Kootussa Ravissa

13. toukokuuta 2016

Klinikkapäivä

Niin koitti klinikkapäivä, jonka varasin Hertalle sen epämääräisen liikkumisen vuoksi. Hertta on tosiaan ollut kaikkea maan ja taivaan väliltä, siis hyvästä ja normaalista ei niin hyvään ja epänormaaliin. Nykyään tämä on niin tarkkaa, että huomaan kyllä heti jos vaikka avotaivutus ei tunnu samalta tai että laukanvaihto vaikka olisikin puhdas, niin tunnen sen miten se kulkeutuu kropan läpi, ja nyt tuntuu että joku "klikki" on jossain. En ole pysynyt enää perässä, sillä missään ei ole ollut mitään logiikkaa.

Jos nyt vähän pohdintaa ääneen tähän väliin.
Esimerkiksi maastossa Hertta on normaalisti tosi reipas, ja aika säpsy, vaikkakin se hyvin siellä samoilee. Oikeastaan kävellään me missä vaan niin Hertta on reipas ja marssiva! Olen nyt maastoillut sillä tosi paljon, esim viime viikolla taisin joka päivä käydä maastossa heittämässä edes pienen lenkin/tiellä kävelemässä. Olen ihmetellyt kun se liikkuu niin hitaasti ja rauhallisesti siellä… Kuulostaa mitättömältä ja joku pitää tätä itsestään selvyytenä, mutta kyllä tässä 10 vuoden aikana olen oppinut tuntemaan Hertan reaktiot läpikotaisin. Hertta voi olla rento maastossa, mutta se normaalisti kävelee silti aina reippaasti ja katselee valppaana ympärilleen. Nyt se on ollut TOSI hidas ja vaikka alkulenkistä se on yleensä jännittynyt, niin se ei silti kävele reippaasti. Tunnen että selkä on jännittynyt alkulenkistä, mutta eteneminen on hidasta. Normaalistikin aluksi maastolenkki voi olla aika mielenkiintoista jännittynyttä ravi-käynti-kipitys höttöä, mutta siltikin se kävelee reippaasti. Nyt se siis jännittyessäänkin käveli hitaasti. Loppulenkistä H aina rentoutuu ja käynti muuttuu isoksi, mutta nyt se on ollut lenkin lopuksi myös edelleen hidasta ja matelevaa käyntiä. Ei varsinaista aristamista, mutta jotenkin matka ei taitu. Hertan kävelytyyli on marssiminen, ei mateleminen.

Tämä on nyt ollut parin viikon ajan tällaista. Aloin pohtimaan että se kengitys oli pari viikkoa sitten, ja jos joku muistaakin että laitoin siitäkin postaukseen kuvan kuinka H sai uudenlaiset kengät. Ei mitään muutosta varsinaisesti, sivukäänteet vaihtuivat vaan normaaliin kärkikäänteisiin. Se ei ole suoranaisesti siis arkonut kengityksen jälkeen mutta ainahan sitä spekuloi että mikä johtuu mistäkin.
Aluksi se liikkui hyvin kenigtyksen jälkeen, mutta nyt tässä jo kolmen viikon aikana kengityksestä olen huomannut koko ajan Hertan menevän huonompaan suuntaan. Tahditusta kaarteissa, matelua käynnissä...
Nyt viime päivinä on tullut vielä enemmän ilmi epämääräistä ontumista ja tahdittelua. Ontuma tulee ja menee. Pari päivää sitten juoksutuksessa oikeaan kierrokseen H aristi oikeaa etusta selvästi. Mutta esim klinikalla keskiviikkona ei. Välillä sen toinen takajalka on tosi huonon näköinen, välillä ei. Ei tästä ottanut selvää, joten tosiaan hyvä että klinikalle mentiin kun nämä oireet ovat nyt näin mystisiä ja ailahtelevia.

Meidän hoitaja-Riikka aina niin innoissan ottamassa selfieitä Hertan kanssa... Hertta ei näytä arvostavan ;)
Sattumalta keskiviikkona juuri klinikalle lähtiessä kun laitoimme Herttaa kuntoon kuljetusta varten, Riikka huomasi Hertan vasemman takajalan olevan outo. No sehän oli ihan tukki vuohisnivelen päältä! Ei mitenkään älyttömän kuuma, vähän lämmin. Ei ontunut. Siis mitä ihmettä! Kaikkea se keksii.
Klinikalla lääkärin mielestä se näytti impparilta, mutta mistään ei löytynyt haavoja. Hertalla ei ikinä ole ollut impparia, vaikka se jalkojaan kolhii haavoille tuon tuosta.
Nyt kun eilen illalla kävin taluttamassa Herttaa, niin turvotus oli tipotiessään! Hyvähän se vaan on että meni ohi, mutta todelliseksi mysteeriksi tämä jäi. Jalka meinaan oli aika karun näköinen. Nyt siinä ei sitten ole jälkeäkään tästä. Kaikkea sitä…

Tässä näkee hyvin tuon eron takajaloissa tuon mystisen pikaturvotuksen aikana.

