Kootussa Ravissa

2. joulukuuta 2014

Taipuisuutta ja notkeutta seniorille!

... niin ja miksei kaikille hevosille? Ja ihmisille? ;)

Viime valmennuksissa on teemana ollut taipuminen. Rehellisesti.
Vaikka periaatteessa Hertta on taipuisa hevonen, se vähän fuskaa siinä. Kaulastaan se taipuu vaikka mihin makkaralle, mutta kyljistään (ah, nuo tamman pyhimmät ruuminosat!) ovat välillä erittäinkin "kovaa kamaa".
Käynnissä Herttaa saa taivuteltua rungostaan helpoiten, tottakai. Käynnissä on aikaa taivutella ja vaatihan kovempaa juokseminen jo lihasjännitystä enemmän kuin rennompi kävely.

Olemme työstäneet Herttaa pääty-ympyrällä, välillä ihan heittämällä ulko-ohja pois ja johdattelemalla sisäohjasta kaulaa sisälle, samalla pitäen sisäpohkeen lähellä kainaloa. Tarkoituksena on ollut oikein ylitaivuttaa. Tätä ollaan tehty käynnissä (sujuu melko hyvin) sekä ravissa (sujuu vähän vaihtelevammin). Ravissa Hertta niin mielellään lähtisi viipottamaan ja ravaamaan kootummin ja näyttävämmin. Se ei oikein malta antaa itseään rennoksi taivuteltavaksi hitaampaan ja rauhallisempaan raviin. Olemme siis tehneet ihan selkeästi siirtymisiä taivuttelun ja harjoitusravin, sekä kootun ravin välillä.

Sisäjalka aktivoi sisäkyljen, ja sisäkyljen supistus aktivoi sisätakajalan!
Vanha kuva,maaliskuulta 2013.

Eli, yritän selittää oikein yksinkertaisesti. Tätä voi tehdä kuka vaan. Ravin ei tarvitse olla välillä harjoitusravi-kootturavi, vaan pienempi mittakaava riittää.

  • Rennossa, hitaassa harjoitusravissa taivutetaan hevosta kaulasta johtavalla ohjasotteella sisälle reilusti, ulko-ohja täytyy antaa vapaaksi! (Silitä vaikka ulkokädellä, tällöin päästät automaattisesti ulko-ohjasta pois).
    Samalla sisäpohje ohjaa hevosta rungosta taipumaan sisäpohkeen ympärille.
  • Suorista hevonen rauhallisesti, ulko-ohjan tukea enemmän, samalla siirtyen koottuun raviin suoremmalla hevosella. Muoto nousee, askeleesta tulee suurempaa ja jäntevämpää. Muista, ettei hevonen saa jännittyä.
  • Tee pieni pätkä kootumpaa ravia, jonka jälkeen siirry takaisin rentoon ja hitaaseen harjoitusraviin, jossa alat jälleen asettaa hevosta reilusti johtavalla ohjasotteella sisälle (toista siis ensimmäinen kohta). Hevosen kuuluu laskea niskaansa, muoto matalaksi!
  • Kun hevonen antaa myöden, lähde jälleen suoristamaan ja kokoamaan isompaan raviin ja ryhdikkäämpään muotoon.
Tällä haettiin Hertalle sitä, että:
  1. Hertta taipuisi "ultimaattisesti" kyljistään, rentoutuisi niskastaan ja selästään. Tahdoimme, että se mieltäisi tämän ikäänkuin palkintona, "tila, jossa on kiva olla".
  2. Kun tulee suoristus ja kokoaminen, se tulisi jännittymättä koska ensin ollaan rentoutettu sitä. Kun kokoaminen tulee pienissä pätkissä, hevonen ei kokisi sitä mitenkään ahdistavana tai vaikeana, sillä kohta päästään taas rentoon ja matalaan muotoon. Pienissä pätkissä punnerrus, jonka jälkeen takaisin huilaamaan!
  3. Tässä tehtävässä tulee huomaamatta kahdenlaisia siirtymisiä: siirtymisia taivutusasteeseen ja siirtymisiä askellajin sisällä!
Varsin huipputreeni siis!
Huom, vaikka puhunkin esimerkissä ravista, niin tätä voi tehdä myös käynnissä ja laukassa! Käynnissä tietenkin helpointa, laukassa vaikeinta. Kannattaa aloittaa käynnillä, niin mekin aloitetaan usein tunnit käynnin parissa!

