Kootussa Ravissa

10. maaliskuuta 2018

Tasapaino maneesi- ja hankitreenin välillä

Talven saapuessa Etelä-Suomeen nyt kunnolla ollaan päästy oikeasti nauttimaan peltotreenistä! Olen käynyt n 2x viikossa hangessa (joko juoksuttaen tai selästä käsin) ja muutoin treenit maneesissa. Toi hankilaukka vaan tekee ihmeitä Hansulle. Sen on pakko liikkua siellä hitaasti. Se ei voi "sätkiä" takasillaan vaan sen on pakko laittaa tassua toisen eteen kunnon tahdissa. Ja pakko sanoa... Täysi kiitolaukka peltoa ympäri ylä ja alamäkineen tekee ihmeitä. Hansu on aina maaginen ratsastaa kun on käynyt vetämässä kunnon laukat pellolla! 

Oltiin perjantaina Hansun omistajan kanssa pellolla niin että kaverina oli Hansun "isoveli" Dakar. Dakar on jättikokoinen lusitanoruuna ja se asuu nyt Hansun kanssa Erkylässä myös. Lähdettiin perjantaina ennen mun työvuoroa peltolaukoille. Voi että oli kivaa!! Hansu tykkäsi vähän lähennellä Dakaria ja Dakar otti Hansusta turvaa :D 
Ensimmäisen kerran kun otettiin laukat ja iso-D pääsi tietty edelle niin siitäkös Hansu innostui ja lähti viemään sen perään. Tämä ahdisti D:tä ja se ampaisi kovempaa karkuun ja Hansu tietty perässä! :D 
Pelto on niin iso että ei ole väliä vaikka jarrut ei toimisikaan. Mentiin sitten vähän pidempi kierros laukkaa kuin oli tarkoitus. Viimeinen kierros päästettiin jo (hallittua) kiitolaukkaa peltoa ympäri ja ai että oli kivaa! Lusitanot harvemmin on pukittelevaa sorttia, joten ei kyllä pelota yhtään että hevonen lähtisi jotain jäätävää köyrypukkitulitusta. Vauhtia kyllä piisaa! 
Meidän pellolla on sellainen iso mäki. Mikä sen parempi treeni kuin laukata se mäki ylös ja myös sitten samaa vauhtia alas (jarrujen puuttuessa :'D)
Ehdottomasti ensi viikolla uudestaan jos kelit vielä antaa myöden! Talvi E-Suomessa voi tosiaan olla aika häilyvä...

Korvienväli tykkää hyvää hankilaukoista! Kroppa tykkää kiitolaukasta myös. Tekee hyvää lavoille kun hevonen saa kiitolaukata ilman jarruja. 

Kuvia ei reissusta ole, mutta laitan kuvituskuviksi vanhat peltokuvat jotka Taru otti!

Kuvituskuvina vanhat peltokuvat kuukauden takaa. Nämä eivät ole siis uusia kuvia perjantain hankilaukoilta, mulla oli nivelet vain päässä. 

Tällöin näissä peltokuvissa en ees mennyt Hansulla lujaa. Tämä oli sitä dressagepeltoilua ;D Perjantaina oli dressage kaukana, mutta sitä hauskempaahan se vain oli ;)

Maneesitreeneissä sitten jatketaan edelleen samaa vanhaa. Taivu sekä "sit and push" yhtäaikaa. Suurimmaksi osaksi pätkät tuntuvat todella hyvältä. Hansu liikkuu todella elastisesti ja hienosti kun se on rento ja ei yritä liikaa. Eräs ratsastuskerta tuli taas sellainen kultainen kokemus. Hansu oli aivan mahtava. Sain ravissa esitettyä isoa mutta rentoa ravia samassa tahdissa. Tein avotaivutusta myös uralla ja siinäkin sain säilytettyä sen "cadencen" että ravi pysyy isona ja etenevänä sekä samalla taipuu. Isoin ongelma vielä avoissa ja suluissa on että saa saman tahdin säilytettyä vaikka menet sivuttaisliikettä tai taivutusta. Kun "hermot" Hansulla on kohallaan niin tämä on lastenleikkiä. Kyran sanoin "Vähemmän hermoa, sen täytyy tehdä vähemmän". Kun tämä toteutuu niin meno tuntuu helpolta. 
Olen avon ja sulunkin kohdalla pitänyt sellaista ajatusta, että mieluummin loivempi taivutus, kunhan se kadenssi säilyy. Jos Hansu rupeaa kipittämään tai kiristymään, pyrin säilyttämään tahdin ennallaan ja vähän "höllään" taivutusta. Taivutuksen  astetta pystyy aina myöhemmin lisäämään, mutta tärkeintä on tahti (ei suotta Training Scalen ensimmäinen porras!) 
Jos ei ole tahtia, ei taivutuskaan ole kovin laadukas vaikka se menisi kaksin kerroin makkaralla.