Tassa vasen takakinttu keskiviikkona klinikalla..
.. ja tässä seuraavana päivänä eli torstaina illalla. Se lähti yhtä nopeasti kuin tuli!

Hertasta on kevättalvella otettu rtg-kuvat klinikalla perus vetcheckin yhteydessä, joten uusia kuvia emme klinikalla ottaneet. Toistimme keväiset taivutuskokeet ja nyt sieltä reaktioita saatiinkin aikaan vaikka keväällä ei!
Ultrasimme myös SI-nivelen, jotta suljimme senkin vaihtoehdon nyt pois, ja SI-nivel olikin todella siisti ja hyvä.
Nyt Hertta sai kipulääkekuurin viikoksi, sekä lihasrelaksanttia. Mitään varsinaista syytä emme löytäneet mikä selittäisi tämän, mutta nyt hoidetaan sitten että saataisiin Hertta taas liikkeelle.
Tänä vuonna koitti sekin, että Hertta sai ensimmäiset kortisoni piikit! Vähän ahdistavaa, kun on tottunut että Herttaa ei ole tarvinnut piikittää, niin nyt sitten oli aihetta pienen niveltulehduksen takia, 18 vuotiaana. Hertalla oli takajaloissa rasitusta, mikä on kuulemma kouluhevoselle yleistä. Noh, onpahan liikkunut takaosa alla…
Lihasrelaksanttia annamme varuiksi, jos jossain on jokin lihas mikä kiristää. Eläinlääkäri kehui Hertan lihaskuntoa, eikä mitään merkittävää reaktioita oikein löydy. Toki itsekin hieromalla olen todennut että Hertta on toisesta takasestaan lihaksistaan jäykempi, joten sitä on joutunut jumppaamaan ratsastuksella ja hieronnalla, mutta se on pysynyt tällä aina kunnossa. Katsotaan josko lihasrelaksantti auttaisi tässä.

Eläinlääkäri kävi tarkkaan koko ponin läpi.
Ja lopuksi jopa pienet päiväkännit... ;)
Nyt sitten jouduin soittelemaan kengittäjälle että tulisi katsomaan Hertan etukenkiä uudestaan. Tuntuu että olen vähän kahden tulen välissä, kengittäjän ja eläinlääkärin mielipiteet ovat niin erilaisia. Ei tosiaan ole varmuutta johtuuko tuo Hertan etujalkojen arkominen tästä uudenlaisesta kengästä, vaiko siitä että se on kipeyttänyt etuosaansa nyt takajalkojen rasituksen takia. Parempi se on kuitenkin pyytää kengittäjä paikalle antamaan oma arvio asiasta. Hertalle ei siis mitään muutoksia ole tehty kavion asennossa, mutta se siis tosiaan sai nyt kärkikäänteet, kun aiemmin sillä on ollut sivukäänteet kengässä. Omaan silmääni kaviot sivukäänteillä olivat pyöreämmän näköiset kärjestä, mutta en uskalla kyllä mennä sanomaan mitään. Suljetaan nyt kuitenkin sekin vaihtoehto pois ja saa kengittäjä tehdä ratkaisut. Varmaan laitamme pohjalliset varmuudeksi etukavioihin, tosin sitten saan seurata tarkkaan ettei kehity jälleen sädemätää, niin kuin viime kesänä. Huh, on tää vaikeeta! Yksi vaihtoehto myös on tämä minun ahkera yhtäkkinen maastoilu. Talvella mennään hyvillä pohjilla maneesissa tai pehmeässä lumessa, ja nyt kun tuli kauniit kelit olen viihtynyt maastossa, ja äkkiseltään kivinen hiekkatie voi ottaa kyllä herkkäkavioisen hevosen kunnon päälle. Hertalla on tosi ohut ja matala antura ja ohuet kavionpohjat. Se on aina ollut hyvin herkkä varsinkin koville pohjille. Hyvällä kengityksellä Hertan liikkuminen on aikanaan varsana jo pelastettu. Sinäällään siis voisi ajatella että pohjalliset auttaisivat taas tässäkin.
En ole tämän 10 vuoden aikana ikinä joutunut miettimään mitään tällaisia. Hertta ei ikinä ole sairastellut ja klinikalla olemme käyneet vain kerran tikkaamassa ison tapaturmaisen haavan jalasta, mutta sitä ei lasketa.
Päädyimme kuitenkin kengittäjän kanssa laittamaan ne samat vanhanlaiset kengät Hertalle jalkaan ja vielä pohjalliset väliin. Nyt minunkin mielestä jalan asento ja kavio on paremman näköinen. Jotenkin tuon kärkikäänteen kanssa Hertan kavio levisi sellaiseksi lapioksi? En tiedä kuvittelenko, mutta ainakin omaan silmään nyt tällä sivukäänteiskengällä kaviot ovat "napakan" näköiset. Aluksi tällä kärkikäänteelläkin kaviot olivat hyvännäköiset, mutta ilmeisesti Hertan kavio on kasvanut niin huimaa vauhtia nyt kesän tullen kolmessa viikossa, että se "levisi" liikaa? En tiedä. Luotan kuitenkin kengittäämme 110%, sillä kyseessä on kyllä täysin kokenut ammattilainen Suomessa. Ei siis tosiaan mikään naapurin-Pera kengittämässä.
Mutta nyt on sama vanha tuttu kenkä jalassa, ja ainakin omasta mielestäni Hertta käveli reippaammin heti kengityksen jälkeen? Tuli taas se Armeija-Hertta, eli oikeen kunnon pikamarssi. :D
Katsotaan nyt miten vaikuttaa.

