Kootussa Ravissa

21. kesäkuuta 2015

Sen niskahihnan täytyy näkyä

 Se on tässä nyt ollut tapetilla.
Valmennuksissa ollaan työstetty nyt tosissaan sitä, että niskan täytyy olla korkeimpana kohtana. Hertta tuppaa mielellään "naksahtamaan" niskastaan nyökkyyn, tätä kitketään nyt parhaamme mukaan pois. pääsääntöisesti tämä sujuu hyvin, mutta heti jos tulee joku vaikea kohta, niin ei ehdi kissaa sanoa kun H:n pää nuupahtaa nyökkyyn. Mullakin on vielä tekemistä tämän asian kanssa jos joudun jotain muuta puuhaamaan samalla. Esim. jos teen vaihtoja tai vaikka sulkuja, vaatii minulta ekstrakeskittymistä puuttua heti niskan nuupahtamiseen kun samalla pitää ratsastaa tehtävää.

Kun H tiputtaa niskansa liian syvälle, sillä hetkellä menetän kokoamisasteen. Normaalitilanteessa tätä ei tapahdu kun nyt ollaan treenattu koko talvi voimaa ja kokoamista, mutta se tulee esiin sellaisissa pienissä asioissa jos en muista olla tarkkana ja auttaa Herttaa vaikeissa asioissa. Varsinkin kulmiin jos asetan aivan liian syvälle, niin niska nuupahtaa. Mun täytyy kulman läpi muistaa myös ratsastaa se hevonen niille molemmille ohjalle, takaa eteen. Tässä huomaa kuinka erilainen asettelu ja "irottelu" on aika vaarallista. Mitään sillä ei ainakaan Hertalla saavuta. Tai irrottelulla saavuttaa sen että saan sen hyvin kuolaimen alle ja pään alas, mutta kun se ei ole sitä mitä haluan.

Valmennuksissa on aika natsikuri nyt tämän asian osalta. Valmentajakin sanoi että kun mulla on hienot suitset, missä niskahihnassa lukee Dyon, niin mun pitää pitää huoli että saan luettua sen Dyon-tekstin kokoajan!
On toki eriasia jos vaikka alku/loppuverkkaan niin että mennään matalassa muodossa, mutta nyt kun kyseessä on se työskentelyosuus, niin silloin sen niskahihnan täytyy näkyä.

Tässä ihan ok tilanne. Symmetriset askeleet edestä ja takaa. Jos nyt vatupassin kanssa alkaa mittailemaan, niin vähä lisää niskahihnaa ylemmäs niin olisi mun silmään aika jees :)
Tämä tuntuu vaan jäävuoren huipulta, mutta itseasiassa kertaakaan tuomaripöytäkirjoissakaan ei ole ollut mainintaa "nenä eteen" kun olen alkanut oikeasti ajattelemaan että niskahihna näkyvissä! Viime kaudella kun emme olleet tällä tasolla ja voima puuttui, joka kohdassa luki parhaimmillaan että nenä eteen. Nyt se on oikeasti hävinnyt papereista.
Hertta ei kuitenkaan ole sellainen hevonen, joka olisi niskastaan jäykkä. Päinvastoin, se on hevonen joka osaa mennä kaulastaan ja niskastaan vaikka millaiseen solmuun ja olla "irti". Tahdon saada sen tukeutumaan kuolaimeen ja enemmän tuntumaa ohjiin, eikä niin että ohjastuntuma on olematon ja tyhjä. Tiedän että on erilaisia hevosia ja jotkut ovat liian vahvoja edestä, jolloin tulee tunne että tahtoisi irrottella ohjasta, mutta nyt en puhukkaan muista, vaan Hertasta.
Sitten kun saan radalla Hertan kulkemaan se kirottu niskahihna näkyvissä koko ohjelman ajan ilman nuupahtamisia niin saan olla aika tyytyväinen! Se on nyt se tavoite ja tarkoitus mitä haetaan. Sen siis täytyy kantaa ja olla koottuna koko ohjelman läpi!

Helppoahan on kuvista katsoa ja kiinnittää huomiota tälläisiin, mutta enemmän kuin kuvia niin katsoisin livenä kokonaisuutta. Jos hevonen on tyytyväinen ja rento, mutta työskentelee aktiivisesti, mutta niskahihna ei ole 24/7 korkeimpana kohtana, niin voiko siihen tyytyä?
Täytyy muistaa ettei liikaa voi jäädä tuijottamaan yksityiskohtia. Ei voi leimata huonoksi radaksi rataa, jossa kiinnitti huomiota vain niskahihnaan, välittämättä siitä mitä muuta radalla tapahtui. Kokonaisuus ratkaisee!