Tällä hetkellä Hansun sulut ovat aika jees, sekä avot. Avo vasemmalle ja sulku vasemmalle ovat hankalempia, mutta tasapainoa oikean ja vasemman taivutuksen kanssa on tullut lisää. Mielestäni itselleni vaikeampia ovat sitten tavalliset voltit... Niissäkin pitäisi nimenomaan taipua, mutta tässä on mulla joku hallintaongelma ja se tuottaa vaikeuksia. On mun mielestä helpompaa mennä sulkua, ja Hansu esittää sitä paremmin kuin voltin. Väitän että tämä on mun vika.
Miksi voltti on meille vaikeampaa kuin sulku?
Mielestäni ratsatan enemmän ja paremmin sulkua. Hahmotan sen itse ja hallitsen Hansun kroppaa = autan sitä sulkutaivutuksessa.
Niinkin yksinkertainen asia kuin voltti ei ilmeisesti saa mua ratsastamaan ja tukemaan Hansua tarpeeksi. Mä päästään sen yleensä vähän tahtomattani valumaan ulkokyljestä ja hövelisti helpotan sitä. Mun täytyy alkaa enemmän skarppaamaan ja työskentelemään volttia. Samanlailla kun työstän sulkua!  

Ilokseni vielä pakko todeta loppuun että laukanvaihdot alkavat oikeasti jo olemaan hallittavissa! Muutamaan otteeseen olen jo saanut asiallisia (vähän jännittyneitä toki vielä) vaihtoja koko rata leikkaalla! Eli niinkuin ne yleensä Va B ohjelmissa tulee. Vaihto on jo puhdas suoralla uralla, mutta tietenkin näkee kuinka Hansu heittää kaiken "all in" ja on aika tohkeissaan vaihdossa. Se ei kuitenkaan enää kuumu niistä älyttömästi ja vaihdon jälkeen se ei lähde karkuun. Pystyn jopa jo valmistelemaan ja koskemaan Hansuun laukassa ennen vaihtoa ja esittämään hyvin asiallisen "minun avuista" tehdyn vaihdon! 
Helpointa on toki vielä tehdä vaihto vastalaukasta pääty-ympyrällä "heittämällä" takaosa vaihtoon edellä. Tästä kuitenkin on päästy jo jalostamaan vaihtoa ja siirtämään sitä uusille linjoille.
Kyllä se sieltä tulee arkipäiväksi sille! 

Kuten jo olen monesti todennut, kun Hansun saa "tylsistymään ja laiskistumaan", siitä tulee just hyvä. Kuulostaa tyhmältä ;)
Hansun ollessa tuollainen paljon verta omaava Duracell-pupu, pieni hitaus vain parantaa sitä. Kun Hansulle tulee laukanvaihdoista "tylsä juttu" se ei kerää itseään dynamiitiksi, vaan pääsen käsiksi siihen ihan eri tavalla. Uskon että kun nämä yksittäiset vaihdot tulevat "tylsäksi" hommaksi, ei olla kaukana sitten sarjoista. Tiedän että sitten sarjavaihdoista varmasti tulee alkuun taas todella energistä menoa (ainakin Hertalla kävi niin), mutta sitten kun siitä tulee kuin uusi askellaji selkäytimeen, sarjat voidaan esittää varmasti kuin kone vasemmalla kädellä! 

Tämä kuva kiteyttää kaiken:
Hansu peltorallin jälkeen tallin pihassa. Väsynyt mutta niin onnellinen! Jalat jo haritti toiseen suuntaan. :D

14 kommenttia

  1. Ihana Hansu!

    Tuo viimeinen kuva! 😍 Koko olemus sanoo "Vitsit että oli kivaa!".

    Aivan mahtavaa että Hansulla oli kaveri mukana hankilaukoilla, toivottavasti saatte tällaisia peltoralleja vielä lisää. 😊

    Hyvän, symmetrisen voltin ratsastaminen on aika haastava tehtävä. Mutta kiitos Noora, sain tästä kyllä ajatuksellisen ahaa-elämyksen. Yleensä avoa opeteltaessa tai harjoiteltaessa verrataan sitä voltin aloittamiseen. Samalla logiikalla sulku on voltin loppu, paluu uralle. Jos ei muuta, niin näistä ehkä muistaa alkuun helpommin kumpi on kumpi. 😉

    Mutta sama ajattelu toimii kenties myös toisinpäin, mihin jo viittasitkin? 😊 Jos volteista tulisi "ryhdikkäämpiä" kun ajattelee ratsastavansa avoa ja sulkua? Tämä tätiratsastaja hokee voltilla vaan mielessään "pyöreä ja pullea, pyöreä ja pullea"... 😂

    Hyvässä voltissa jokainen neljännes on samanlainen, kuvio on täysin symmetrinen. Tavallisin virhe lienee se, että puolikkaat ovat erilaiset. Ensimmäinen puolikas hyvä, toinen lössähtää. Hevosen ulkolapa karkaa, tai ratsastajalle tulee kiire ratsastaa voltti loppuun, oikaista ainakin se viimeinen neljännes. Voltti voi venyä myös epämääräiseksi soikioksi. Mahdollista on toki sekin, että voltin ensimmäinen puolisko on epämääräistä huojumista suunnitellun tien molemmin puolin ja jälkimmäinen puolisko on parempi kun ratsukko saavuttaa yhteisymmärryksen kuljettavasta tiestä.