Nyt uudet tuliterät, tutut ja turvalliset vanhanmalliset monot! 
Harmillista että tällaista sattuu juuri kisakauden alussa. Miksei talvella kun olisi ollut hyvin aikaa vain hengailla?
Toki nyt sitten otetaan rauhallisesti ja palaillaan pikkuhiljaa liikuntaan. Katsotaan sitten mihin kisoihin ehditään mukaan, mutta en kiirehdi asian kanssa. Mieluummin loppukauden kisat, kuin heti mahdollisimman nopeaan seuraavat ja sitten ei kisoja sen jälkeen ollenkaan…

Nyt sitten 2 viikkoa me otetaan rennosti, ja aletaan sitten palailemaan toivottavasti liikunnan pariin. Pikkuhiljaa, hyvä tulee. :)


PS. Jotain valoa tänne risukasaankin! Mä pääsin sen viimeisen orgaanisen kemian tentin läpi, eli valmistun nyt tänä kesänä! Ei enää tartte lukea!! Ah, mä niin aloin vihaamaan opiskelua jo! :D

19 kommenttia

  1. Monesti ikääntyvät hevoset ovat herkempiä pienemmillekin muutoksille, kuten juuri kengityksen tai pohjien vaihteluille. Nostan hattua, hienoa että tunnet hevosen ja pystyt reagoimaan jo pieniinkin muutoksiin sen liikkumisessa! Nyt peukut pystyyn että ongelma on tällä ratkaistu ja pääsette jo pian treenaamien makuun. Teidän menoanne on aina mukavaa seurata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei tässä tullut mieleenkään varmaan kellään että kyse noin pienestä muutoksesta mutta johonkin se silti vaikutti. Voi olla että pelkkä pohjallinen olisi riittänyt eikä vanhan mallista kenkää olisi tarvinnut mutta on ainakin kerralla kokeiltu molemmat :)

      Poista
  2. Kiva kuulla, että kisakausi kuitenkin vielä siintää mielessä. Hertta on aika teräsmummo. :)
    Onnea tulevasta valmistumisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä kohti mennään, katsotaan sitten lähempänä miltä näyttää :)

      Poista
  3. Hyvä, että saitte nyt asiaan kunnolla selvyyden!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että auttaa. Ei voi tietää vielä mikä johtaa mihinkin :/

      Poista
  4. Oma hevoseni on heti ihan köpö etupäästä jos sille erehtyy lyömään varvaskäänteiset kengät jalkaan.. etupään liike jää silloin tavallaan kesken kun kenkä ei rullaakkaan tarpeeksi hyvin alta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissäkin kengissä oli kyllä pyöristetty kärki joka helpottaa pyörähdystä, mutta jotenkin tuntui että kavio ei pysynyt mallissa tuossa kengässä? En tiedä. Ekaan viikkoon kengitykestä ei kyllä ollut mitään ongelmaa, tuli jälkeenpäin. No mutta ehkä paras olla muuttamatta mitään tuon ikäisen hevosen kanssa. Tai siis pysytääm siinä mikä toiminutkin :)

      Poista
  5. Onnittelut tentin suorittamisesta!!

    Tyslä kauden aloitus teillä, mutta minkäs teet. Pientä kremppaa tässä itse kullakin tulee iän myötä eikä mikään pikkumuutos mene ihan heittämällä läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Pahin mahdollinen ajoitus, mutta ei tuollaisille mitään voi. Nyt ainakin kulki tänään todela vauhdilla kun käytiin kävelyllä kengittäjän käynnin jälkeen!

      Poista
  6. Onnittelut valmistumisesta!!