Lopputunnista tehtiin jo muita tehtäviä, kuten avoja volttien kanssa, sekä laukkasulkua, josta suoraan laukkapohkeenväistöön. Näihin voin palata joskus myöhemmin, melko vaativa tehtävä meille!
Ideana oli kuitenkin alkutunnin pehmittely näissäkin tehtävissä. Huomasi hyvin kuinka alkutunnisa tehty supertaivuttelu helpotti lopputunnin tehtäviä. Avot olitvat parempia ja avoon valmistelevissa volteilla Hertta reagoi hyvin sisäpohkeeseen taivutuksessa. Ei tarvinnut kuin asettaa sisäohjasta ja taivuttaa sisäpohkeella!

Lopuksi tehtiin piruettilaukassa volttia. Ja tässäkin ideana, että sen täytyy taipua myös piruettilaukassa sisäkyljestään, eli jos verrataan alkutehtävään, niin tämä on yhdistelmä niistä. Sen täytyy samalla taipua ja koota. Aluksi en oikein ymmärtänyt ja ei Herttakaan, joten kun aloin kokoamaan pirutettilaukaan ja lähdin voltille, tehtiinkin piruetti. Eikä mikään hyvä piruetti, vaan Hertta on "liian suora" piruettilaukassa, ja kun annan pienenkin kääntöavun, se heittäytyy sisäpohjetta vasten ja roiskaisee piruetin.
Kun molemmat ymmärrettin tehtävän idea, eli piruettilaukassa voltti, eikä piruetti, sieltä tuli aivan huikeita piruettiaskelia taipuen sisäpohkeen ympärille! Siis huikea fiilis, kuinka etuosanousee, hevonen on jäntevä, mutta pehmeä! Eikä tönkkönä pomppiva ankka ähkimässä piruettia! Näitä pieniä askelia mä just tarviin että tunnustelen miltä sen kuuluisia tuntua. Herttakin hyötyy laadukkaista askelista enemmän, kuin kivipatsastelusta... 

Kouluratsastaja yrittää hymyillä tiukka nuttura päässä... ? ;D 
Mun täytyy nyt jatkaa treenejä tän taivuttelun osalta. Ehkä vähän fuskaan siinä... Olen niin paljon keskittynyt suoruuteen (joka kuulemma näkyy jo superhyvin ravissa, ja laukassakin paremmin, sanoi valmentaja) että taivuttelu on jotenkin jäänyt.
Olen vain niin tumpelo vielä, etten voi keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa! ;)

7 kommenttia

  1. Huikean työn olet tehnyt Hertan lihaskunnon kanssa :) Fellalla todettiin nyt mahahaava:( Kauraa ei saa enään syöttää missään muodossa. Fella on ollutkin hyvin hankala kesän ja syksyn. Nyt jo lääkkeillä paljon parempi :) osaatko suositella rehua mahahaavaiselle? Miten tuo lihaskunnon kasvatus kannattaa aloittaa? Fellalla on jo lihasta jonkinverran eli varmaan normaalin hevosen verran. Takapään käyttö on ollut huonoa mahahaavan vuoksi. Hyvää Joulunaikaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hertallakin oli joskus monta vuotta sitten mahahaava, joka tuli stressistä (asui hetken muualla kuin kotonaan, eikä sopeutunut sinne lainkaan).

      Hertalla auttoi paljon Pronutrin valmiste (kannattaa Googlata, jos ei ole tuttu). Se on täydennysrehu/lisärehu mahahaavahevosille. Perhanan kallista, mutta meillä toimi.
      Aina kun Hertalle oli tiedossa jotain stressaavaa (vaikka pitkät kisat) niin annettiin pronutrinia.
      Nykyään en enää tarvitse pronutrinia. Kotikonstein varuiksi kuitenkin "estohoitona" on juurikin tuo alfaalfan syöttö ennen ratsastusta, sillä se neutraloi mahahappoja, myös kalkki neutraloi.

