tee keskenäs prkl!" ja heittäydy hankalaksi. Hansu nimenomaan tekee päinvastoin, silloin kun se hätääntyy/ei tajua/kuumenee, niin se vaan yrittää 200 rosenttisesti tehdä töitä, eli todellakin heittää kaiken peliin. Siinä missä toinen hevonen heittää keskarin pystyyn kuumetessaan, niin Hansu kiristää essua ja lähtee tekemään töitä ihan liikaa! :D
Mutta lusitanot on työhevosia. Näissä on jännä sisäänrakennettu ominaisuus, että työt tehdään aina täysillä ja se saa ne yrittämään kaikkensa. Ikinä ei laiskotella tai jätetä tekemättä mitään.
Valmennuksessa tosiaan keskityttiin vain suoruuteen ja siihen että saan Hansun kyljet elastisiksi ja mun käyttöön. Hansun pitää sietää se että jalka on kyljessä lähellä ja sitä käyttämällä ei aina tarvitse lähteä tekemään jotain suurta ja eteenpäin, vaan nytkin tehtiin käynnissä ympyrällä avolla suurentaen ja sululla pienentäen volttia. Avo oli helpompaa suurentaa mutta kun sulussa piti pienentää volttia niin siinä on enemmän jalkaa käytössä ja Hansu rupesi tarjoamaan piaffia ja kerimään turhan paljon että "kohta tapahtuu joku laukannosto tai jotain, teen jo valmiiksi sen etukäteen..."
Samaa hommaa tehtiin ravissa ja laukassa, laukassa tämä on vielä vaikeinta. Laukassa Hansu vähän hikeentyy kun vien sitä avoon/sulkuun ympyrällä kun se taas koittaa miettiä mitähän tästä seuraa. Ei seuraisi mitään muuta kuin voltin pienennystä tai suurennusta, mutta Hansu miettii jo tuleeko laukanvaihtoa vai keskilaukkaa vai mitämitämitä... :D
Ravissa kuitenkin sain Hansun kivasti "painamaan ohjalle" (positiivisessa mielessä, Hansu on paras silloin kun se lähtee imemään kohti kuolainta eikä ole liian kevyt) ja siitä seurasi että sain sen napsautettua pohkeen eteen. Kun Hansun saa pohkeen eteen sen raviin tulee iiiiiiiso säätövara! Voin käyttää jalkaa ja se lähtee ETEEN, ei ylöspäin. Ja voin ottaa sen myös takaisin vaikka passageen ilman että se jää kellumaan pohkeen taa. Ja siitä taas eteen. Tämä kaikki muuttuu lasten leikiksi kun saan sen "työnnettyä jyrkänteeltä alas ja seuraa vapaapudotus". Ennen kuin Hansun saa "työnnettyä" pohkeen eteen niin se kiemurtelee ja reagoi turhia reagointeja apuihin. meno tasottuu heti ja sitten se on "puun ja kuoren välissä" ja meno on oikeasti helppoa.
Riittakin sanoi hyvin "Te alatte vihdoin löytää toistenne jalat"
Tämä kuvastaa niin hyvin sitä tunnetta! Hansu väistelee ja ylireagoi mun jalkaan ja sotkeentuu omien hämähäkkikoipiensa kanssa, mutta kun "löydämme toistemme jalat", niin minä pääsen omilla jaloillani vaikuttamaan Hansuun ja sitä kautta Hansun jalat muistuttavatkin äkkiä ratsun jalkoja, ja niihin tulee hyvä liikerata jota minä hallitsen.
Kun Hansu oli saatu läpi ja ravaamaan normaalisti (ei jalat korvissa... :D) Riitta käski ratsastaa loppuun heti suoraan aloittaen Va B radan joka mentiin viime vloppuna. Ja itseasiassa omasta mielestäni se meni paremmin kuin itse ratasuoritus! Vaihdot onnistuivat varsinkin paljon paremmin kuin radalla. Molemmat vaihdot tuli puhtaasti ja varsinkin se helpompi vaihto oli hyvinkin harmoninen ja tasapainossa ilman mitään ilmalentoa. Edelleen hieman pieni, mutta vaihtoja suurennetaan vasta myöhemmin.
