Pöllö-Pallolla pakkanen paukkuu päässä

Niin siis Hertasta puhun ;)

Joka talvinen pakkaspeikko on taas täällä ja Hertan jokavuotisen kaavan tuntien tiesinkin että kohta alkaa taas pöllöily. Siis hyvällä tavalla! Se on tosi hyvä aina ratsastaa, koska se on niin herkkänä ja sellainen pörheä. Kauhean innoissaan tekee töitä, mutta kyllähän niitä ylimääräisiä liikkeitä tulee. Ei Hertta tuhma ole, mutta vähän turhan innokas ja se välillä vähän purkautuu. Jotenkin tuntuu että ekat pakkaset saa sähköä ilmaan ja hepat on entistä enemmän latautuneempia. :D 

Pöllö-Pallo (ja vieläpä Punainen sellainen) on siis valmentajan nimitys Hertalle. Jo ensimmäisestä vuodesta kun aloimme hänen valmennuksissaan käymään... Miksiköhän?

Eilenkin lauantaina annoin Hertan laukata 15 minuuttia putkeen ja tein niin, että laukan perustempo oli aika reipas. En päättömästi laukkailut maneesia ympäri, mutta vähän sellaista eteen-kiinni-tyyppistä laukkaa. Pitkät sivut eteen reippaasti, ja vähän kiinni lyhyelle sivulle, mutta kuitenkin kokoajan hyvin etenevä ja iso laukka, ei väliä niinkään muodolla. Laukkailin paikkoja auki siis työskentelyn jälkeen. 

Tänään ei ainakaan väsyttänyt yhtään sen enempää ja tein jälleen aika pitkän laukkapätkän isosssa ja reippaassa laukassa. Olisi ollut tarkoitus vähän spurttailla maneesissa sunnuntai-illan kunniaksi, mutta sinne tulikin ihme ruuhka, niin en sitten viitsi muiden seassa. Hertta meinaan tahtoo sitten mennä aika lujaa, kanssaolijat ei tätä oikein arvosta. Vaikka pakko myöntää että melkein kaikki heppaset menivät siellä välillä "ei-niin-käsissä", vanhimman ollessa 25 vuotias hevonen... :'D

Vaikka spurttailu tältä illalta jäikin, tein jälleen hyvin isoa ja etenevää laukkaa. Tiedän että huomenna valmennuksessa tehdään kokoavia juttuja pitkän tauon jälkeen (niin siis valmentajani oli koko lokakuun lomalla, joten en ole ollut ollenkaan valmennuksissa), joten tänään annoin taas mennä vastapainoksi isoa ja etenevää laukkaa. Tämä yleensä tekee Hertalle hyvää, vaikka se vähän tuppaa jännittyä ja kuumua, mutta seuraavana päivänä se on tosi paljon pyöreämpi ja "antoisampi". Se päästää jotenkin itsensä lähelle kun on edellisenä päivänä saanut mennä vapaammin.
Jospa vielä tästä pohjat sulaa, niin päästänpä samantien Hertan irrottelemaan kentälle. 

Se turvonnut etujalka ei vaivaa yhtään. Se vain katosi alle viikosta kun se tuli ja jälkeäkään ei jättänyt. En sitten tiedä mikä oli. Kaikkeahan nuo keksii. Säikähdyksellä siis selvittiin. Itsehän jo olin orikatalogi kainalossa, ja olin 100 varma, että Hertan varsottamisura alkoi nyt. Onneksi ilmeisesti ei! 

Hertta ainakin tuntuu olevan niin iloinen kun se saa taas liikkua ja tehdä. Siis tällaiset Duracell puput tuntuvat olevan niin tyytyväisiä mitä enemmän niillä mennään ja tehdään töitä. Kävelyloma sai vaan aikaan turhautumisen oireita. Hertta oli kiukkuinen kun sen kanssa ei tehty "mitään". Kävelyttäminen oli ihan peestä ilmeisesti... Nyt taas kun se liikutetaan kunnolla, se on niin iloinen ja kaiken kaikkiaan rento, vaikkakin innokas. Hyvä niin. 

Huomenna siis valmennusta pitemmän tauon jälkeen! Toiveena että tehtäisiin perusasioita, hinkattaisiin taivutukset rehellisesti läpi, ja tehdään jotain näppäriä kokoavia tehtäviä, ei kuitenkaan tehtäisi sen kummemin temppuja. Eiköhän toiveeni toteudu.

Ponygirl 4-ever meinikiä taas tänään. Niin kivaa vaan istuskella karsinassa ja katella kun kaunokki syö!