Tänään treenasin küriä ja yritin pitää mielessäni tämän jälleen kerran. Hertta näyttääkin paljon paremmalta kun vain ajattelenkin sitä niskahihnaa enkä anna sen käpertyä karkuun! Kun Hertta käyttää takajalkojaan ja työntää kunnolla, niskahihnakin nousee ja pysyy siellä missä tahdon. Jos takajalat jättää, niin kuvistakin sen huomaan kuinka nenä painuu liian taakse ja niskahihna jonnekkin näkymättömiin.
Vielä vaatii hiomista että saan vaikka sarjoissa säilytettyä ajatuksen ylämäkeen ja niskahihnan näkyvissä. En ole vielä niin taitava, että saisin hallittua kaiken samalla suorittaen sarjaa, mutta sitähän tässä nyt sitten treenataan. Kohti parempaa ratsastusta siis!

Tässä on muuten pieni videon pätkä tämän päiväisestä kürtreenistä. Harjoittelen tuossa videolla sarjavaihtoja niin kuinka ne tulee mun kürissä, kun silloin Ypäjällä sössin ne sarjat kokonaan. Nyt ne kyllä sujui hyvin alun hankaluuksien jälkeen kun sain Herttaa enemmän kuulolle ja rauhoittumaan. Se meinaan kuumeni pikkasen taas, mutta tuossa videolla olin jo saanut vähän nollattua tilannetta käyntityöskentelyllä. Sen jälkeen kun Hertan saa taas malttamaan ja rentoutumaan niin varsin helpostihan nuo sarjat sujuu!
Mun täytyy nyt miettiä vähän vaihdanko mun ohjelmaan noi sarjat helpommille linjoille.. Vähän ristiriitaisia tuntemuksia, toistaalta ihan hyvinhän se sujuu kaarevallakin linjalla, mutta onkohan se liian iso riski kisatilanteessa kun jäädyn ja en ratsasta kunnolla... Positiivista noissa on, että tosi suorasti jo noi vaihdot tulee! Tuossa pituushalkaisijallakin kolmoset menee melko suoraan ilman vaappumista ja heilumista. Sehän on iso plussa.
Ehkä vaihdan ne sarjat suoralle linjalle diagonaalille, mutta onhan se vähän tylsää... :P
Äh! Menetän yöunet tämän kürin takia!

12 kommenttia

  1. Hertta on kyllä upea hevonen ja oot tosi hyvä ratsastamaan:)! Upeat noi sun saappaat!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä kivat! Hyvännäköset ja mukavat jalassa. :) kovitettu ulkoa mutta sisäsyrjä on ohut niin pääsee lähelle hevosta!

      Poista
  2. Sun postauksia on aina niin ihana lukea kun analysoit kaikkea niin tarkasti! Ja ootte kyllä niin hieno pari! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tuntuu että analysoin liian tarkkaan jolloin ketään ei kiinnosta lukea :D mutta toki pitää kirjoittaa sellaisia tekstejä joista itse tykkää ja toivoa vaan että lukijatkin tykkää!

      Poista
  3. Nämä analysoinnit on just hyviä! Siinä lukiessa alkaa jotenkin automaattisesti pohtia myös omaa ratsastusta, että niin, mitäs mä teenkään kädellä, entä jalalla tuossa tilanteessa jne. Jos ymmärrät mitä tarkoitan :)
    Muutenkin entistä mahtavampaa lukea sun kirjoituksia ja pohdiskella ja saada vinkkejä tekemiseen, kun vihdoin olen saanut hevosen saikulta takaisin treeniin! Vaikka hiukan eri tasolla treenataankin kuin mitä te, niin eihän se perusratsastus muutu miksikään loppujen lopuksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se! Kun ei ne perusasiat muutu mihinkään kun taso nousee, päinvastoin niiden merkitys vain korostuu :)
      Vaikeusaste tulee siinä että kykeneekö saamaan ne perusasiat pysymään hallussa vaikka suorittaa jotain temppua/tehtävää... :)

      Poista
  4. Onko haittaa, jos hevosta ratsastaa vain matalassa "verkkamuodossa"? Mulla on aktiivieläkeläishevonen, jonka kanssa suurimmaksi osaksi maastoillaan. Pari kertaa viikossa kuitenkin käydään kentällä jumppailemassa. Saan hevosen kulkemaan rentona suht matalassa ja hyvässä muodossa (ei siis mene luotiviivan taakse), mutta jos yritän koota niin ongelmat alkavat. Haluaisin harrastelun olevan vain rentoa ja mukavaa. Aiheutanko siis haittaa jos en kokoa hevosta ylemmäs?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mun mielestä.. :-)
      Kokoaminen ei ole pelkkä niskan asento/korkeus. Kokoamisessa on kuitenkin kyse painon siirtymisestä takajaloille, ja jos takaosa on käytössä niin kaikki on ok. Kokoamisaateen nostaminen muuttaa asioita, mutta jos ei ole tarkoitus sitä nostaa kohti vaikeampia luokkia niin en mä näe siinä mitään väärää että pysyy sillä alueella missä eläkeiläisen on hyvä ja mukava olla.

      Rentous on toki kaiken a ja o, jase että ratsastaa eteen-alas-muodossa on jo myös omanlaisesti kokoamista. Eteen-alas ei ole sama asia kuin etupainoinen.

