Ulkokentällä vol 2

Torstaina suuntasin jälleen Hyyppärän kentälle valmennukseen ja samalla treenaamaan sitä isolla kentällä oloa. Meillä tosiaan Erkylässä on kyllä kenttä, mutta se on niin syrjässä keskellä metsää että ei siellä ole mitään nähtävää. Hansu on siellä oikein kuuliainen ja keskittyvä, joten tarvitsee hakea muualta sitä treeniä, missä pääsee ratsastamaan kentälle ja ympärillä on muitakin hevosia tarhassa tai laitumella. Hansuhan menee ruuhkaverkassa kuin kala vedessä, se ei häntä hetkauta, mutta pahiten keskittymistä häiritsee jos kentän ulkopuolella on tarhoja tai laitumia ja siellä möllöttää hevosia. :D

Hieno poju!
KAIKKI KUVAT ON OTTANUT TAAS TARU AROLA! 

Viimeksi Hansu oli vähän 50/50 keskittymisen kanssa, mutta tosiaan nyt se keskittyi todella hyvin ja oli jopa näennäisesti ainakin rento jo aluksi! Toki itse tunnen selkään ettei se ole ihan täysin rento, mutta se ei yhtään kytännyt muita hevosia ja keskittyi töihin. Rentous tulee kyllä rutiinilla myöhemmin, mutta tämä oli jo tosi ihanaa huomata että riippuen toki päivästä ja mielentilasta, kyllä Hansu voi keskittyä tuollaisella "katselukentällä" tosi hyvin.

Hansu ei kertaakaan saanut "tuijotuskohtausta" vaan teki oikein hyvin töitä. Se missä tunnen selkään ettei se kuitenkaan ole ihan täysin rento, tulee selän ja kaulan käytössä näkyviin. Se käpertyy vähän kasaan ja vaikka se laskeekin jo niskaa kiitettävästi ja voin ravailla ja laukkailla matalassa muodossa (tämäkin on jo iso asia Hansulle!) niin se kuitenkin jää kaulastaan turhan lukkiutuneeksi eikä venytä nenää eteen. Se ei ole hirveästi kuolaimen takana, mutta reaktio pohkeesta + ohjan päästöstä eteen ei tuotakaan tulosta nenän viemisellä eteen, vaan oikeastaan mitään ei tapahdu. Kaula pysyy samassa asennossa, vaikka onneksi matalempana nykyään jo on.

Tuo kuolaimen alle pakeneminen ei ole toivottavaa, mutta se ei kaada maailmaa. Sen pystyy kyllä korjaamaan. Kyseessä on jännitys yhdistettynä voimattomuuteen ja Hansu helposti nuupahtaa välillä ihan askeleen aikana turhan syvälle ja sitten sen saa taas siitä ylös. Se ei vain ole tarpeeksi voimakas jaksaakseen kantaa itseään tasaisesti kokoajan, mutta kyllä se siitä. Kotonahan tämä on huomattavasti helpompaa. Siellä jos teemme näitä "nenä eteen" harjotteita niin sen pystyy helpommin toteuttamaan. Tuolla vieraissa huomaan että se jännitys vie Hansun "notkeutta" ja kun se muuttuu kilpikonnaksi joka käpertyy kuoreensa, ei "nenän kaivaminen ulos kuoresta" tapahdukkaan vain "anna pohjetta ja käsi eteen"- keinolla mitä se kotona tekee. Riittakin on tästä aika tarkka ja hän kyllä huomauttaa vaikka kesken ravi sulun, että "korjaa nenää eteen, tuossa hyvä", eikä vain jatketa puuttumatta asiaan. Tämä on se työskentel mistä juurikin pidän, hienosäädetään loputtomiin. Ihan jo Hertankin kanssa joku yksittäinen laukanvaihtosarja piti tehdä uudelleen ja muutettiin sitä vaikka vain nenän asentoa parantamalla.

Mutta tämä käpertyminen on nyt tämä tilanne ja mua ei huoleta se yhtään. Lusitanot ovat muutenkin niin paljon heiveröisempiä kuin pv:t että tuntuu että nämä tulevat voiman kanssa niin paljon hitaammin perässä. Puoliverinen jännittyessään voi/ehkä pystyykin säilyttämään ison liikkeen ja "coren" kasassa, lusitano jännittyessään käpertyy taas sinne kilpikonnan kuoreen nanosekunnissa ja ei vaan pysty liihottelemaan samanlailla lihaksiaan käyttäen. Onpahan mitä työstää! Ja pääasia että tähän puuttuu jo nyt ja treenaa sitä. Mitä enemmän sitä "nenää kaivaa ulos" kotona, sitä enemmän sitä saa myös ulos muualla ja jonain päivänä kuolaimen taakse tippuminen voikin olla vain muisto.

Aina kuitenkin tähtään siihen että Hansu olisi pyöreä ja rento selästään. Tähän kun saan sen nenän vielä mukaan niin silloin oikein tuntee kuinka koko hevonen on mulla käytössä. Mutta aina ei saa kaikkea ja se mitä vähintään täytyy olla, on se että Hansu olisi pyöreä eikä jännitä selkäänsä.

