Kootussa Ravissa

28. syyskuuta 2016

Stella Hagelstamin luento Horse & Rider Nurmijärvellä

Horse & Rider järjesti yhdessä Vetcaren kanssa todella mielenkiintoisen ilmaisluennon! Stella Hagelstam on pitkänlinjan ammattilainen ja Suomeakin arvokisoissa edustanut kouluratsastaja. Stella piti luennon teemalla "Urheiluhevosen erityistarpeet ja palautuminen".
Vaikka Stella puhuikin paljon omista kokemuksistaan ja siitä miten heillä hevoset hoidetaan, uskon että jokaiselle tarttui paljon hyviä näkökulmia ja ajatuksia oman hevosen hoitoon, vaikka ei kilpaile tai treenaa paljon. Hevoset on aina hevosia käyttötarkoituksesta huolimatta, mutta harrastehevosista kilpahevosiin pätee samat lainalaisuudet, eikä varmana ole huono idea hoitaa harrastehevosta kuin kilpahevosta.





Vetcare puoletaan on yksi Suomen suurimmista eläinlääkealan yrityksistä. Moni on varmasti törmännyt apteekeissa ja eläintarvikeliikkeissä Vetcaren tuotteisiin. Meilläkin apteekissa oli Vetcaren tuotteita niin lääkkeinä kuin vapaakaupanvalmisteina. Vetcare toimii tiiviissä yhteistyössä eläinlääkäreiden kanssa ja he tekevät jatkuvasti tutkimus- ja kehitystyötä uusien eläinlääkkeiden ja hoitomenetelmien parissa.

Stella kertoi tosiaan lähinnä omia kokemuksiaan. Kaikki aina ruokinnasta, lisäravinteista, hoitomenetelmistä ja ratsastusfilosofiasta olivat Stellan "oman tutkimustyön tulosta". Jokaisella meilläkin on ne omat hyväksi todetut menetelmät asioiden suhteen, tänään saimme kuulla Stellan tavat miten pitää urheiluhevonen kunnossa ja jaksavana töissä. Miten hevoset pidetään psyykkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa, niin että ne haluavat ja jaksavat tehdä töitä meidän kanssa vuodesta toiseen ja tasolta toiselle aina kohti niitä Grand Prix-luokkia.
Esimerkkejä oli siis ihan nuorista hevosista aina GP hevosiin asti! 

Koitan tässä pistää ylös Stellan kertomuksia ja vähän ängen väliin niitä ajatuksia mitä poimin itselleni ja Hertalle. Yritän pitää kaiken lyhyenä ja yksinkertaisena, mutta kun olen vähän tällainen lörppö, niin en voi taata mitään! ;)

TREENIT

Stella treenaa hevosiaan 5 päivänä viikossa ja niillä on aina 2 vapaapäivää kaksi päivää peräkkäin. Tähänkin hän on päätynyt eri kokeilujen kautta ja todennut että parhaat tulokset ovat tulleet kun hevoset ovat täysin vapaalla 2 päivää putkeen, Stellan tapauksessa La ja Su.
Menetelmää voisi sanoa "2-1-2-2"-treeniksi.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että Ma ja Ti hevoset treenataan kunnolla (hikeen).
Ke niillä keventelypäivä, jolloin ei tehdä rankkaa.
To ja Pe taas treenataan kunnolla (hikeen). 
La ja Su hevoset ovat täysin vapaalla. 
Kunnon treeni ei aina tarkoita mitään hiittaamista loppuun tai piruettien pyörittämistä loputtomiin. Treenit voidaan jakaa "teemaviikoille", jolloin esim. yhtenä viikkoina tehdään taivuttelua, toisena väistöjä, kolmantena kokoavia treenejä... Silloin pääsee työstämään jotain asiaa kunnolla, eikä ajauduta siihen että "tehdään joka kerta kaikkea vähän", joka kehittää hevosta hitaasti.
Tällä menetelmällä hänen hevoset palautuvat parhaiten, mikä esim näkyy jalkojen kunnossa. Jos treenin jälkeisenä päivänä on vähän nestettä jaloissa, niin toisen vapaapäivän jälkeen ne ovat jo täysin kuivat seuraavaa treenipäivää varten.
Näitä kukin tietenkin kokeilee aina omalle hevoselleen sopivaksi. Itse mietin mahtaako Hertalle toimia enää, sillä olen huomannut pientä jäykkyyttä jos se on täysin vapaalla enemmän kuin yhden päivän putkeen. Se voisi kyllä toimia, että kaksi vapaata pidän sillä putkeen, joka sisältää käveletystä tai käyntimaastoa. Täysin liikuttamatta en tuon ikäistä hevosta ehkä uskalla jättää, vaikkei siinä olekaan mitään "vammaa" tai vikaa. Jotenkin tuntuu että vanhempi pysyy vetreänä sillä kevyellä liikkellä ja olenkin pitänyt Hertalle aina vapaapäivän kuitenkin vähintään käynnillä. Mikään ei silti estä kokeilemasta! Silloin kuin Hertta oli nuori, tämä ajattelutapa toimi kyllä! Hertta pystyi olla vaikka viikon vain tarhassa ja kun loman jälkeen hyppäsit selkään, se oli ihan samanlainen kuin edellisellä kerralla. 
Hertalla ei oikeastaan ikinä ole nesteiset jalat, ei edes yön jälkeen aamulla karsinassa, joten se on Hertan kohdalla huonompi mittari, miten jalat reagoivat 2 päivän vapaaseen. 
Tätä voisin kyllä soveltaa Hertan talvikauteen kun ei ole kisoja! 

