Ruskeasuolla Jannen treeneissä

Käytiin viime viikon tiistaina näyttämässä Hansua Jannelle. Jannehan valmensi mua ja Herttaa TDF aikana ja koin silloin tosi hyväksi Riitta + Janne yhdistelmän. Janne ja Riitta kuitenkin tekivät yhteistyötä ja valmennuskuvio oli yhtenäinen. En siis käynyt valmennuksissa "erillään" toisista, vaan Riitta oli jopa joskus mukana katsomassa ja seuraamassa mitä Rusalla teimme, niin tiedetään myös mitä tehdään sitten kotona. Tällaista hyvän valmennuskuvion mun mielestä pitäisikin olla!

Nyt oli sitten sama kuvio. Ajoin Hansun Helsinkiin ja Riitta tuli perässä seuraamaan valmennusta ja keskustelemaan näkemyksiään Jannen kanssa mitä meidän kanssa kannattaisi tehdä. Toivottavasti ei ihan toivoton tapaus olla.. :D

Hansu oli vähän turhankin pörheenä kun mentiin Rusan kentälle. Ihan liikaa vahtimista sille, mutta onneksi se ei tee mitään mutta on vain niin ärsyttävää kun se vaan katsoo maisemia. Avainsana tässäkin on että sen täytyy keskittyä muhun eikä mitä ympärillä jossain pusikoissa tapahtuu. Kerran se pelästyi puskasta suhahtavaa pyöräilijää, mutta Hansu ei pahemmin säiky joten tämäkin jäi vain säphähdykseksi. Mutta se maisemien katselu on se mikä mun pitää lopettaa heti.

Isoin asia mitä Jannekin sanoi oli että "Korvat täytyy olla suhun päin (taakse) eikä yhtään ojossa eteenpäin!". Jos Hansun korvat kääntyy jonnekin kaukaisuudessa olevan hevosen suuntaan, ei mulla ole mitään jakoa. Hansu jännittyy kaulastaan ja kropastaan korvien myötä. Heti kun korvat kääntyy muhun päin, niin koko hevonen rentoutuu ja oikein "valahtaa" makaroniksi ja voin koskea siihen. Sitten taas kun korvat pamahtaa ylös niin onkin suolapatsas koko hevonen. So simple.

Eli ihan sama meininkin kuin palveluskoirilla. Hansun täytyy olla se saksanpaimenkoira joka tuijottaa omistajaansa herkeämättä odottaen käskyä vaikka ympärillä tapahtuu mitä. Ei se toinen kouluttamaton koira joka juoksee ympäri tiluksia ja vaikka kuinka omistaja huutaa niin ei ne korvaansa edes käännä omistajaa päin vaan jatkavat juuri sinne suuntaan mihin itse haluavat.

Onhan Rusan kenttä myös yleisesti ottaen haastava paikka. Siellä liikkuu niin paljon kaikenlaista ulkopuolista. Lapsia, työmiehiä, hevosia, pyöräilijöitä, autoja... Kotona meidän kenttä on keskellä metsää missä Hansulla ei ole mitään ihmeteltävää. Hyvää reeniä ;)

Kaikki kuvat on loihtinut taas Taru Arola!

Tässä havainnollistava kuva. Jos Hansu saa katsella jotain kaukaisuudessa niin laukannosto näyttää tältä... :D Zorron hevonen, sanoi mun poikaystäväkin! Haha, ihan hieno kuva, eisiinä :D 

Sitten kun korvat taas lompsivat löysänä, muuttuu koko hevosen yleisilme heti ja kappas kummaa päästään tekemään taas asioita mitä pitää!

Kun Hansu alkoi olla läpi, muuttuu hallintakin paremmaksi. Saan asetukset läpi ja vaikka se vähän tahtoisi katsoa "kulmansa alta" jotain, niin se ei muuta menoa. 

