Kootussa Ravissa

10. maaliskuuta 2017

Parempaa tuntumaa kohti

Tuntuma taitaa olla tällä hetkellä se päivän sana. Sitä on kaikista helpon "arvostella". Ei tarvitse olla ratsastuksen spesialisti voidakseen arvioida onko nähty tuntuma hyvä vai huono, eli karkeasti sanottuna kova vai pehmeä. Onko se tasainen, epätasainen? Vakaa vai epävakaa? Näitä pystyy vielä kokematonkin silmä arvostelemaan, mutta kun aletaan katsomaan kokonaisuutta, väittäisin että "The Tuntuma" on muutakin kuin pelkkä kontakti suuhun.
On jo huomattavasti vaikeampaa erottaa onko ratsukon välinen tuntuma rehellinen vai ei.

Ai mitä tarkoitan rehellisellä tuntumalla?
Sitä että hevonen on se, joka hakee kohti tuntumaa, ja haluaa ottaa tuntuman vastaan.

Riitan kanssa treeneissä ollaan otettu sitä linjaa että ohja olisi lyhyt, mutta käsi olisi edempänä. Vähän ehkä luovun siitä oppikirjamaisesta 90 asteen kulmasta kyynärpäässä, ja jos työnnän kättä eteen, niin haluan että hevonen myös seuraa kättä eteen. Jos taas tuon kättä taaksepäin niin hevosen tulee seurata. Eli raamin venytys tai lyhennys konkreettisesti käden asentoa siirtämällä. 

Sanoisin että aina ratsastuksen aikana olisi hyvä testata onko hevonen oikeasti läpi ja tuntumalla. Eli onko se rehellinen tuntuma, ja onko se tuntuma ja peräänanto hevosesta lähtevä, vai onko se "pakotettu".
Mä hirveästi taputtelen hevosta kaulalle. Enkä vaan siksi että oikeasti haluaisin kehua, vaan siksi että silloin tulee päästettyä aina ohjasta pois. Ja miksi päästän ohjasta pois? No juuri siksi, että haluan testata säilyttääkö hevonen tahdin, tasapainon ja tuntuman. Muodon.
Käsi ei ikinä saa olla niin lukittunut, että se pitää hevosen siinä missä se sillä hetkellä kulkee. Jos hevonen kulkee kauniissa muodossa ja tasapainossa itseään kantaen, on ihan sama taputteletko vaikka joka toisella askeleella ja päästät ohjista. Hevonen kyllä pysyy juuri siinä tasapainossa ja kantaa itsensä jos se on oikeasti läpi, oli ratsastaja ohjien päässä pitämässä tai ei.
Jos taas aina kun taputuksen aikana hevonen nostaa päätään tai jännittyy, tai laskee liian syvälle muotonsa kanssa, tai millä tahansa keinoin se pyrkii pois peräänannosta heti kun "pito" loppuu, ei mitään rehellistä peräänantoa koskaan ollutkaan. Tätä olen itse saanut kuulla kaikki nämä vuoden valmennuksissa. Jos taputin, ja H jännittyis, poistui paikalta, nousi pois peräänannosta, mitä vaan, niin eipä se ikinä oikeasti läpi ollutkaan.
Kaikista paras tilanne on se, kun ratsastaja on saanut hevosen niin hyvin läpi, että hevonen kulkee hyvällä tuntumalla, voi ratsastaja lyhentää tai pidentää tuntumaa ja hevonen seuraa sitä kuin jousi.

Aina ratsastajan tulisi osata tuntea selkään onko hevonen oikeasti läpi vai ei, ja tämä on yksinkertaisin keino vaikka harjotella sitä tunnetta. Eli yksinkertaisesti mitä tapahtuu jos päästät ohjaa? Jos päästät vasemmasta tai oikeasta, tai vaikka molemmista? Mitä tapahtuu?

Olen tästä ennenkin sanonut, mutta sanonpa uudelleen. Ikinä käsi ei saisi toimia kuin suljettu ovi edessä. Hevosta ei saa pitää edestä kiinni, eli ratsastaa edestä taakse.
"Ride behind to the bit".
Tästä päästään takaisin siihen tuntumaan, eli hevosen tulisi itse hakea tuntumalle ja ottaa se vastaan. Ei niin että ratsastaja hakee hevosen tuntumalle, eli ratsastaa suoraan sanottuna kädellä.

