Kootussa Ravissa

14. maaliskuuta 2016

Hevosen raamit

Tykkään käyttää sanaa raami tai raamit. Se jotenkin kiteyttää kaiken oleellisen siitä, miten tahdon hevosen kulkea ja sen miltä sen pitää tuntua.
Tällä hetkellä tosiaan kun käytössäni on kaksi hevosta, Hertta ja Kalevi, jotka molemmat vieläpä ovat aikalailla samalla koulutustasolla, pystyn hyvin vertailemaan näitä ”raameja”. Periaatteessa ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa raamia mikä sopisi maapallon jokaiselle hevoselle, mutta sanotaanko näin että aina kun olen minkä tahansa hevosen selässä, tunnen sen hevosen omat raamit. Tai sen raamin, jossa tahtoisin sen kulkea, vaikkei se heti siinä olisi. Tämä korostuu nuoremmilla hevosilla, ne kun tahtoo horjua vähän raamien ulkopuolelle.

Mielestäni on kätevämpää käyttää sanaa ”hevosen raamit” kuin vaikka sanaa ”kulkea muodossa”´. Muoto on niin laaja käsite eikä mielestäni kerro kuin pään ja kaulan asennon. Tämähän on jokaisen oma mieltymys, mutta mielestäni sana raami kuvaa kokonaisvaltaisemmin hevosen kulkemista ”muodossa”.

Jos pitäisi selittää mitä tämä raami minulle tarkoittaa, yrittäisin pukea sen sanoiksi niin että kaikki ratsastajat ymmärtäisivät sen tasosta riippumatta. Mietitäänpä vaikka taulua, jossa on kehykset. Kehykset antavat taululle raamit. Jos maalari maalaa huolimattomasti, saattaa väriä levittyä kehyksien ulkopuolelle. Lopputulos on suttuinen ja jälkiä joutuu siivoamaan. Taulu on levinnyt kehyksien ulkopuolelle.
Jos maalari on huolellinen ja kunnon taiteilija, ja hän osaa käyttää sivellintä taidokkaasti, maalaus pysyy kehyksien sisäpuolella. Raamien sisäpuolella. Se on hallittu kokonaisuus, eikä leviä holtittomasti ulkopuolelle.
Tätä samaa ajatusta tahdon hevosten kanssa. Kun hevonen kantaa itseään, on koottu vaatimallaan koulutustasolla, se tunne on kutakuinkin se, että olisin yhtä hevosen kanssa. Ei hevonen + ratsastaja, vaan ratsukko. Ikään kuin en enää istuisi hevosen päällä, vaan olen ”sulautunut” siihen yhdeksi kokonaisuudeksi. Hevonen kantaa itseään haluamassani raamissa, jolloin kokonaisuus on eheä. Hevonen ei heilu ja huoju tai valu mihinkään. Ei sivuille, ei pohkeen eteen tai taakse. Hevonen on siinä raamissa minkä minä sille asetan. Ei takaosa kilometrin pitkällä takana tai kaula kilometrin edessä ja painoa 500 kiloa ohjilla. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan?

Tätä raamissa liikkumista on hauska vertailla Hertan ja Kalevin kanssa. H ja K (Hehhe, HK… ) ovat niin erilaisia hevosia.  Niissä ei ole mitään muuta yhteistä kuin punainen väri ja sama syntymävuosi!
Hertta on tamma, johon ei saa koskea ja sille pitää antaa tilaa. Hertta tahtoo kulkea liikaa raamin sisäpuolella, toisin sanoen se jää helposti pohkeen taa, ja on lyhyt edestä. Se nostaa niskaansa ja vetää kaulaansa lyhyeksi. Sillä on ihanan kevyt suu, mutta kun se pitäisi saada ottamaan enemmän tukea kuolaimeen ja hyvällä tavalla ottamaan tuki vastaan ”lepäämällä” kuolaimella.
Hertan tahdon siis saada venytettyä siihen raamiin, jossa se ”täyttää koko raamin” ja kantaa itseään.