Hansu oli ihan läpimärkä hiestä mutta niin olin minäkin! Vaikka meillä on ilmastoitu halli jossa on viileämpää kuin ulkona niin kyllä sielläkin kosteusprosentti taisi olla aika korkea... Huhhuh!
Taru Arola kävi loihtimassa pitkästä aikaa valmennuskuvia todistusaineistoksi! :)
 |
| Alkuverkkaa, vaikka asteita olisi kuinka paljon niin Hansu ei väsy koskaan... |
 |
| Ravilisäyksistä on tullut Hansun ihan lempparijuttu. Se joka kerta kulman jälkeen oikein pyytää saisiko lähteä lisäämään! olen onnistunut tavoitteessani siis. Hevoselle, jolle on rotunsa sanelemansa tyypillisempää istua kuin lisätä, haluaa lähteä lisäämään eikä se koe sitä edes vaikeaksi! Eipä tartte patistella, pikemminkin pitää ja vähän jarrutella ettei menisi liikaa mihin pystyy. Tulevaisuudessa väitän että lisäykset paranee entisestään kun Hansu jaksaa enemmän kantaa :) |
 |
| Käynnissä ympyrällä avoa ja sulkua vuoronperään pienentäen ja suurentaen |
 |
| Ja ravissa sama homma ympyrällä |
 |
| Lopuksi mentiin Va B rata Riitalle, sama rata mikä mentiin kisoissa viikko sitten. Tässä kuvassa tullaan avotaivutusta uraa pitkin niinkuin se radalla tulee. Katsokaapa vaikka kuvasta kuinka hyvin avotaivutuksella saa astumaan takaosalla syvälle alle! Ihan paras Hansulle joka tuppaa yrittämään liikaa vain nostaa takasia eikä työntämään. Avoa teen joka kerta Hansulla!! |
 |
| Lopussa esitettävän Va B radan ravilisäykseen lähdössä. Huomaa taas kuinka Hansulla korvat lähtee törölleen ja se lähtee pyrkimään innoissaan lisäykseen. Vähän joutuu kyllä estelemään sitä, sillä ei se kykene vielä menemään niin isoa lisäystä mitä hän itse kuvittelee... :D |
 |
| Samassa lisäyksessä. Jessus toi hevonen näyttää jo varsin isolta ja voimakkaalta! |
 |
| Ja vielä samaa lisäystä. Vähän piti jo käyttää ääntä ja istua hyyyyyvin raskaasti alas että Hansu odottaa. Mutta on siellä kyllä liikettä tuossa hevosessa! |
Yksi mikä jäi mulle positiivisena mieleen tunnista on se, ettei valmentajan enää tarvitse huomauttaa mulle mun istunnasta. Viime talvena kokoajan hän hokee "nojaa taa, älä mene reisille nojaamaan". Hansun voimattomuus ja epätasapaino sai myös mut nenilleen. Jotenkin tuntui että sitä pitää helpottaa liikkeessä ja kevensin istuntaani. sitten kun istuin harjoitusraviin tai laukkaan niin nojasin aikapaljon eteen. Jotenkin "Hansun takaosan päälle" ei tuntunut hyvältä istua, ja liike heitti mut vielä eteen. Nyt kuitenkin varsinkin eilen oikein nautin kuinka olen päässyt Hansun kanssa "Hertta istuntaan" eli siihen mun hyvään ja piikkisuoraan istuntaan. Istun taas "persiilläni" enkä etureisillä...