Treenin rankkuus on jokaisella hevosella henkilökohtainen. Itse ainakin tiedän missä on se piste kun Hertta puuskuttaa tai missä vaiheessa se alkaa yleensä hikoilla. Nämä ovat niitä mittareita mistä voimme päätellä hevosen kuntoa ja suunnitella treenit sitä mukaan mitä haluamme kehittää. Joskus tarkoituksella nostetaan sykettä, joskus hengästyminen on suotavaa ja joskus emme taas halua että liikutuksen aikana hevoselle tulisi hikeä. Itse pidän aina mielessä sen päivän  treenin "rasitusasteen". Saako se tänään hiota minkä verran? Saako se hengästyä? Joskus pitääkin saada vähän sykettä ylös, kun joskus taas pidetään vain sellainen verryttelevä treeni, jossa syke ja hengitys ei juurikaan saisi hirveästi nousta. 
Tietenkin kun hevosen kunto kasvaa, niin nämä kaikki asiat "siirtyvät" myöhemmäksi, eli hevonen ei heti 5 kierroksen jälkeen nuupahda. ;)
Toki tässäkin täytyy huomioida mistä hikoilu johtuu. Jos hevonen menee mammuttikarvan kanssa lämmitetyssä maneesissa ja hikoilee jo seistessään, ei se huonokuntoinen ole... ;)

Stella painotti myös hevosen henkistä treenaamista ja motivoimista. Hevosella ei ole luonnollista motivaatiota työntekoon. Ei se suunnittele olevansa parempi tänään kuin eilen, eikä se halua treenata jotta se laihtuisi ja saisi timmit pakarat. Itse ainakin ajattelen aina, että hevosen kuuluu haluta lähteä ihmisen kanssa töihin, koska se on kivaa. Hevosen täytyy tykätä siitä, että se on ihmisen kanssa tekemisissä. Pakottamalla ei päästä pitkälle, mutta ei se pelkkä lahjontakaan toimi pitemmän päälle. Kultainen keskitie "kepin ja porkkanan" välillä pitää hevosen uomissaan. Hevosella on laumassakin johtaja, ja jos hevonen luottaa johtajaansa, sillä on turvallinen ja hyvä olo. Sen ei tarvitse murehtia mistään, koska "äiti hoitaa". 
Tämä jos jokin on avain mun ja Hertan kanssa. Silloin kuin Hertta oli nuorempi (ja minäkin teini), Herttahan sai aina hirveän stressireaktion kun sillä lähti töihin. Hait sen tarhasta talliin ja se oli levoton ja arka. Ei edes aina antanut kiinni tarhasta. Rentoutui kyllä kun pääsin selkään, mutta kaikki tähän asti oli epävarmaa ja se aina mietti "mitä mulle tapahtuu, mitä mä teen!?". 
Nykyään mulla on rouva joka tulee mua tarhan portille vastaan, se hörisee kokoajan ja seuraa mitä teen. Se on rento ja levollinen ihan sama mihin aikaan sen kanssa lähtee töihin. Ennen kisoihin lähteminen sai halvauksen aikaan Hertalla, nykyään se vaan nauttii kun sitä letitetään! Hertta on ottanut mut sen "tiimikaveriksi" ja "pomoksi", jolloin se voi täysin luottaa muhun. "Kyllä mamma hoitaa". 
Stella tykkää palkita reilusti hevosiaan ja tässä olen täysin samaa mieltä (ja jos kysytään Hertalta joka jo hörisee taputuksien ja sokerin perään ratsastaessa kesken piaffin, niin voin sanoa että toimii ;) ).
Liika lahjonta ei toki pidemmän päälle toimi, mutta mun mielestä "rajat ja rakkautta" metodi oikeasti toimii niin hevosten kuin lastenkin kanssa (sanon minä joka tietää niin sikkenä lapsista... ;) ).

