Jokaisella ratsastajalla on oma tyylinsä ratsastaa. Jokaisella on myös ne omat juttunsa, miten he lähtevät uuttakin hevosta ratsastamaan paremmin alle. Ratsastus on yksinkertainen laji, muttei helppo ja se mikä toimii toiselle hevoselle, ei välttämättä toimi toiselle.
Kun menen uuden hevosen selkään pyrin tunnustelemaan hevosta miten se vastaa niihin apuihin mitä itse pidän tärkeänä/mitä itse korostan.
Ensin aina tsekkaan miten reagoidaan pohkeeseen. Reagoidaanko herkästi, vai pitääkö hevosta herkistää samantien. Sitten tsekkaan miten ohjasotteisiin vastataan, painaako, onko liian kevyt, vetääkö... Tässä jo yleensä tuntee vinoudetkin. Ja näistä reaktioista jo tietää mitä pitää lähteä tekemään, jotta saisin jokaisen hevosen kohti sitä ihanne tilaa, kevyt mutta vakaa kädelle, kevyt jalalle ja tasapainoon.
Herkkis hevonen halutaan "hidastamaan", hidas hevonen halutaan nopeutumaan. Kultaiselle keskitielle siis kaikki!
Voisin sanoa että mulla on sellaiset perus kulmakivet mitä aina teen ratsastaessa.
Reaktiot
Haluan että reagoidaan heti, tästä tulikin jo puhetta. Varsinkin siihen pohkeeseen. Ei ole mitään raskaampaa kuin koittaa punkea hevosta eteenpäin joka ei vaan reagoi mihinkään! Yleensä tähän auttaa nopeat siirtymät (hälläväliä mikä on muoto tässävaiheessa, muoto kyllä tulee jos moottori saadaan käyntiin ja jalka läpi).
Jos hevonen ei reagoi peruspohkeeseen nopeasti eteenpäin, ei se kyllä reagoi pohkeeseen taivuttavanakaan apuna, eikä varmasti sitten kun pitäisi jotain "temppua" tehdä. Kaikki temput mitä korkeammalle mennään tehdään aika pitkälti pohkeen hienosäädöllä (istunta mukaan lukien).
Koulutuksen edetessä pohkeelle tulee lisää variaatioita. Ensin se on "vain " eteenpäinvievä apu, sitten siitä alkaa tulla väistävä, sitten taivuttava jne...
Ei harjoitusraville
Ehkä vähän jyrkästi sanottu, mutta itse haluan istua alas vasta kun hevonen kantaa. En vain tykkää istua väkisin alas jos tuntuu ettei ravi ole läpi. Hevosen selässä, joka ravaa kunnolla läpi kropan itseään kantaen, on helppo istua alas. Senkus istut. Mutta jos yhtään tuntuu että hevonen vänkää, ei kuuntele, ei etene tai juoksee alta... On aika vaikea istua alas!
Varsinkin nuorilla hevosilla keventäminen on tärkeää, antaa selän liikkua vapaasti. Sitten sitä voi aina parin pompun ajaksi istua alas ja kokeilla uudestaan.
Voi harjoitusraviakin treenata, mutta tekisin sen pienissä pätkissä, en pakonomaisesti istuen.
Jos hevonen ahdistuu kun istuu alas harjoitusraviin, on helpompaa päästä yhteisymmärrykseen kun auttaa hevosta keventämällä. Ehkä seuraavalla kerralla sitten?
Charlotte Dujardin on jossain haastattelussa sanonut ettei istu alas harjoitusraviin ennenkuin hevonen on siihen valmis ja kantaa. Muistan kuinka huudahdin kesken lukemisen "HAH! Olen jotain tehnyt oikein!"
Olen ratsastaja joka tykkää antaa tilaa hevoselle. Ei ehkä tosiaan toimi sitten niillä raskaammilla hevosilla, tuppaan antamaan niille liikaakin tilaa ja nehän siitä tykkää... :D
Kuvat Taru Arola
 |
Nykyään voin jo istua alas vaikka teen ravilisäystä. Vielä viime syksynä Hansu ei vaan jaksanut työntää eteen jos istuin alas, joten pitkään lisäyksiä treenasin keventäen ja se helpotti Hansua paljon. |
Avotaivutus
Ihan paras. En vain vielä ole keksinyt hevosta kelle se ei toimisi edes jossain väärin.
Avossa saa niin näppärästi hevosen kuin hevosen paremmalle tuntumalle ja astumaan takajaloilla alle. Samalla saat kylkiin kontrollia. Monta asiaa yhdellä kertaa. Ja aina en siis suorita "rata-avoa" vaan teen sitä eri asteisina ja eri kohdissa. Voltilla loivasti/jyrkästi, ympyrällä loivasti/jyrkästi, suoralla loivasti/jyrkästi/vähän väistäen... Avon ei siis tarvitse olla "kirjaoppisesti" avoa, vaan siitä voi muokata eri variaatioita tarpeen mukaan.