Treenattiin tätä oikeastaan koko tunti. En istunut melkein ollenkaan harjoitusraviinkaan jotta vain saatiin työstettyä selkää ja kaulaa etten vahingossakaan ota sitä liian taakse. Pyrittiin helpottamaan liikkumista koko ajan, mutta kuitenkin vaadittiin myös eteenpäin liikettä. Varsinkin laukassa tämä tuotti tulosta. Sain käyttää jalkaa aika paljon ilman että Hansu edes hätiköi siitä. Se reagoi kuitenkin oikein pohkeeesta, eli nakautin pohkeella, Hansu harppasi ETEEN. Tämäkin on iso asia, sillä helposti Hansu pohkeesta kipristää vain takasia vatsan alle mutta nyt se reagoi aina niin että harppasi eteen. Nämä ovat näitä rotujen välisiä eroja taas! Olen ikäni tottunut "keräämään" niitä takajalkoja sinne vatsan alle ja vähentää harppomista, ja nyt jalat kyllä kipristää mutta pitäisi saada ne työntämään ja kipristämään vähemmän! :D

Laukkaan tuli tosi hyvä draivi! Riittakin sanoi "no nyt se laukkaa kuin puoliverinen"! Hansu lähti nostamaan etuosaa ja ottamaan isompia laukka-askelia kiivaamman tahdin sijaan (mikä on vähän ominaista näille). Se ei yhtään rummuttanut jaloilla vaan laukkasi rennosti mutta isosti eteen. Sain käyttää pohkeita kunnolla ja pystyin suoristamaan pohkeilla Hansun kivasti pohkeitten väliin. Ja kun laukka tuli suoraksi, alettiin tekemään laukanvaihtoja. Ja pakko sanoa että tuntuipas ne ekaa kertaa ISOILTA vaihdoilta, eikä niin nopeilta ja hätäsiltä. Sain myös muokkaa ja koskea ennen vaihtoa mielinmäärin Hansun laukkaa eikä se alkanut sekoilemaan vaihdon kanssa. Helposti Hansu hätäilee jos siihen koskee.

Riittakin sanoi ettei enää ole pitkä matka siihen kun voin alkaa vaihtamaan sarjassa jo askeleita laskien. Nyt tehtiin parit "sarjat" niin että kokorataleikkaalle vaihdoin 3 kertaa laukan laskematta askelia. Ja yllättävän kivuttomasti se taas meni ilman räpiköimistä!

Jos oikein kaikki menee suunnitellusti niin Hansun pitäisi ensi vuonna olla jo Va A /PSG tasoinen (ainakin kotiradoilla hehhe). Jos se vaan malttaa ja rentoutuu lisää niin ei ole vaikeaa. :)

Tässä vielä alkuverkkaa ravissa. Pientä kireyttä kaulassa vaikka muutoin Hansu ei ollut jännittyneen oloinen.

Katsokaapa! Vieressä tarhaavia hevosia, sekä maassa makaava koira. Ja Hansua ei kiinnosta ollenkaan vaan korvat lerpattaa sivuilla rentoina!

HUOM TAAS KORVAT! Ja vielä ulkokentällä! :D 

Kun käytin pohjetta, reaktion tuli olla harppaus eteen. Ei paikoilleen jääminen ja takasten kipristely passageen. Hansu toteutti tätä hyvin!

Alkoi raviinkin tulla työntöä sen jälkeen kun laukassa saatiin Hansu eteen ja pohkeiden väliin.

Hansu rennossa ravissa lopputunnista. 

Laukassa pääsin käyttämään reilusti laukkaa Hansun ottaen avut vastaan tyytyväisenä ilman mitään ylireagointia. Laukkaan tulee heti ilmaa lisää ja mullekin tuli tunne selässä että voin vain istua ja matkustaa. :)

Kankiohjaa pidettiin tarkoituksella hyvin löysänä ja sitä pitäisi käyttää vain tarvittaessa. 

Liehuletit suorastaan... :D 

Vielä vähän jännitystä, mutta TÄSSÄ on ensimmäinen kuva laukanvaihdosta koskaan! :D Ja puhtaasti tuli vaihdot ja jo vähän yrittäen ylämäkeen. "probleema" on liian pienet ja ripeät vaihdot, joten niitä tuunataan suuremmiksi voiman myötä. Tässä jo kuitenkin ihan selvää isompaa laukanvaihtoa Hansulle, vaikka se vielä vaatii siltä aika paljon keskittymistä. Mutta tästä se lähtee!
Ja tämä kuva on vielä siitä "sarjasta" ja silti tuli asiallisia vaihtoja ilman kuumumista vaikka tehtiin niitä jo vähän putkeen. :)

Ensi viikolla suuntaamme jälleen Hyyppärään! Täytyy hyödyntää mun toinen loma niin ehtiipä kuskata heppaa naapuritallille! Käymme myös loppuviikosta Porvoossa uusien silmien alla, Rodrigo Matos pitää valmennuksia Porvoossa ensi viikolla ja minä lähden ex-temporee tuuraamaan Hansun omistajaa sillä hänelle tuli äkillinen este. Todellinen tehotreeniloma mulla! 

Tehotreeneistä puheenollen... Olen aloittanut nyt lenkkeilyn uudelleen pitkän tauon jälkeen. Yllättävän nopeasti juoksukunto kehittyy ja huomaan siitä saavan jo heti ratsastukseen jaksamista ja vakautta. Tai sitten se on tämä loma joka sekoittaa pään niin että juoksujalkaakin vipattaa... ;)