Nuorten hevosten kohdalla Stella mainitsi ettei koskaan saa olla kiire. Ei sen treenin aikana eikä treenien kannalta vuositasolla. Jos nuorelta hevoselta jää ikäkausikisat väliin niin sitten jää. Jos hevosen saa vasta 5 vuotiaana laitettua satulaan, niin se on ihan fine. Se voi jo kahden vuoden päästä voittaa ikäkausikilpailun 7 vuotiaana, vaikka se olisi ajallisesti treenannut vähemmän. Se voi jo siitä 8 vuotiaana mennä GP:tä... Jos kaiken osaa tehdä kuitenkin laadukkaasti, ei ajalla ole väliä! Treeni nuoren hevosen kanssa siis oikeasti sen kyseisen hevosen kehityksen mukaan, eikä sen naapurin hevosen mukaan. Jos naapurikarsinan Polle kisaa jo 6 vuotiscuppia ja sinun Petteri on vasta oppinut laukannoston ilman pukkisarjaa, ei hätää. Se voi jo vuoden päästä ollakkin ikäistensä tasolla, kunhan se on saanut kasvaa ja kehittyä sitä tahtia mitä sen kroppa ja korvienväli tahtoo.
Itsekin ajattelen niin, että jos mulla tulee olemaan nuorihevonen, niin ihan sama ehtiikö yksiinkään ikäluokkakisoihin. Tavoitteena on mulla aina se GP, joten mieluummin rauhassa sitä kohti, kuin että panostaisi "välietappiin" niin paljon, että hevonen rikkoutuu.

HOITO

Tässä lyhyesti ja ytimekkäästi; Ennaltaehkäise. 
Huolla hevosta ennenkuin on huollettavaa. Stellankin hevoset taivutetaan n.7 kertaa vuodessa, jotta tiedetään ettei mikään paikka ole kipeytymässä. Sitten jos on jotain alkavaa rasitusta, se voidaan hoitaa ennenkuin hevonen jo on kipeä ja ontuu! 
  • Varusteet
    Ne on oikeasti oltava hyvät. Kuuntele hevosta. Kokeile pehmustetta sinne ja tänne, jos hevosesti reagoi satulaan, suitsiin, vyöhön, loimeen... Kyllä ne kertoo! 
    Hyvin usein tyytymättömyys tulee ilmi "eri suunnasta" kuin itse sen aiheuttaja. Nämä löytää etsimällä. Esim. hampaiden narskuttelu voi liittyä suitsien vääränlaiseen paineeseen niskassa. Kokeile siis pehmustetta niskaan tai ainakin itse suosin Dyonin suitsia, jossa on anatominen muotoilu.
  • Eläinlääkärin säännölliset chekit. Esim. 4 x vuodessa. Hertta tarkastetaan 2 x vuodessa, ennen ja jälkeen kisakauden.
  • Hieroja/kiro/fysio. Näissäkin pätee, että käytä luottohoitajaa jo ennenkuin sille on tarvetta. Itsekin hierojaksi opiskelleena aikanaan oppi jo sen, että sellaista hevosta oli paljon helpompi hoitaa, jonka jo tunsit. Tiesit sen "perusterveyden". Heti jos seuraavalla hoitokerralla oli jokin vinossa, se huomattiin jo ennenkuin ratsastaja huomasi sen! 
  • Kengitys hevoskohtaisesti, ei "taulukon". 
  • Opettele tunnistamaan miten hevosesi reagoi treeniin. Onko sille normaalia että jalat reagoi tavalla X sellaiseen ja tällaiseen treeniin? Mites selkä? Onko parempi se 2 vp putkeen, kuin vain 1 vp?
  • Muutokset hitaasti. Ei lomalta suoraan täyteen treeniin, eikä täydestä treenistä heti lomalle peltoon.
Eli tunne hevosesi normaalitila, jotta voit reagoida heti kun "karva on vinossa". 