Emme tehneet mitään ihmeellisyyksiä mutta treenasimme kokoajan sitä "korvat korvat korvat" asiaa tehtävän lomassa. Volttikahdeksikko oli se mitä hinkattiin oikein urakalla. Oikeelta vasemmalle, vasemmalta oikeelle. Kokoajan Hansun täytyi pitää korvat muhun päin, ja volttikahdeksikolla saa tasaisesti työstettyä molemmat suunnat vuoron perään. Asetus, taivutus ja tahti. Ne piti säilyttää. Vaikeampaa oli vasen kierron (yleensä näin onkin) ja oikea oli paljon helpompi. Vasemmassa Hansu tahtoo olla joko tai; joko se menee suorana hyvää tahtia, tai sitten taipuu liikaa menettäen tahdin. Eli vaikka hevosen pitää taipua, tulee sen ravin pysyä muuttumattomana. Hansun tapauksessa mun täytyy pitää hidasta tahtia, se on luonnostaan niin nopea.

Janne sanoikin että mun täytyy vaan tämän kanssa ajatella sitä passagemaista ravia. Ei mennä passagea, vaan passagemaista ravia. Se tuo elastisuutta ja tahtia tälle rodulle. Tässä mun täytyy vaan rohkeasti mennä ja ajatella sitä passagea. Tämä on vähän rotukysymys. Näin pv- ratsastajana jotenkin on ajatellut aina että ei mitään passagea ennenkuin se ravaa kunnolla, mutta pakko myöntää ettei ne opit ihan näihin iberialaisiin päde. Lopputulos on sama sekä näillä että pv:llä mihin halutaan, mutta sinne mennään eri teitä. Lusitanot oppii ravaamaan kun ne oppii passagen. Niinhän jo Kyra mulle syksyllä sanoi... Rohkeammin vain mun täytyy sitä passagemaista ravia hakea.

Sehän ei tarkoita että nuorella hevoslla sitten menen passagea 50 minuuttia maneesia ympäri...

Korvat korvat korvat hoettiin mun korvanappiin kokoajan.

Passagemaisen ravin kanssa saa olla varuillaan ettei Hansu mene oikeasti passageen. Se on siihen turhan heikko vielä. Siellä saa käydä mutta ei pitkiä aikoja. 

Vasemmalle saa tehdä enemmän työtä taivutuksen kanssa ja samalla niin että työntö eteenpäin jatkuu. Tässä juuri käytän pohjetta samaan asetukseen ja ei tuota hevosta voi kyllä niiaamisen puutteesta takaa moittia!

Olen kyllä aiemminkin täällä blogissa kuvistakin naureskellut että Hansun korvat oikein hölskyy rentona sivuilla kun se on hyvä! Ja se nyt tuli todettua tänään jälleen kerran :D

Lopuksi keventelyä ja Hansu rentona. Ja ne KORVAT!  ;)

Tässä myös pari pientä videota Rusalta.

Videoclips from yesterday 👍 #dressagetraining #lusitano #gladiadordopenedo

Henkilön Noora Peltola (@noorapel) jakama julkaisu Kesä 26, 2018 kello 9.13 PDT

Tässä on huomatkaa kaksi videon pätkää, selaa vain oikealle kuvassa ilmestyvästä nuolesta. :)

Videota viime tiistailta tehtävästä joka on meille elintärkeä tällä hetkellä: volttikahdeksikko 😅 Pikkuhiljaa... #lusitano #lusitanostallion #psl #purosanguelusitano #dressage #dresssgetraining #youngster

Henkilön Noora Peltola (@noorapel) jakama julkaisu Heinä 2, 2018 kello 12.44 PDT

Sori videon laatu, pakko kuvata videokameran näytöltä jotta saa instagramiin, ei aina ole aikaa latailla youtubeen näitä. :P
Huomaa heti jos Hansu käpertyy "taakse", se menettää tahdin ja ottaa takasilla sellaisia "ilmapotkuja" mahan alle. Tässä vaiheessa hevonen siis heittäytyy askeleessa tyhjäksi. Mun täytyy tässä vaiheessa käyttää jalkaa ja "tuupata" se taas eteenpäin. Välillä hankalaa koska Hansu saattaa vaan askeltaa kahta kauheammin paikalleen jos jalkaa käyttää, mutta tämäkin on oppimiskysymys. Nopeammin ja nopeammin se alkaa jo tajuamaan että jos tyrkkään jalalla niin hoplaaa --> harppaus eteenpäin --> kiitos.