Mä niin ihailen edelleen tätä Uta Gräffia, ja varsinkin hänen istuntaansa. Katsokaapa tätä tuntumaa ja ratsastajan käsien käyttöä.
(Videolla Uta Gräff esiintyy yhdessä Christopher Hessin klinikalla. Ihan tavallinen ruuna videon alussa, mutta ihan tavallisesta hevosesta saa aika makeen kun sen kouluttaa hyvin. Kaunista ratsastus on aina ilo katsella, ja silloin se itse kaunis ratsastus tekee ratsukosta ja hevosesta hienon, ei niinkään se hevosen "flashy" olemus itsessään. Kireää viulunkieltä joka liikkuu kuin satuolento ei ole niin mukavaa katsoa kuin tavallisempaa hevosta joka liikkuu kauniisti ja korrektisti pienemmillä liikkeillä.
Jos et jaksa katsoa videota, niin katso edes videon ihan lopussa oleva venytys ja lyhennys rautiaalla hevosella, ihan vain ohjaa päästämällä tai lyhentämällä. Hevonen todellakin seuraa kuolainta. Tähän kuin vain itsekin pääsisi!)



Tuntuma kertoo paljon siitä onko hevosen takajalat töissä vai ei. Mustavalkoisesti ajateltuna tuntuma ratsastajan käteen, joka tulee kuolaimesta ja hevosen suusta, on se tuntuma mikä lähtee takajaloista. Lähtee takajaloista, päättyy ratsastajan käteen. Ajattelen jälleen sanaa "raamit" (tästä olikin joskus aiemmin postaus), eli hevonen alkaa takajaloista, ja loppuu kuolaintuntumaan. Joskus sitä raamia kuuluu venyttää, joskus lyhentää. 
Hyvin yleinen ajattelutapa on, että mitä kevyempi hevonen on edestä kuolaimelle sen parempi. Ei se kuitenkaan ihan niinkään mene, itsekin näin aikanaan luulin kun Hertta roikkui tyhjänä kuolaimelle... Hevonen, joka on tyhjä edestä, on "tyhjä" myös takajaloista. Ei itseasiassa ole kovin mukavaa, jos hevonen on "tyhjä" sekä edestä että takaa. Ei oikein tiedä mitä siellä sitten pitäisi ratsastaa? 
Tuntumaa täytyy olla, mutta kuten sanoin, se täytyy lähteä hevosesta. Ratsastaja tarjoaa vaadittua tuntumaa ja "raamia" jossa hevosen tulisi liikkua, mutta hevosen täytyy itse hakea tuntumalle ja ottaa se vastaan. Jos tätä ei tapahdu, korjataan se liian usein vetämällä se hevonen sinne tuntumalle, vaikka ratkaisu olisi patistaa takajalkoja enemmän alle, kohti tuntumaa. 
Ei vedetä hevosta edestä kuolaintuntumalle, vaan ratsastetaan hevonen kohti sitä kuolaintuntumaa. 
Toki tämä nyt kuulostaa hienolta sanahelinältä jonka toteutus on taas toinen, mutta puoliksi ajateltu voisi olla jo puoliksi tehty ;)

Miten sitä tuntumaa saisi sitten parennettua ja ratsastettua hevosta siihen paremmin?
Mä itse tykkään väistättelevistä harjotteista. Tuntuu että kun liikkumiseen lisää sivuttaisliikkeitä, saan ikäänkuin "kaapattua" koko hevosen kropan mukaan liikkeeseen, ja hevonenkin haluaa ottaa kuolaimesta tukea. Sen jälkeen suorallakin hevonen on rehellisemmin läpi, kun sivuttaisliikkeillä on saanut hevosen neljä raajaa hallintaan.
Ainiin! Ja ne iki-ihanat siirtymiset... ;)

Ja kun tämä ei olea niin helppoa, niin kyllä sitä itsekin tulee sorruttua vetokilpailuun varsinkin kun tulee joku ongelmatilanne. Inhoan sitä tunnetta. Eipä kukaan meistä ole autuas, ehkä tärkeintä on kuitenkin tiedostaa asia ja yrittää korjata tilanne. 