RUOKINTA

Suolisto on toiset aivot. Suolisto vaikuttaa oikeasti kaikkeen. Hertta the Herkkämahaisen kanssa on oppinut oikeasti, että kaikki sen häiriökäyttäytyminen nuorena johtui mahaosastolta. 

Ruokinta pitää tietenkin suhteuttaa treenin mukaan. Joillakin väkirehujen määrä puolitetaan aina vapaapäivinä, Hertan kanssa olen tasaisesti antanut sille normiruuat vaikka sillä olisi ollut vapaa. Rankemman treenin päivänä kuitenkin saatan hieman nostaa väkirehuja, mutta käytännössä vain öljyn määrässä. Itse pidän Hertan ruuat aika vakiona, ja lisään/vähennän lihavuuskunnon mukaan. Hertta on energinen hevonen, eikä se koskaan ole tarvinnut ruokaa siihen, mutta se on helposti laihtuva, joten ruokaa se on tarvinnut aina lihaksiensa pysymiseen. 

Stella painotti myös heinän tärkeyttä. Paljon heinää. Siinä ei pihistellä. Kyllä Hertankin lihaskunnon ja yleiskunnon olen huomannut muuttuvan heinämäärien myötä, ei niinkään väkirehujen. Kyllä väkkäreistä ja puuroista on ollut apua, mutta aina se suurin muutos tulee heinästä. Huono heinä, Hertta laihtuu heti. Hyvä heinä, se lihoo. Huonompaa heinää se voisi syödä varmaan sen 18 kg päivässä, mutta hyvää heinää se tällä hetkellä syö vain 10kg ja on oikein hyvässä kunnossa. Heinä on tärkein! Ei siitä pääse yli eikä ympäri. 

Lisäravinteista Stella syöttää Vetcaren tuotteita pitkälti. Itsekin olen harkinnut Hertalle Myoblastia aminohappolisäksi pitämään ne vanhan hevosen tarkoin varjellut lihakset hyvänä. Vetcaren suosittu tuote luonnollinen E-vitamiini on pysynyt Hertan ruokavaliossa pitkään ja se on sellainen mistä en luovu. Annostus on niin pieni, että purkki kestää pitkään. Nykyisten tutkimusten valossa on todettu että hevoset menevät liian vähällä E-vitamiinilla ja sairauden johtuen sen puutoksesta ajoittuvatkin yleensä sinne talveen/kevääseen, kun heinän E-vitamiinipitoisuus on jo niin olematon. Laitumella ollessaan hevonen ei tarvitse E-vitamiinilisää, mutta meillä Suomessa kun on niin lyhyt laidunkausi, on se laidun vain hetken meidän ilona. 
Elektrolyytit ovat myös Hertalle tärkeässä roolissa, sillä se hikoaa usein treeneissä. Hertalla on toki suolakivi aina saatavilla, mutta se ei yksin riitä täyttämään kovan hikoilun aikana menetettyjä mineraaleja.  
Muutamia yrttejä Hertta myös syö, mutta niistä teen postauksen myöhemmin.

Hehee, aina pitää änkeä fanikuviin! Vaikka sitten suttulookissa...
Aikaa oli hypistellä kaikkea ihanaa tavaraa... Ostinkin sitten Animon tallipintelit niitä öitä varten kun laitan Hertalle lämpöpintelit. Tarjoukset ovat muuten hyviä näissä luennoissa ja ne ovat voimassa vain luentojen ajan :)
Luento oli todella antoisa ja mielenkiintoinen. Tykkäsin myös siitä että yleisö oli aktiivista ja saimme monia keskusteluja aikaan. Tämäkin luento oli täyteen buukattu, ja seuraava Horse & Riderin järjestämä luento on jo hyvää vauhtia täyttymässä loppuun. 
Torstaina 13.10 eläinfysioterapeutti ja osteopaatti Selma Piha pitää luennon hevosen toiminnallisesta anatomiasta ja ratsastuksen vaikutuksesta siihen! 
Kannattaa tulla kuuntelemaan! 