Jopa kouluradalla saatan jossain kohdassa "ajattelevani" ratsastavani avoa... Saan hevosen kuulolle ja läpi ilman että kukaan edes huomaa. Vaikket edes tekisi avoa, mutta "ratsastat avon asetuksilla" huomaat eron. Hallintalaitteet tehostuu!
 |
Avotaivutus... Ja kuinka sillä saa Hansullekin takaosalle työntöä eteen! Hansu kun tykkää kyllä nostella takasiaan korviin asti, mutta työntäminen on eriasia... Mutta avo auttaa! |
Taputa
Ihan jo pelkästään hevosen kehumisen takia, mutta myös sen takia että varmasti ratsastaja päästää niistä naruista edes hetken.
Taputan tilanteen mukaan joko sisä tai ulkokädellä. Samalla tsekkaan pysyykö hevonen kuolaimella. Jos on tunne ettei voi naruista irti päästää tai hevonen katoaa muodosta/peräänannosta --> ei se mikään peräänanto koskaan ollutkaan!
Joskus myös päästään molemmista ohjista, ja silloinkin hevosen täytyy säilyttää muoto! Kun hevonen on läpi ja kantaa, muoto kyllä pysyy ilman naruja.
Ainiin, ja lähtökohtaisesti tämähän on hevoselle kivaa. Taputa vaikka menisi vain P:tä! Hevonen ei tiedä tekevänsä väärin.
(Ja ennenkuin kukaan sanoo että taputtaminen ei ole hevoselle hyväksi, niin silitä, rapsuta, ihan sama, kunhan jotain teet sillä kädellä ja päästät ohjasta ja hevonen siitä tykkää :) )
Siirtymiset
Tätä olen jankannut aina enkä koskaan lopeta. Lähtökohtaisesti kuumat hevoset rentoutuu ja odottaa siirtymisien kautta ja laiskat hevoset nopeutuu. Tiedän joitain joille ei siirtymiset sovi, tai sopii jollain asteella. Sietää laukka ravi siirtymiä, muttei laukka käynti, noin esimerkkinä. Tässäkin taas, kuuntele hevosta ja löydä se teidän juttu.
Laukka on iloinen askellaji
Mieluummin reippaammin eteen kuin liikaa taakse. Laukassa kuuluu olla liitovaihe ja koskaan hidas laukka ei ole synonyymi kootulle laukalle. Lisätty laukka on myös kootusti esitetty!
Sama pätee raviin...
Moni asia korjaantuu kun ratsastaa enemmän eteen. En kuitenkaan tarkoita että hevonen täytyy ajaa eteen. Ei tartte edes mennä "täysiä", mutta ehkä takkuileva ja nelitahtinen laukka vähän paranisi jos saat hevosen paremmin edes hitusen eteen?
Tee päinvastoin kun hevonen haluaa
Hidas ja laiska hevonen? Ratsastetaan nopeammaksi ja herkäksi.
Kuuma ja nopea hevonen? Ratsastetaan hiiiiitaaammaksi ja rennommaksi. Aika pitkälle tällä ajatuksella pääsee kaikkien hevosten kanssa. Hyvä nyrkkisääntö.
On kuitenkin eri asia hidasta hevosta ratsastaa nopeaksi kuin "harppovaksi ja eteneväksi". Helposti siinäkin ollaan liian hitaita. Nopeaksi siis, ei alta juoksevaksi.
Sama pätee siihen kuumakalleen. On eri asia ratsastaa kuumakalle hitaaksi ja takaosalleen, helposti ratsastetaan sitten taakse.
Yritys kuitenkin tärkein. Eli päinvastoin kuin hevonen luonnostaan tarjoaa!
Kuumalla hevosella ratsastetaan jalat kiinni, laiskalla jalat irti!
 |
Kuuma hevonen, sen selässä yritän vain istua hiljaa, vakaasti ja selvin avuin. Ei saa tehdä äkkinäisiä tai yllättäviä apuja, sillä reaktiot ovat turhan hätäisiä ja tuovat jännitystä. Apuja kuitenkin kuumalla hevosella tulee käyttää, mutta ne ovat hitaita ja "painavia"/raskaita ajatuksen tasolla. Toki fyysisesti herkällä hevosella avut ovat todella pieniä ja kevyitä, mutta yritän ajatella esim Hansun kanssa että olen siinä niin kiinni enkä tee mitään "terävää".
Kuumaa hevosta nimenomaan saa ja pitää ratsastaa! |
Mitkä on ne sun pääpointsit mitä aina teet oman hevosesi kanssa/hevosilla joita ratsastat? Jokaisella voi olla omansa, ihan täysin päinvastaiset ajatukset. :)
PS. Huomenna taas valmennus! Jei!