Mutta Hansun menossa on aika helppo nykyään istuakin kun sillä on voimaa kantaa! Se ei enää ole se heiveröinen pieni kuivan kesän orava! :)
Riitta myös sanoi että Hansun voima näkyy myös kankien kanssa. Se on levollisempi kaulastaan ja kaulan asento on kankien kanssa parempi. Vielä kevättalvella Hansu oli jotenkin huojuvampi kun oli kanget. Nyt sen kanssa alkaa kankien kanssa päästä myös työskentelemään.
Kävin Hansun kanssa viime viikolla Porvoon klinikalla raspauksessa ja samalla eläinlääkärin kanssa otettiin suusta mitat ja hän neuvoi sopivien kuolaimien kanssa. Kankikuolaimet ovat hänen mielestään Hansulle hyvät mutta hän kuitenkin antoi vielä mitat ja vinkit mulle mukaan jotta voin kokeilla eri kuolaimia ja testailla sitä sopivaa.
Kyllä mulla on hyvä fiilis tän hevosen kanssa! Se menee kokoajan eteenpäin vaikeistakin päivistä huolimatta!
Tähän loppuun vielä pari videota muista hevosista! Ohhoh, kyllä. Kävin pitkästä aikaa vähän vieraissa tuttujeni hevosten kyydissä.
Täytyyhän sitä pitää tatsia niihin puoliverisiinkin. :)
Tässä kaverini hevonen Juuso, jota olin ratsastanut viimeksi joku 3 vuotta sitten ja sen koko 3 vuoden aikana ollaan enemmän ja vähemmän yritetty sopia aikaa jolloin ehtisin tulla uudelleen... No nyt on hevonen muuttanut parin kilsan päähän mun kodista ja omistajalla oli loma joten saatiin aikataulut sopimaan!
Juuson kanssa pääsin vähän opettamaan sille piaffia, se kyllä äkkäsi aika nopeasti jo tosi hyviä askelia! Tällä hevosella on luontaisesti hyvä tapa pyöristää takaosarungon alle. Samantien tarjosi oikeita reaktiota pyöristäen, vaikka välillä se sanoi "en tajuu". Mutta paljon vaan kun kehui niin kohtahan se vaan tarjosi uudelleen ja uudelleen.
Juuson kanssa pääsin vähän opettamaan sille piaffia, se kyllä äkkäsi aika nopeasti jo tosi hyviä askelia! Tällä hevosella on luontaisesti hyvä tapa pyöristää takaosarungon alle. Samantien tarjosi oikeita reaktiota pyöristäen, vaikka välillä se sanoi "en tajuu". Mutta paljon vaan kun kehui niin kohtahan se vaan tarjosi uudelleen ja uudelleen.
Ja tässä on täysin uusi tuttavuus, nuori oldenburg tamma Macy. Kävin hänen selässä ensimmäistä kertaa. Todella kiva tamma johon tykästyin täysin! Tästä tulee tosi makee tulevaisuudessa(kin;) )
Vitsit on ihan älyttömän kaunista menoa sulla kaikkien hevosten kanssa, tykkään hirveän paljon tyylistä jolla ratsastat! Hansustakin on tullut ihan älyttömän hieno sun alla, sovitte toisillenne hyvin. Mukavaa keväänjatkoa sulle ja Hansulle <3
VastaaPoistaEi nyt kaikkien hevosten kanssa sentään hehe :D Meni mulla hetki että päästiin Hansunkin kanssa "pariksi"! Aina ollaan mielestäni tultu juttuun, mutta nyt on lähteny se kuuluisa yhteistyö solmiutumaan ja "aletaan löytää toistemme jalat" :)
PoistaKatsoinkin heti alkupostauksen kuvista, että istut nyt todella kauniisti ja olet saanut jalkasikin asettumaan jopa parempaan asentoon kuin Hertalla koskaan.
VastaaPoistaOnnea ja menestystä kisakaudelle.