Lukijat! Keskustelua kehiin.
Millaisia tapoja ja käytäntöjä teillä on hevostenne palautumisen kanssa?
 Monta vapaata viikossa ja mihin kohtaan ne sijoitatte? 
Kisojen jälkeen, mikä on viikko-ohjelma?
Kertokaa ihmeessä omia kokemuksia! Mua kiinnostaa.
 Kertokaa myös millainen hevonen kyseessä (ikä, sukupuoli, käyttötarkoitus, taso). 
Huolto vuositasolla/kuukausitasolla/viikoittain?

8 kommenttia

  1. Meillä pyritään liikuttamaan hevonen 4-5 kertaa viikossa ns. treenimielessä, palauttavaa liikuntaa ja vapaata pyritään pitämään se 2 päivää viikossa.

    Jos valmennuksia osuu viikolle 2 kpl, on treeni yleensä siten, että ennen valmennusta tehdään kevyempi irroittava jumppa, hevonen vain mahdollisimman rennoksi ja notkeaksi kropastaan. Valkussa sitten saa mennä vaikka vähän hapoillekin kun tietää, että edellinen päivä on varmasti auki jumpattu. Valkun jälkeisenä päivänä on joko kokonaan vapaa tai maastotalutus - meillä näin voi tehdä vaikka monella hevosella tämä ei sovi laisinkaan. Merkityksellistä on, etten koskaan vedä hevosta "loppuun" treeneissä ja aina se olisi jaksanut jatkaa treeniä pidempään kuin mitä valmennus kestää. Hyvä peruskunto pitää siis olla jos tämmöisen mallin aikoo rakentaa.

    Kisoissahan hevonen lopulta pääsee yleensä kevyemmällä kuin normaalina treeniviikkona - sillä ei kisata sen maksimikapasiteettia vaativalla tasolla, joten viikko jatkuu yleensä ihan "normaalisti", jos on ollut pitkää kuljetusmatkaa tai hurjaa hellettä, otetaan kisojen jälkeinen päivä kevyemmin tai vapaapäivän kautta, jälleen sitä notkeutta vaalien.

    Elektrolyytit, pitkät kävelytyksen ennen ja jälkeen treenin sekä aina ulos jos vain mahdollista rankemman liikunnan jälkeen on meidän palauttelun "vakiolääke".

    Hevoseni kengitetään "kun kaviot siltä näyttää" - tässä mennään Stellan mallilla.

    Hierojaa käytetään joskus ja jouluna sekä tarpeen mukaan. n. 4 x vuodessa nyt ainakin tarkastusluontoisesti se käydään läpi joka tapauksessa.

    Eläinlääkäri käy meillä kahdesti vuodessa ja myös veriarvot kontrolloidaan. Minä olen rytmittänyt nämä käynnit "juhannukseen ja jouluun" - keskelle kisakautta ja keskelle surkeinta aikaa vuodesta jolloin karvanlähtö, mahdollinen talviruokinnan aiheuttama puutos jne. tulisivat ilmi. Lisäksi ajankohdat sopivat täydellisesti rokotuksiin ja suomalaiseen perinnejuhlien viettoon ;) En taivuttele jollei ole tarvetta - ei ollut nyt kesälläkään mutta tehtiinpä silti varmuuden vuoksi ns. Setämiestarkastus kun hevonen on jo 16-vuotias. Eläinlääkärimme osaa arvioida hevosen yleisolemuksen ja pitkän yhteisen hotohistorian (hevosen 2-vuotiaasta asti hoitaneena) pohjalta hyvin tarkasti, mikäli jotain muuta kuin peruseläinlääkäri tarkastus tarvitaan.

    Hevonen on v. 2000 syntynyt pv-ruuna, jolla ei tiettävää vammahistoriaa jänteiden/nivelten osalta ja se toimii harrastekilparatsuna kouluratsastuksessa va A tasolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tahtoisin että kengitys oli kesällä tiheämmin kuin talvella, eli Hertan kavion mukaan. Meidän gurukengittäjä tosin käy vain säännöllisin väliajoin tallilla ja silloin on jonossa muitakin. Mahista mulla ei ole lähteä kuskaamaan kengitykseen kesken työpäivän arkisin.