Janne myös sanoi että mun täytyy hyväksyä se ettei näillä oikein ole sitä tavallista ravia. Tai siis kun sanoin että tahtoisin löytyää sellaisen tavallisen ravin sen maailmanluokan ravin ja ergonomiaravin väliltä. Sitä ei vain oikein helpolla näillä ole. Täytyy mennä sillä mitä on, ja se ei ole mikään heikkous vaan ergonomia (eli pieni) ravi on hyväksi sillä se ei kuluta niin paljon niveliä ja jänteitä. Mutta se on tietenkin tärkeää oppia hallitsemaan nämä 100 erilaista ravia mitä näillä on. Pienestä isompaan. Ja sitten täytyy myös mennä sitä ravia mitä minä haluan, ei sitä mitä hevonen milloinkin tarjoaa. Eli hallintaa ja tasapainoa!

Tietenkin teen Hansulla isoa ravia ja sitten esim lopuksi verkkaan rennommassa ja matalemmassa ravissa, mutten saisi huolestua vaikkei se liitelisi siinä rennossa ravissa kuin pv. Antaa sen mennä pienempää ravia loppuraveissa, ei se sitä huononna. Tiedän kuitenkin miten isokin ravi sieltä sitten tulee kun taas pyytää. Moni onkin sanonut että näiden kanssa täytyy ensin oppia se hidas ravi, josta sitten aikanaan pääsee pyytämään eteen menettämättä tahtia. Näitä ei voi vain työntää eteen tai ne alkaa kipittää sellaista shettisravia että... Osaahan Hansu lisätä hienosti, mutta siinäkin pitää olla tarkkana että lisäys lähtee tasapainossa ja hallitusti ja on rauhallinen. Mutta tämä kaikki tulee kunhan saadaan sitä tasapainoa vielä lisää. Katsotaanpa taas vuoden päästä!

Janne kyllä kehui Hansua! Sanoi että se no hieno ja sillä on nyt jo 10 arvoinen passage, mutta tietenkin kaikki mitä tehdään pitäisi tehdä rentona. Sitten se on sitä kymppiä. Jännitys pilaa kaikesta kaiken kaikilla. Eli ei muutakuin passagetreenejä taivutuksineen korvat muhun päin, voisi kiteyttää ;)

Hansu on niin älyttömän terhakkaana aina tekemässä kaiken hetipoisaltanytäkkiä. Hansu on parhaimmillaan kun se laiskituu! Kuulostaa hassulta mutta niin se vain on.

Ajattelin kyllä jatkossakin käydä Rusalla treenaamassa... Talvella voi olla vähän kysymysmerkkinä miten maneesivuorot siellä oikein menee, onko edes mahdollista ängetä sinne? Mutta ainakin näin kesällä VÄHINTÄÄN kerran kuussa kun pääsisi tuonne niin saisi treeniin lisää potkua. Kerran viikossa on kotona valmennukset.

Tässä lopuksi vielä kotona yksi pätkä sulkutaivutusta, Alkaa löytymään jo tahdin säilytys siinä ja taivutus! Tulevaisuudessa vielä lisää ristiaskelta ja taivutusta, mutta siihen tietty kokoamisastetta tarvitaa vielä lisää. :)

Koitan nyt aktivoitua videoiden kanssa! Niitä niin moni aina pyytää. Ongelmana on vain kuvaajien saaminen.

Half-pass left 😊 #lusitano #youngster #horseriderfi #teamhorserider #stallion #dressagetraining

Henkilön Noora Peltola (@noorapel) jakama julkaisu Kesä 29, 2018 kello 11.06 PDT