    VastaaPoista
  7. Alkupostauksesta jo, maastossa matelemisesta luettuani, ajattelin kysäistä, että onko Hertalla pohjalliset. Kuulosti niin tutulta jokakeväiseltä vaivalta. Toivottavasti teilläki pohjalliset auttavat.

    Olisiko Hertta potkaissut takasella yöllä seinää?

    Onnea valmistumisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On toki mahdollista. Ei voi tietää. Todella mystinen tuo turvotus johon kukaan ei keksinyt syytä. Onneksi jäi sitten alle 24 tunnin turvotukseksi.

      Poista
  8. Niveltulehduksiin voi varautua ja niiltä voi suojautua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin..? :D niitä voi myös hoitaa. Eipä ole mun aikana, eikä sitä ennen edes tarvinnutkaan.

      Mitä muuta siitä voisi ehkäisemiseksi tehdä kuin säännöllinen eläinlääkärin seuranta, rasituksen mukainen hoito, hyvä ratsastus hyvillä pohjilla sekä vaihtelevalla liikunnalla, hyvällä ruokinnalla... ja mitähän vielä. :)

      Poista
  9. Moi! Ootte tosi inspiroiva pari, tsemppiä paranemiseen :) En oo seurannu teijän blogia alusta asti, mutta olisi tosi siistiä kuulla muista vastoinkäymisistä ja ennenkaikkea siitä miten kaikesta huolimatta ootte päässy eteenpäin? Oma etenemiseni kouluratsastajana ollut jo hetken jäissä hepan ja oman sairastelun vuoksi ja motivaation säilyminen toisinaan haastavaa.. Mikä on saanut sut lähtemään tallille tosi huonompinakin aikoina ja uskomaan sun ja Hertan etenemiseen? Oon varma että inspiroitte muitakin nuoria kouluratsastajia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hertan kanssa ei ole ikinä joutunut pitää sairaslomaa tällaisten ihmeellisyksien takia, vaan siihen on aina liittynyt joku tapaturma. Eli Hertta on kyllä ollut poikkeuksellisen terve hevonen. Ei niveltulehduksia, rikkoja, jännevammoja etc... Tapaturmat ovat olleet peruja sen rajuista reaktioista. Kerran se peruutti traktorin kauhaan (mentiin tikkaamaan takajalat kasaan klinikalla) ja toinen kerta se oli karannut tarhasta ja hypännyt pystyyn aidan tolpan päälle niin että se sai pistohaavan oikeaan etuseen kainaloon. Tästäkin selvittiin vain letkuttamalla haavaa ja pitämällä se auki. Tästä itseasiassa on postaus kuvineen jossain täällä blogin syövereissä :D

      Eli tosi vähällä olen päässyt. Ehkä ennen en osannut ajatella mitään sen kummemmin jos hevonen joutuu saikulle. Olen elänyt päivä kerrallaan ja katsellut mihin mennään. Vaikka tavoitteita on ollut niin koskaan en ole uskonut meihin että meistä tulisi mitään. Ehkä siksi en ole osannut ajatella ennen "voi ei nyt jää ne ja ne treenit välistä" vaan olen vaan mennyt päivä kerrallaan ja katsonut mitä silloin voin puuhastella Hertan kanssa. Nykyään ajattelu on toki toinen, on tavoitteita ja suunnitelmia ja nyt kyllä turhauttaa kun kaikki seisoo sen takia :/ Ennen oli jotenkin helpompaa kun ei ollut mitään pakollisia kisoja tms. Sitä harrasti niillä eväillä mitä oli. Nyt haaveilee jostain "vielä enemmän". En osaa selittää :D

      Ei tässä vaan oikeasti auta kuin ajatella että joku päivä tekin vielä näytätte ja palaatte radoille. Ei vaan auta hätäillä ja pitää tosiaan kehittää "sijaistoimintaa" ja yrittää olla tyytyväinen vaikka siihen sairasloman aikaiseen kävelypäivään maastossa. Nauttia niistä pienistä jutuista, eikä edes miettiä niitä kisoja. Toki siis oletettaen että sinussa tai hevosessasi ei ole mitään kilpailua estävää vikaa :)

      Poista
  10. Uskomatonta, mutta totta Jumala on aina suuri. Kun useita julkaisuja hakemuskopio pankin, sain laina läpi hyvin ystävällinen nainen. Lisätietoja antavat hänelle sähköpostitse osoitteessa: marilinetricha@mail.ru se tarjoaa lainoja € 30000 € 3.000.000.000 kenellekään pystyä palauttamaan sille korkoineen alhaisella nopeudella 2 % eivät epäile, että viesti. Tämä on täydellinen todellisuutta. Levitä sanaa ystävien ja perheen jotka ovat avun tarpeessa.
    takaisinmaksu alkaa viiden kuukauden kuluttua vastaanottamisesta luotto
    Jumala siunatkoon teitä.

    VastaaPoista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!