Ja taas takapakkia...

Uskomatona miten huono tuuri! Ehdin mennä Hertalla kaksi päivää ja nyt hän hommasi itsellensä 2 viikon kävelyloman jälleen! :/

Sunnuntaina ja maanantaina pääsin vihdoin ratsastamaan kengitysepisodin jälkeen ja suunnitelmissa oli keskiviikolle tunti. Tiistaina menin ratsastamaan ja kävin normaaliin tapaan jalat lävitse kun Hertta oli tullut sisälle tarhasta. Sormet osui heti oikean etujalan ulkosyrjälle polven alapuolella olevaan lämpimään kohoumaan... Voi jumaliste!
Tuo isohko nestepatti ei ollut mitenkään kuuma, vähän vain ihonlämpöinen. Kun puristelin koukistajajänteen läpi, ei tullut reaktiota, mikä on hyvä. Sääriluukin tuntui normaalilta. Mutta kun puristelin sieltä "välistä" sain puristusarkuutta. Kaksi vaihtoehtoa tuolla, puikkoluu (not so bad) ja "tukijänne" (maybe bad...)
Varaa painoa normaalisti jalalle, käynti puhdas, ravi vasempaan kierrokseen ok, mutta oikeaan kierrokseen haluton ravaamaan ja ravissa ihan vähän ep, muttei kolmijalkainen.
Onneksi tuttuja on Vermon klinikalla töissä, ja niin vain sain heti tiistai-iltana varattua seuraavalle päivälle ajan Vermoon keskiviikkoiltaan töiden jälkeen!

Klinikalla ensin ultrattiin jalka, ja se mitä nesteiltä näkee (ei onneksi nestettä kovin paljoa) niin jänteet olivat kunnossa. Otettiin sitten rtg kuva siitä oikeasta etusesta ja niin siellä sitten paljastui sellainen pieni ja "terävä" ruhjevamma puikkoluussa. Mieluummin puikkoluu kuin jänne!
Hertta on lyönyt jalkansa ulkosyrjältä johonkin, en keksi mihin. Jos vamma olisi sisäpuolella, se olisi helppo tulkita että se on itse potkaissut itseään, mutta että ulkopuolella? Tuskin kukaan kaverikaan aidan välistä saisi Herttaa potkaistua! Jotain se on taas taituroinut. Noh, sillä ei ole väliä. Jokatapauksessa kyseessä ei ole edes hiusmurtumaa ja puikkoluu on "turha" luu hevosella. Hoitona nyt kävelyä ja lepoa kaksi viikkoa ja kylmäystä, sekä 2 x viiden päivän kuuri DMSO:ta. DMSO hillitsee tulehdusta ja estää liikaluun muodostumista.
Mikään pakko mun ei olisi viedä sitä kontrolliin, mutta tahdon että 2 viikon päästä jalka tsekataan uudelleen joten varasin samantien tarkastuskäynnin 7.12 keskiviikolle.

Pakettijalka klinikalla

Tässä jalka tiistaina kun löysin sen. Nyt turvotus on jo kokonaan hävinnyt, enää vain tuntuu sellainen terävä kohoma suoraan iskukohdassa. Siihen luuhun on tosiaan tullut joku hyvin terävä esine/isku?

Hertta oli klinikalla niin mallioppilas. Olin yksin kokonaan matkassa ja vaikka Vermo kuhisee ravureita keskiviikkoravien aikaan, Hertta oli tosi nätisti! Se pelkää kauheasti sitä meteliä mikä kuulutuksista lähtee (varsinkin ravien loppusuoran huutoselostus sai Hertan aina tärisemään) mutta pakko myöntää että se on selvästi tottunut ravureihin, koska meidän tallilla on ollut jo jonkun vuoden ihan kilpaa juokseva ravuri kärryineen.
Klinikalla KAIKKI toimenpiteet tehtiin ilman rauhoitetta. Ultraamiset, röntgenkuvaukset (se oli Hertasta kivaa, koska päästiin hiljaiseen suljettuun tilaan pois ravien mölystä) ja piikityksetkin. On siitä vaan vanhemmiten tullut niin kiltti potilas. Ei mitään tappelua ja vänkäystä. Kaikki on hyvin niin kauan kunhan sitä ei sidota kiinni.
Hassua myös, että Hertta oli koko klinikalla ainut hevonen. Oli niin hiljaista. Sitten kun raveista suoraan eräs toinen hevonen tuli klinikalle sisään, alkoi Herttaa taas jännittää! Se on niin jännä, se oikeasti jännittää enemmän vieraita hevosia kuin eläinlääkäreitä ja röntgenlaitteita! Aina sitä miettii, että onkohan sille sattunut jotain joskus nuorempana pihatossa/laitumella kun se on niin pelokas vieraita hevosia kohtaan.

Minkäs näille mahtaa. Ihan turhaa tällainen ja vähän tuli taas noottia miksen pidä suojia tarhassa. Ja jatkossahan Hertta tarhaa suojat jalassa. Kaikki sanovat, että nyt on se paras aika ottaakin lepoa, sillä kisoja ei ole. Kerkee hyvin rauhassa parannella ja sitten voi rauhassa aloittaa treenit.
Aika uskomatonta vain tämä tuuri. Toisaalta kaverini sanoi, että olen kyllä kaikki nämä vuoden selvinnyt Hertan kanssa ihan ihmeellisellä juopontuurilla. Ikinä sillä ei ole ollut mitään sen suurempaa, vaikka tietyin väliajoin se onkin keksinyt itselleen tapaturmavammoja. Vanhalla tallilla peruuttanut traktorin kauhaan, kaatunut suoraan tarhasta ojaan, hypännyt pystyyn aidantolpan päälle, tarhakavereiden potku/puruvammat... kaikenlaista! Kaikesta se on selvinnyt vain mustelmilla ja tikeillä, ja tämäkin tapaus on ihan lievimmästä päästä mutta jonkun tosi näppärän päähänpiston se on tämänkin kanssa näköjään saanut...
Hertta ei vaan miellä itseään vanhaksi ja arvokkaaksi :P