      Poista
  2. Mietin itsekin tuota 2 päivän vapaata putkeen, huomaan myös että Fani myös jäykistyy jos seisotan sitä useamman päivän putkeen. Kesällä toki ei niin paljoa näkynyt, kun on lämmin ja se sai laiduntaa pidempään ulkona mutta varsinkin talvisin kun näiden tarhausaika ei ole mikään yberpitkä ja Fani ei siellä tarhassa kyllä yhtään itseään liikuta, kahden päivän täyslepo/-seisonta kangistaa varmasti. Meillä myös jalat on aina kuivat, riippumatta treenistä tai sen rankkuudesta, joten niistä ei oikein mitään voi mitata. Mutta tuo ennaltaehkäisy täälläkin on pidetty mielessä, tosin välillä tuntuu että oonko vähän hysteerinenkin mutta mä oon ajatellut että ennaltaehkäisyllä ja hyvällä hoidolla voin hyvässä tapauksessa tuoda Fanille muutaman käyttövuoden lisää, so why not :)

    Meillä viikkokalenteri on kutakuinkin seuraavanlainen: 2 rankkaa treeniä (valmennus/ratsutus/itsenäinen treeni), 2 kevyempää treeniä (esim. joogaa/jumppaa/kavaletteja/tmv), 2 kevyttä päivää (maasto/kävelymaasto/juoksutus/irtojuoksutus) ja 1 kokonaan vapaa päivä. Max. viitenä päivänä viikossa satula selkään, eli kaksi kokonaan satulatonta päivää viikossa. Kisojen jälkeen seuraavana päivänä on aina keventelyhölkkäpäivä, sitten 1-2 päivää palauttelua eli yleensä yksi vapaapäivä ja sitten kävelypäivä/maasto. Tämän kisojen jälkeisen "rutiinin" olen saanut valmentajani ohjeistamana ja se on meillä toiminut hyvin. Parin päivän palauttelun jälkeen treenit jatkukoot :)

    Fani tosiaan 15v. ruuna (tai punainen lohikäärme, riippuu päivästä... :D), kouluhevonen ja tällä hetkellä kilpaillaan He A-tasolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punainen lohikäärme.. :D Hihi, punaisten ominaisuus!

      Mitä näitä kommentteja lukee niin aika monella on vakiona se 2 vapaata viikossa! Vähäniinkuin ihmisillä normaalissa työviikossa.
      Enkä pitäisi hysteerisenä käytöksenä jos vain tekee kaiken kun miettii että hevoselleen saa käyttövuosia lisää. :)

      Poista
  3. Tosi mielenkiintoista, olisi ollut kiva olla kuuntelemassa itsekin! Kiitos kuitenkin koosteesta, sai paljon uutta irti siitäkin. Esimerkiksi tuo vapaapäivä systeemi kuulostaa mielenkiintoiselle, jos vielä olisi heppa kunnon käytössä niin pitäisi ehdottomasti testata kahta vapaapäivää peräkkäin sen yhden sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta sitten tulevaisuuden hevosta varten... ;)

      Poista
  4. Mulla on tollanen 16v ratsuponitamma. Meillä on treeni oikeastaan aina aika kevyttä (harrastehevonen), rankempien koulu- tai estevalkkojen jälkeen pidetään palautteleva päivä että mennään vaan käyntiä tai kevennellään kentällä, tai sitten kevyt maasto. Täysivapaita pidän harvemmin, oikeastaan vaan silloin kun itse ei mitenkään ehdi käydä edes kävelemässä. Itse olen kyllä todennut että tommosen vanhemman rouvan on parempi olla säännöllisesti liikkeessä, tietysti pitäen välillä kevyempiä päiviä. Parin päivän vapaan jäljiltä on vaan jäykempi ja huonompi ratsastaessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen vähän nykyään kyllä sillä linjalla etten myöskään näin vanhemmalla hevosella ihan täysvapaata halua pitää, ainakaan kaks päivää peräkkäin. Tähänkin Stella sanoi että pitää tehdä ihan vain ja ainoastaan hevosen mukaan, ja jos 2 vapaata peräkkäin ei sovi, niin sitten se ei sovi! :)

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!