Kiitos! Nyt on tosiaan alkanut tapahtumaan se "klikkaus". Hansu on oppinut kantamaan paremmin ja se helpottaa mun istumista. Aiemmin jotenkin tuntui ettei tuonne voi istua tai menee tasapaino Hansulta, mutta kyllä se vaan niin on ettei aina voi "helpottaa" hevosta iäisyyksiin ja täytyy ruveta vaatimaan ja istumaan. Mutta oon kans aina sanonu että ku hevonen kantaa niin istuminen on helppoa!
PoistaJalat asettuu Hansulla tosiaan paremmin kuin Hertalla. Osittain varmaan myös siksi että Hertta oli niin leveä hevonen ja minä tappijalkainen, en oikein ikinä saanut jalkaa "lepäämään" sen ympärille. Hansu on taas 200 kiloa kevyempi ja varmaan metrin kapeampi ympärysmitaltaan, on sopusuhtaisempi mun jaloille :)
Onpa Hansu kyllä komea. Huomaa todella selvästi kehityksen ja miehistymisen varsinkin kun vertaa alkuaikojen kuviin ja videoihin. Samoin istuntasi on tosiaan palannut samaan jämäkkyyteen ja ryhdikkyyteen mitä siinä oli Hertan aikana. Olo näyttää kotoisalta ja te parina sopusuhtaiselta.
VastaaPoistaSulla on erittäin miellyttävän näköinen tyyli ratsastaa ja näistä vierailevista puoliveritähdistä näkee, että osaat sopeuttaa oman ratsastuksesi hevoskohtaisesti. Puokit varmasti tuntuvat eriltä barokin jälkeen, mutta tämä aspekti taitaa tavallaan liipata yhtä hienoimmista asioista tässä lajissa: vaatii herkkyyttä tuntea senhetkinen ratsu ja mukauttaa ratsastus kyseiseen hetkeen sopivaksi. Löytää keinot motivoida hevosta, auttaa sitä tarvittaessa ja toisaalta antaa sille myös tilaa miettiä ja oppia.
Juuri sitä jämäkkyyttä ja ryhdikkyyttää omaan istuntaan olen kaivannutkin! Monesti olen puhunutkin että "missä se mun Hertta-istunta on?" mutta nyt tosiaan tasapainon ja voiman myötä Hansu jaksaa jo kantaa ihan erilailla joten istuminen on päässyt helpottumaan ja jopa tuntuu että pääsen istumaan välillä paremmin kuin Hertalla! Varmasti osittain Hansun koon vuoksi, se on mun jaloille sopivamman kokoinen hevonen. Oon oikeesti aika persjalkainen, joten kovin leveiden hevosten ympärille en vain pääse. Oon 167 cm pitkä, mutta jalat tuntuu olevan alle metrin... :D
PoistaSinäpä sen sanoit! Puolieriset on niin erilaisia kuin barokit, mutta mun mielestä olisikin hieno että osaa ratsastaa molempia. Molemmille roduille täytyy löytää ne omat juttunsa, vaikka halutaankin ihan samoja asioita molemmilta. Ne asiat vain saavutetaan vähän eri näkökulmasta toisiltaan.
Voisin kärjistetysti sanoa ettei Barokin selkään voi mennä ja ratsastaa raskaalla jalalla tuosta vain reippaasti eteen, ja toisaalta puolvierisen selkään ei voi mennä ja laittaa se samantien lyhenemään ja istumaan piffiin.
Kyran sanoin: ratsastajan täytyy muuttua, ei hevosen.
Tätä koitan noudattaa. Haluan kyetä muuntautumaan hevosen selässä ja löytää jokaisesta hevosesta "ne sen oikeat nappulat".
Kaikkien hevosten selkään en tietenkään sovi, en ehkä ole paras isojen ja hitaiden hevosten kanssa, tuntuu etten "riitä" niille enkä oikeasti "jaksa" ratsastaa, ehkä parhaimmillani olen herkkien ja keveiden hevosten kanssa, mutta Riittakin aina jaksaa jankata mulle että täytyy niillä hitaimmillakin hevosilla oppia ratsastamaan... :)