      Lääkitys on onneksi teillä kunnossa, mutta pronutrinista ei haittaa ole. Lisäksi en ikinä mene liikuttamaan Herttaa tyhjällä mahalla, vaan aina vähintään heinää hieman naaman eteen, mielellään myös alfalfaa (greenline) pieni määrä ennen liikutusta. On myös olemassa sellaista alfalfaheinähaketta, jota on helppo syöttää. Eli silputtua heinäseosta.

      Liikunta "nostaa" mahahappoja kohti mahan etuosaa jolloin ärsytystä ilmenee. Jos mahassa on rehumassaa, itse hapot "syövyttävät sitä ruokaa eikä mahalaukun seinämää". Pitää siis estää, ettei hapot pääse jylläämään hevosen mahassa. Hevosellahan pitäisi aina olla jotain sulatettavaa mahassa, jottei se ala sulattamaan itse itseään :P

      Ehkä ensin kannattaa hoitaa mahahaava kuntoon, jonka jälkeen lihasta lähdetään työllä ja ruualla rakentamaan. Toisaalta, jos hevosella on maha kunnossa, alkaa se pyöristyminenkin. Takapääkin rupeaa varmasti toimimaan kun mahahaava on ohi :)

      Poista
  2. Onko mahdollista saada mitää videonpätkää kouluharjoituksista tai kisoista joskus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On toki ja onhan niitä jo jonkun verran täällä blogin uumenissa. Mulla on hyvä videokamera, mutta ei tietokonetta joka kestäisi videoiden lataamista (kone kaatuu kun yritän lataa videoita...)
      Tämän takia mulla ei ole julkaistavaksi videoita niin usein kuin haluaisin. Mun täytyy tehdä mun videot kaverin kautta tänne blogiin ja se o luonnollisesti vähän tönkköä häiritä :)

      Josko joskus saisin uuden koneen jolla pääsisin tekemään videoita, niin enköhän saisi niitä enemmän tänne blogiin :)

      Youtubesta löytyy mun videoita mitä täällä blogissakin on nimellä noora peltola :)

      Poista
  3. Hyvä harjoitus tuo reilu taivutus-suoristus-reilu taivutus! Kokeilin omalla saippuapalalla vain käynnissä, ja toisella jähmeämmällä hevosella kaikissa askellajeissa. Oli vaikeaa kiittää ulkokädellä kun minut on niin iskostettu kiittämään aina sisältä! Mutta tosi kivasti hevonen tuli suoraksi ja ulko-ohjalle, ja tuntui että pääsin taivuttamaan hevosta koko rungosta kun välillä käy niin että pelkkä kaula taipuu ja muu kroppa huitelee ulkolapa edellä mihin sattuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos toimi! :) mun mielestä on ok kiittää sillä ulkokädelläkin. Se on samalla tsekkaus asetukselle sisään, eli jos päästät ulkoohjasta ja jätät sisäohjaan tuntumaa hevonen pääsee taivuttamaan, ratsastaja ei tällöin vahingossa vedä vastaan ulkoohjasta

      Siihenhän se perustuu ettei saisi kiittää ulko ohkalla, sillä "ettei menetetä ulko ohjan tukea". Mä kuitenkin näen sdn niin, että hevonen joka on rehellisesti läpi, jää kantamaan itseään vaikka ulko ohjasta päästäisikin hetkellisesti. Ei ulko ohjassa ole tarkoitus pitäytyä niin ettei sieltä voisi päästää, joten välillä mirlestäni on hyvä taputtaa ja kiittää myös ulko ohjalla

      Nuo taputukset on siis vähn sellaisia tsekkauspisteitä. "Jos päästän täältä, jääkö hevonen kantamaan/asettumaan vai rojahtaako/karkaako se?"

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!