      Ei saa sekoittaa että kokoaminen olisi vain sitä niskan nistamista. Ikinä ei saisi vain miettiä missä se niska sijaitsee vaan kaiki lähtee takajaloista, niska on vain jäävuoren huippu.
      Niskaa voidaan nostaa ilman kokoamista ja silloin se on suuri haitta. Jos hevosen kunto ei ole vielä sillä tasolla että se jaksaisi kantaa itseään korkemmassa muodossa, niin ei sitä silloin tule tehdä. Taino tottakai jos treenataan kohti vaikeampia luokkia mutta jos kyseessä tosiaan on eläkeläisliikuttelu, niin mikään ei estä tekemästä töitä siinä muodossa ja intensiteetillä mikä on mukavaa molempien mielestä. :)

      Tämä nyt vain mun mielipide. Ja toki piää muistaa että nämä mun valmennuspostaukset käsittelee mua ja Herttaa ja sitä mikä on meidän ongelma/asia tapetilla sillä hetkellä :)

      Poista
  5. Kukaan ei taida uskoa, että se niskahihnan tarkkailu on yksi meikäläisenkin pakkomielteistä. Hevosella, joka yleensä tarjoaa korkeaa ryhtiä ja kisamoodia, ratsastetaan kootona pääsääntöisesti niin, että niskahihna ei saisi nousta säkää korkeammalle. Miksikö? Koska kisamuodossa ratsastaminen pitkärunkoiselle ja hieman edestä matalalle ei ole mikään tervein liike. Selkää ei saa venymään ja rentoutumaan kisamuodossa, joten ihan vaan tässä he b he c muodossa posotellaan menemään kotitreenit lähes aina.

    Mikä sitten tekee muodon nostamistesta vaikeaa? Kaksikin asiaa: 1) kuskin epävarmuus 2) hevosen menohalut. Hevonen nimittän nostaa kyllä niskansa heti kun asiaan ei puutu, mutta samalla se herkästi (jännittävässä tilanteessa erityisesti) hukkaa selkänsä ja tulee kaulastaan kovaksi ja liike takajalkojen kautta käteen asti ei kulje kun selkä ei toimi. Tätä varmistaakseen TÄMÄ. Allekirjoittanut apina roikkuu liikaa sisäohjassa, yrittäen laskea niskaa mutta samalla tuutaten takaata täyttä kokoamisastetta. Nenä painuu luotiviivan taakse, koska hevoselle se on SUPERhelppoa ja kuski .. On vaan tunari. Tätä komboa sitten ratkovat koutsit ja kisoissa "en vain koske sisäohjaan" enempää kuin on ihan pakko ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo! Sanotaanko näin että kyllä pitää osata erottaa "niska ylhäällä selkä alhaalla" liikkuminen ja sitten se "aito" liikkuminen. Ei se niskahihnan näkyminen tosiaan ole tae siitä että nyt on kaikki ok. :D ei tosiaan voi vain tuijottaa sitä, vaan sanotaanko sen olevan piste iin päälle.

      En olisi voinut esim 2 vuotta sitten miettiä tätä näin, koska olisin vain tuijottanut niskahihnaa hevosen killiessä selkä alhaalla vaikkakin niskan ollessa korkealla. Nykyään vaan huomaa kun on voimaa erilailla kuinka H kantaa paljon paremmin kun en anna sen nuupahtaa sinne ales nyökkyyn karkuun. Toisaalta, tätä alettiin trrenata jo viime syksynä ja vasta nyt alkaa osata käyttää sitä itsekin. Miksi pitää olla niin että aivot "osaa" mutta kroppa ei vain tottele? :D

      Alku/loppuverkat toki treenataan matalassa muodossa, mutta edelleen tahdon nenän eteen. Eikä muuten ole helppoa ainakaan Hertan kanssa!

      Poista
    2. Muotoilinpas tyhmästi tuon edellisen viestini: Tietenkin hevosen pitää oikein koottunakin liikkua selän läpi, ei se niskan korkeus tosiaan tarkoita välttämättä yhtään mitään. Tarkoitin kuitenkin sanoa, että hevonen, joka lähtökohtaisesti kulkee mielummin niska ylhäällä kun alhaalla, on kotitreeneissä minusta viisaampi ratsastaa päinvastoin kuin sen luontainen tahtotila olisi, jotta lihakset tulisivat mahdollisimman monipuolisesti treenattua.

      Ja se nenän eteen saaminen, uh.. meillä ainakin ikuisuusongelma :)

      Poista
    3. Se on vaikeeta! Mutta onneksi aina voi opetella ja onhan tässä aikaa.. :D

      Ja ymmärrän pointin. Kuultua on, että pitäisi treenata just päinvastoin kuin hevonen haluaa... eli hidasta etenpäin ja nopeaa hitaammaksi ja matalaa ylemmäs ja korkeaa matalaksi... :D

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!