18 kommenttia

  1. Kiitos Noora! Olipa hyvä kirjoitus, osata kyllä pukea hyvin ajatukset sanoiksi ymmärrettävästi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko ajatella näitä itselleenkin selväksi ja auttaa kun kirjottaa niitä ylös :D

      Poista
  2. Hei Noora!:) Sain tänään ensimmäistä kertaa nuoren hevoseni kuolaintuelle. Hevonen on kuitenkn tarpeeksi lihaksikas kantamaan itsensä, mutta en osaa vain ratsastaa takapäätä alle. Olen kyllä saanut monetkin hevoset kulkemaan oikein päin, mutta en vain osaa kunnolla ratsastaa tätä hevosta. Hevonen on niin erilainen, todella herkkä ja säpäkkä. Onko sinulla mitään vinkkejä saada takapää alle? Kentän pohja on nyt aika huono, eli teen käyntityöskentelyä. Tänään välillä tuli hyviäkin pätkiä, eli sain hevosen melkein peräänantoon. Olisi hyvä saada hevonen kulkemaan oikein päin, sillä olen "muutaman" satasen hierojaan laittanut :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin usein kun ratsastaakin säpäkämpää ja reippaampaa hevosta, sitä vähän aliratsastaa. Tarkoitan, että kun hevonen on herkkä ja säpäkkä, ratsastaja vähän passivoituu, jää vain istumaan hiljaa ja hissutellen.

      Kuuma ja säpäkkä hevonen vaatii tosi paljon ratsastajalta lähelle istumista ja oikeasti myös sitä jalkaa vaikka tunne olisikin ensin "en voi koskea jalalla tai tää menee liian lujaa". Yleensä eivät loppujenlopuksi mene, kun istuu 24/7 siinä hevosen lähellä ja "kokoajan koskien siihen".

      Ymmärrän olosuhteet että kenttä on niin huono tällähetkellä että vain kävellään. Mutta tosiaan se siirtymät ja erilaiset väistöliikkeet ovat kultaa näiden kuumakallejen kanssa. Niissä ratsastaja vahingossakin tulee koskemaan hevoseen. Jos vain "ratsastelee" niin yleensä hevonen ottaa ohjat ja säpsyy kaikkea. Kun teet siirtymisiä ja väistöjä niin väkisinkin käytät apuja, istuntaa, ohjaa ja pohjetta. Usein nämä kuumikset juuri silloi nrauhoittuu ja keskittyy kun lennonjohto herää ja alkaa sanelemaan ohjeita, hevosenhan ei tartte muutakuin tehdä silloin mitä pyydetään ja ne on aika tyytyväisiä silloin :)

      Ei se hevonen tule peräänantoon toivomalla parasta (ja pelkäämällä pahinta). Hevoselle täytyy antaa ohjeet ja "pyytää" se peräänantoon, mutta hevonen ei voi tietää miten pitäisi kulkea, jos ratsastaja ei sitä kerro. Sitten kun on tällainen kuumakalle, niin jos ratsastaja passivoituu, eikä kerro hevoselle mitä pitää tehdä, vaan "koittaa olla koskematta hevoseen", ei hevonen voi tulla peräänantoon, koska sitä ei pyydetä. Osasinko selittää :D

      Silloin kun on jähmeämpi ja laiskempi hevonen, ratsastajat joutuvat tekemään enemmän --> yleensä ne kulkevatkin "paremmin".

      Tykkään kuitenkin näistä kuumemmista hevosista! Niiden kanssa pääsee siihen eleettömyyteen, koska ne tekevät asiat pienimmistäkin avuista... :)

      Poista
  3. Kiva postaus! Ja ajankohtainen aihe mulle, kun menneellä viikolla nuorukainen pääsi takaisin hommiin ja juuri sisäänratsastetulla tuo kontakti ja meno on muutenkin aika kaukana tasaisesta :D Mutta pikku hiljaa...

    En ollutkaan nähnyt tuota videota aikaisemmin, se ihan viimeinen venytys oli kyllä niin oppikirjasta ettei mitään rajaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo viimeinen venytys oli sellainen, että tuli tunne "mitä mä tässä enää itse edes yritän..." :DD Helpolta näyttää! Vaan ei ole, vaikka kiva netissä anonyymien on aina huudella kuinka hevosen pitäisi mennä milloinkin, tosin en ole vieläkään nähnyt Suomessa kovin monen esittävän oikea oppista venytystä kuten Uta Gräff (paitsi tietty ne anonyymit joilla on varaa sanoa ;) )