Kalevi taasen on simppeli ja rauhallinen ruuna, joka mielellään kulkee pitkänä kuin nälkävuosi pitkään kaulansa ja pitkän selkänsä kanssa! Kalevillakin on kiva suu, mutta siinä missä Hertta pakenee kuolainta, Kalevi osaa kyllä ottaa kaiken siitä kontaktista irti. Sillä vahvalla kaulallaan se voisi hyvin vetää mut irti satulasta! Hertta tulee päänsä kanssa mun syliin, Kalevi tähtää mahdollisimman kauas. Kun Kalevin saa siihen sopivaan raamiin, se ryhdistäytyy edestä ja kevenee. Se tulee mun luokse, kun Hertan tahdon vähän lähtevän mun luota pois.
Ymmärrättekö mitä haen?

Hertalle pitää antaa tilaa ja sitä pitää rauhoittaa. Kuumalla hevosella pitää olla pohkeet kiinni. Olen sen lähellä, ikään kuin syleilen sitä mun jaloilla, mutta annan sille edestä tilaa ja toivon että se ottaisi mut kannateltavakseen. Annan sille tilaa ja aikaa suorittaa vaaditut tehtävät.
Kalevilla pitää olla ohjat kädessä ja jalat valmiudessa, muttei saa tietenkään jäädä puristamaan. Kalevia pitää hieman virittää ja saada se sähköistymään. Kun Kalevin saa lämpiämään, se kevenee ja herkistyy. Se kerää pitkät raajansa ja hallitsee ne. Ei enää lompsimista pitkin maneesia, vaan aktiivista työtä.
Tällöin olenkin samassa lopputilanteessa kuin mitä tahdon Hertankin kanssa: Molemmat kantaa itse itsensä, se on ”tässä ja nyt”, siinä raamissa, minkä asetan.

Kaksi erilaista hevosta, mutta tahdon ne samaan raamiin. Siihen raamiin, missä hevoset kantavat itseään ja käyttävät koko kehoaan kauttaaltaan oikein. Eri lähtökohdat, mutta sama lopputulos. Keinot ovat erilaiset, mutta maalissa häämöttävä tavoite on sama. En puhu tietyistä senteistä ja mitoista missä kukin hevonen on oikeaoppisesti ”lyhyenä”, vaan puhun niistä taulun kehyksistä jotka pitävät maalauksen sisällään. Taulujakin on erikokoisia ja näköisiä erilaisin kehyksin, mutta aina ne kehykset reunustavat taulua, ja pitävät sen kaiken taulun sisältämän taiteen sisällään.

Kalevi piaffissa.
Omassa raamissaan. Kevyt edestä, takaosa alla. Se kantaa. Helpompaa Kaleville rakenteeltaan. Silläkin kuitenkin on pitkä runko, jota pitää lyhentää, mutta sillä on taipuisammat jalat. Se ei vedä mua mihinkään, pystyn istumaan.
Hertta piaffissa.
Omassa raamissaan, rakenteensa ja varhaisemman koulutustasonsa sallimissa rajoissa, kevyellä tuntumalla. Pystyn istumaan satulassa.
Näissä kuvissa sama asento, sama askellaji. Kaksi eri hevosta omassa raamissaan, jolloin pystyn suorittamaan niillä vaaditut tehtävät, tässä esimerkkinä se piaffi.
Kuva Taru Arola

25 kommenttia

  1. Tosi hyvä postaus, tosi mielenkiintoinen:)

    VastaaPoista
  2. Hyvä postaus:)Tämä kysymykseni ei liity mitenkään postaukseen,mutta kysyn nyt sitä tässä:
    Minulla on heppa joka ei mene millään meidän traileriin.Kun sitä yrittää saada sinne se peruuttaa heti pois.Olisiko sinulla jotain neuvoja tähän asiaan?Ollaan jouduttu perumaan monet kisat sen takia:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis meneekö se kuitenkin sinne suht helposti mutta sitten peruuttaa pois? Meneekö kokonaan vai vain osittain?

      Hertta teki aikanaan paljon sitä että tökki lastaussillalla mitta meni kuitenkin. Siinä vaiheessa kun taluttajan piti kyykistyä etupuomin alta, H pelkäsi tätä liikettä ja peruutti pihalle. Hertalla auttoi ihan vaan se että jää seisomaan etupuomin ja hevosen väliin mahdollisimman tiiviisti, sitten vasta kun takapuomi oli kiinni niin pujahdin välistä pois. Tämä nyt oli vähän outoa Hertalta, mutta sille on aina ollut hankalaa kaiken näköiset "liikkeet" naaman edessä. Se rsuhottui sillä että sen kanssa tosiaan jäätiin siihen samalla puolelle puomia eikö höntyilty mihinkään.

      Jos kuitenkin hepo saadaan traikkuun niin takapuomi pitäisi mahd nopeaan saada kiinni. Toisaalta juuri hätiköiminen voi saada sen peruuttsmaan sitten taas ulos kun takapuomia liikutellaan. Mielestäni lastaus on treenikysymys sekin. Pitää sekin opettaa hevoselle, mutta tiedän ettei peruuttelevaa hevosta paljoa edtellä...

      Nykyään Hertta menee traikkuun naru kaulalla ja mä lähetän sen sinne. Eli voin purkaa ja lastaa sen yksinkin. Aina ei toki näin ollut.
      Hertta persona hevosens kyllä alkoi tykätä siitä että aina kun mentiin traileriin siellä sai ruokaa, porkkanaa etc. Mutta siis vasta trailerissa! Sitähän voi treenata ettei lähde mihinkään ja menee vaan "syömään" traikkuun. Ei hevoset karsinasta tahdo ruuankaan ääreltä peruutella pois.

      Joku traileri tai auto missä mennään sivusta sisälle voisi olla tälle hevoselle helpompi, mutta ymmärrän josnsellaista ei tuosta vain löydy. Onko tallilla ketään joka voisi jeesata?

      Poista
    2. Hepanni menee vain siihen lastaussillalle ja sitten peruuttaa heti pois.

      Poista
  3. Onpas Kalevilla kaunis pää! Vähän jopa arabimainen, piti oikein jäädä ihastelemaan. Mutta ymmärrän niin hyvin mitä tarkoitat ja selitit todella selkeästi. "Muoto" jo sanana alkaa kauhistuttamaan, mieluummin juurikin puhuisin raameista. Todella hyvä ja mielenkiintoinen teksti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin ihan sata varma että Kalevissa on arabia mutta sukupostin perusteella se taitaa olla ihan puhdas traki. Mutta varmana jossain kaukaisemmassa suvussa on arabia! Se on niin siro muutenkin. :) iso se kyllä on, jos olisi pienempi niin menisi ihan arabista!

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus! Minustakin sana raami on hyvä ja käytän sitä itsekin, vaikka se raami, mihin taidoillani hevonen on mahdollista saada, on huomattavasti erilainen kuin sinun tasoisesi ratsastajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni tasolla ei ole väliä! :) esim he b tasolla mentäessä voi hevonen kantaa ratsastajaansa ihan yhtä lailla siinä oman tasonsa raamissa. Se tunne kun se kantaa ja on kuolaimella etc. :)

      Poista
  5. Tosi mielenkiintoinen ja avartava kirjoitus! Osaat tajuttoman hyvin kirjoittaa ajatuksistasi niin, että tällainen alemmankin tason ratsastaja ymmärtää ja saa jutun juonesta kiinni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen aina ollut sellainen koulussakin että mun täytyy ymmärtää asiat perusteellisesti että tajuan soveltaa niitä. Olen huono matikassa jne koska en osaa pöätellä mitään, ellen ole vääntänyt perusteita rautalangasta ja "suomeksi" itselleni. Ehkä siitä juontaa juurensa tänne mun kirjoittamiseen blogiinkin, mun on pakko avata kaikki juurta jaksain! :D

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus! Mä jo vähän siteerasinkin sua kun osui niin hyvin siihen mitä mulla oli sydämellä. Tuolta löytyy: http://penaponi.blogspot.fi/2016/03/inhoan.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep kävinkin jo lukemassa ja kommentoimassa :)

      Poista
  7. Onpas kiva postaus ja kiva kun pääsi vertailemaan hevosia kuvissa. Olisi hienoa nähdä samaa videolla. Samat tehtävät molemmilla hevosilla (esim joku pieni radan pätkä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva idea! Eiköhän se ole toteutettavissa :)