      Ja tosissaan, pikkuhiljaa. Ei meilläkään joka päivä meno ole tasaista... :D

      Poista
  4. Jälleen kerran fantastinen postaus. Ratsastan tällä hetkellä pv-tammaa, joka on helposti tyhjä (ja levoton) edestä, rullaa herkästi ja kun yritän ratsastaa siihen lisää liikettä, lähtee tamma todella herkästi kipittämään. Askeleen pidennys ilman että tahti kiihtyy tuntuu olevan kyseiselle hevoselle todella suuri haaste, ja takajalat tuntuvat olevan aina tallissa. Minkälaisia harjoituksia suosittelisit meille? Kiitos tosi paljon jos jaksat vastata. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Hansun kanssa pitää olla samoista asioista tosi tarkka. Pitää olla tuntuma ja sen pitäisi venyttää tuntumaa kohti, mutta kun ratsastaa lisää liikettä niin helposti lähtee kipitysvaihde päälle. Olin Bastoksen valmennuksessa viikonloppuna Hansulla ja tehtiin juuri tätä. Ihan perusjuttuja, mutta sen tulee olla pyöreä, ja matalalla niskalla eikä "feikkipyöreä", mitä lusinatot osaa. Tehtiin tosi paljon töitä voltilla ja ympyröillä, reilu asetus sisään, eikä saa kaatua sisäetujalan päälle. Sitten kun niskaa sai alemmas ja kuolaintuntumalle tuntumaa, niin aloin ratsastamaan voltilla "lisättyä ravia". Eli saavutin tuntuman ja pyöreyden jonka jälkeen alan ratsastamaan eteenpäin siinä ympyrällä, tuntuma tietty säilyttäen. Vaikeampaa suorilla, mutta ajan kanssa myös sinne. :)

      Poista
  5. Nooraa, auta muaki :D Miten ratsastaa hyvät siirtymät? Esim. pysähdyksestä raviin sujuu hyvin, mutta ravista pysähdykseen menee ihan perseelleen. Jään vetämään ohjasta. Eli siirtymisissä ei ole järkeä jos en tee niitä oikein. Kerrohan, miten saisin ravi-pysähdys -siirtymän onnistumaan? Millainen istunta mulla pitää olla? Kiitos avustasi :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis tuo on aika yleinen ongelma, eli pienemmästä askellajista eteen onnistuu (paino helpommin takaosalla ja liike menee eteen), mutta isommasta askellajista pienempään ei onnistu (hevonen valuu etupainoon pois takaosan päältä ja roikkuu ohjia vasten).

      Eli kun joutuu ohjista vetämään -> takaosalta tippui jo paino pois.

      Mulla ainakin aikanaan iso parannus pysähdyksiin ravista ja laukasta oli se, että tajusin kuinka paljon pysähdyksiin tarvitaan JALKAA, ei kättä. Monesti käy niin että kun ratsastaja haluaa pysäyttää hevosen, se on vain "nojaa taakse ja vedä, jalka irti". Noin kärjistetysti.

      Kun tulen pysähdykseen, vaikka ravista, aloitan jo kauhean aikaisin "kutittelun" pohkeella. Mä tosissaan herättelen takaosaa ja aktivoin hevosta pysähdykseen. Pysähdyksessä pitää ajatella myös eteen. Ei seis. Osaanko selittää? :D

      Jos ajattelee vain "seis", sitä tosissaan irrottaa jalan, rojahtaa taakse ja vetää pysähdykseen. Ajattelen asian niin, että joudun niinkin vaativaa tehtävää kuin tasapainoista pysähdystä varten ratsastamaan takaosaa alle kahta kauheammin, mitä perusravissa. Eli aloitan tosissaan takaosan ratsastamisen hyvissä ajoin ennen pysähdystä (valmistelu!).

      Harjoittele tätä voltilla. Voltilla on aina helpompi saada hevonen takaosalle.
      Ratsasta volttia ravissa. Ajattele kunnolla pohkeitasi ja ratsasta takajalkoja. Pidä pohje lähellä, ja ala "kertomaan" hevoselle että "hei, kohta pysähdytään". Ei saa yllättää. Sitten alat hidastamaan, ota pidäte, mutta muista ne pohkeet kiinni!
      Ei haittaa vaikka hevonen ehkä menisi käynnin kautta pysähdykseen. Ihan sama. Taputa aina ja heti kun hepo pysähtyy.

      Toista tätä oikeasti jonkun aikaa. Hevonen alkaa ennakoimaan kun se tietää "tässä me pysähdellään, olen valmiina!"
      Pääset voltilla takajalkoihin kiinni, ja tee pysähdyskin voltilla. Pikkuhiljaa pääset tekemään tätä suorillakin!

      Poista
    2. Ja jäi puuttumaan vielä, että kun teet tuota tehtävää ja toistat sitä, kohta alkaa pysähdys tulemaan ravistakin nopeammin. Tarkoitan että älä heti "tavoittele kuuta taivaalta" ja vaadi täydellistä ravi - seis siirtymää. Kun hevonen kehittyy, niin siirtymä tulee hienosti myös ravista. Mieluummin tasapainoinen siirtymä ehkä muutaman käyntiaskeleen kautta, kuin kamala rojahdus suoraan ravista vetämällä ohjista. :D Ihan samanlailla hevonen kehittyy ja kykenee myöhemmin yhä parempiin siirtymisiin, ekoilla kerroilla ei voi olettaa että menee kuin oppikirjoissa. pitää vähän tinkiä tavoitteesta ja purkaa se osiin, välivaiheisiin, ja käydä ne välivaiheet kohta kohdalta läpi, jotta myöhemmin niistä tulee hyvä kokonaisuus (tässä tapauksessa tulevaisuudessa siirtymä ravista seis TASAPAINOSSA.)

      Poista
  6. Milloin teillä on seuraavat kisat? Päivitätkö kisakalenteri?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ihan vielä tiedä. Ehkä toukokuussa. Pitäisi kyllä päivittää kalenterikin, mutta olen ollut hyvin saamaton blogin suhteen viime aikoina, hyi mua!

      Poista
  7. Jälleen kerran hyvä kirjoitus, sainkin tästä hyvän idean itselleni ja jos sopii kirjoittaisin hieman myös omia mietteitä viitaten tähän sun kirjoitukseen? :)

    VastaaPoista
  8. Voisitko joskus laittaa blogiin videon, jossa teet etu- ja takaosakäännökset? Miten ihmeessä ne tehdään "okein" ? Hevoseni ei ole tarpeeksi koottu enkä saa sille pohjetta läpi kummassakaan käännöksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos muistan ja saan kuvaajan niin voin tehdä :D

      Takaosakäännökseen tarvitaan enemmän kokoamista kuin etuosakäännökseen.
      Kannattaa harjoitella niitä ensin isommalla ympyrällä. Tarkoitan että älä heti yritä paikallaan kääntää vaan käännä etujaloilla tai takajaloilla isompaa ympyrää. On helpompi säilyttää eteenpäinpyrkimys ja pohkeiden teho kun et yritä liian paikoillaan.

      Poista
  9. Suuren suuri kiitos Noora! Taitavasti kirjoitettu postaus ja osui vielä ajallisesti itselleni juuri oikeaan aikaan.

    Oli nimittäin tullut iki-ihanan vuokrahevoseni kanssa sellainen tunne että olin jotenkin "jumissa". Ja ongelma nimenomaan minussa itsessäni, omassa ratsastuksessani, tuntui etten pääse eteenpäin vaan junnaan samojen juttujen kanssa. Sitten luin tämän, ajatuksella ja pohtien lukemaani. Vuokrahevoseni omistaja ratsasti toisella hevosella takanani antaen ohjeita ja korjaten istuntaani mikä antoi ahaa-elämyksen. Kun vielä taitava ja viisas ratsastuksenopettajani Saara teetti tällä viikolla meillä "tempoleikittelyä" ravissa, loksahtivat palaset kohdilleen. Vuorottelimme siis hidasta, lyhyttä ravia ja sitten lisäyksiä. Jälkimmäiset ovat olleet meille - minulle - aina vaikeampia. Yksinkertaista mutta silti (tai juuri siksi?) niin vaikeaa. Mutta nyt onnistuimme! Kiitin taputtamalla samalla kehuen samoin ja siinä tuli testattua tuo tuntuma. Oi onnea, kun hevonen edelleen kantoi itsensä. :-) Pieniä onnistumisia, mutta saivat minut taas uskomaan että edistymistä tapahtuu, joskin välillä tuskastuttavan hitaasti. Mutta mihin tässä kiire olisi?

    Aurinkoista vikonloppua!
    Maarit L. :-)

    VastaaPoista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!