      Poista
  8. Mä niin tunnistin oman hevoseni noista Kalevista kertovista asioista! Täältä löytyy myöskin se simppeli ja rauhallinen ruuna, joka haluaisi lompsia pitkänä pitkin maneesia ja osaa myöskin ottaa mukavasti kuolaimesta kiinni ja yrittää vetää mukaansa :D Asiat on aina hyvin kun saa herran takaisin raameihin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, hetkenkö jo epäilit että puhunko hevosestasi vai kalevista ;D

      Poista
  9. Tuli muuten mieleen, että mitä mieltä olet eteen ja alas ratsastuksesta? Tai siis käytätkö sitä verryttelyssä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä liputan sen puoesta, mutta siis ETEEN alas verryttelystä, en taakse alas. En kuitenkaan ole tässä natsi, tai siis jos hevonen on vaikka nuori ja voimaton, niin parempi vaan kunhan se venyttäisi edes alas, en heti puutu siihen jos se pyrkii kuolaimen taakse ja nostaisi sen nenää sieltä pois. Eteen alas on mun mielestä vähän luottamiskysymys ja riippuu paljon hevosesta. Hertalle se oli aluksi vaikeaa, mutta kun se oivalsi venytyksen idean se jo itse hakee eteenalas, ja siis nimenomaan aluksi se haki taakse alas, mutta nykyään se osaa avata jo edestä ja tämä on mielestäni se tulos! :) joku toinen hevonen kulkee paljon helpommin heti eteenalas, se on kyllä tosi hyvä juttu.

      Kun aloimme harjoittelemaan aikanaan eteenalas menemistä Hertalla niin kyllä mä pian homasin sen hyödyt. Ihan jo Hertan niskalinjan vahvistuminen ja kun se oppi eteenalas venytyksen alku/loppuverkkana (ja miksei kesken treeninkin) sen koottu muotokin parani huimasti!

      Poista
  10. Teeppä postaus tästä Kalevista, kuka hän on ja miten tupsahtanut sun käyttöön ja mihin pyritte yhdessä jne! jäänyt vähän auki että mikä tää juttu on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalevista on jo pieni esittely pari postausta aiemmin! :) hän on siis mulla maalis ja huhtikuun puoliylläpidossa. Saisin toki jatkaa pidempääkin ja kisata (niinkuin oli ensin tarkoitus) mutta elämää ei voi ennustaa, ja voin sanoa että mulla ole taloudellisesti varaa ottaa jatkossa 1,5 hevosta ylläpitoon... :/

      Poista
  11. Niin mielenkiintoista. Olen melkein aina saanut ratsastaa lompsijoita, jotka menevät mieluusti raamien ulkopuolelle, mutta nyt on alla juurikin tuollainen herttamainen-älä-koske-kuppi-nurin-vedän-itseni-kerälle -tyyppi, tamma, joka vihaa käskemistä, mutta on kuitenkin ihan mahtava kun osaa vetää oikeista naruista ja kun se antaa ratsastaa itseään. Hienosti kuvailtu noita hevosten luonteiden eroja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö niin! Se on jännä kun saa joko täytettyä ne raamit tai sitten toisenlailla "tiivistettyä" sen hevosen niihin raameihin, mutta se tunne lopulta on sama molemmilla!

      Poista
  12. Pieni turha huomautus että ensin tehdään taulu, sitten valmis taulu istutetaan raameihin eli kehyksiin. ;) Oli ne sitten kultaiset mahtipontiset tai vaatimattomat ohuet puiset.
    t. taidenörttiSaara

    Kuitenkin täyttä faktaa se että taulun raamit, (koko,muoto,väri,suhde taulun sisältöön) muuttaa sitä miten itse teosta tarkastellaan! Joku taidekuva saattaa vaikuttaa suttuiselta ja ryhdittömältä mut sittenku sen laittaa juuri sille kuvalle sopiviin ja edustaviin raameihin niin taide pomppaa positiivisella tavalla tarkasteltavaksi.

    Eli pointti oikein sisällön ainutlaatuisuudesta ja sen esille tuomisesta juuri sille teokselle parhaalla mahdollisella tavalla. Eli hevosen kokoaminen sen oman liikkumiatyylin ja rakenteen kautta. t.EiheppatyttöSaara

    p.s mielikuvat on parhaita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nohnoh taidemaalari siellä :'D ajatellaan että pääasia että sillä taululla on ne raamit! :D

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!