    Noora, tässä taitaa olla toivepostauksen aihe: miten ratsastetaan hyvä voltti?

    Rentouttavaa sunnuntain jatkoa ja hyviä ratsastuksia!

    Maarit L. 😊

    PS. Tahti on ratsastuksessa kaiken a ja o!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä kommentti! Pistänpä työn alle volttipostauksen, koska mun täytyy itsekin ottaa "näinkin helposta" tehtävästä itseäni niskasta kiinni.

      Pohdin tosiaan miksi voltti falskaa? Varmasti en panosta siihen tarpeeksi. Se vaan on yksi voltti... mutta niin tärkeä! Ryhtiliike volttien ratsastamiseen ja tsemppipostaus aiheesta! :)

      Tosi hyvät pointit sulla kommentissa. Hyvin vaikea liike lopuksi tehdö täydellinen voltti niin ettei hevonen karkaa missään askeleessa!

      Poista
  2. Mukava postaus! Viimenen kuva toi hymyn huulille, kun toinen niin kaikkensa antaneena. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua niin nauratti kun tulin alas selästä ja hansu "jäi makoilemaan" oli pakko ottaa kuva :D se väsähti tyystin mutta ilmenee vasta tallin pihalla kun oikeasti lopettaa. Muutoin se tuntui siltä että olisi voinut mennö vaikka 5 kierrosta lisää:D

      Poista
  3. Voisikohan tohon voltti ongelmaan auttaa juurikin se, että työstät niitä ja sitten jos kokeilisit aina välillä väistättää taka tai etupäätä sisään tai ulos? Tai ihan vaan vaihtelet asetusta? Itsellä ainakin ne heti laittavat kehoni enemmän peliin ja en mee sillei "Mäpäs teen tähän voltin" vaan "Mäpäs lähen voltille, nyt tää taipuu sisään, ja nyt ulos, oho eipäs taivukaa. Nyt tää taipuu ulos" jos ymmärrät mitä tarkotan😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä pointti! Sitä vaam kohtelee volttia "tässäpä nyt ratsastelen voltin". Täytyy kehittää sille voltille tekemistä jolla aktivoi itsensä ;)

      Poista
  4. Miten orin kanssa onnistuu tuo maastoilu tai peltoilu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin normaalisti. Puhun nyt yksilöstä.

      Hansun kanssa voi maastoilla yksin tai kaverin kanssa. Jos haluaa olla varovainen niin ori keulahevosena, en näe tässä estettä. Hansun kanssa olen ollut maastosss niin että edessä kävelee ruuna.

      Ei kaikki orit ole "aivot muniin tippuneina". :)

      Poista
  5. Oon seuraillut sun blogia vuosien ajan Hertan alkuajoista asti ja nyt on kyllä pakko kommentoida: Tuota Hansun kehitystä seuratessa ei voi kun ihmetellä miten luontevasti sä olet siirtynyt isosta puoliverisestä kipakan lusitanon selkään! Mulla on itsellä tilanne, jossa oma hevonen on iso, raskas, mutta tahdikas saksalainen ja syksystä oon ratsastanut pientä, kuumaa ja herkkää ponia jolla tahti kiihtyy helposti ja kaikki on muutenkin aikalailla päinvastoin kuin omassa :D Kyllä siinä on ollut mulle nappuloissa opettelua... Eli hatunnosto vain täältä miten muuntautumiskykyinen ratsastaja olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä on ollut sopeutumista! Lähinnä siinä että tämä ei anna anteeksi virheitö! Tarkoitan että voimakas puoliverinen kyllä säilyttää luontaisemmin tahdin mutta kipakat ja sairaan nopeat lusitanot häviöä tahdissa heti jos häiritset niitö jotenkinkin. On todellakin täytynyt mennä itseensä ja miettiä mitä teen kun horjutan hevosen tasapainoa. Oppia olemaan selässä hiljaa mutta jämäkkänä, sillä jos en itse ratsasta isoa ja tasapainoista liikettä esiin niin se katoaa. Hansu ei sitä mulle itsestään anna vaan mun täytyy auttaa sitä. Ja jos häiritsen selässä niin se näkyy heti kipittämisenä. Todella oppii hienosäätämään apuja! :D

      En ole yhdelläkään puoliverisellä ratsastanut joka olisi näin kipakka ja nopea kuin lusitano, vaikka herkillä puoliverisilläkin on tullut mentyä :D

      Jos oikein kauas historiaan mennään niin puoliveriset oli niitä hitaita vaunuhevosia ja lusitanot nopeita sotaratsuja joille oli elintärkeää reagoida nopeasti ja olla ohjailtavissa helposti ja kevyesti.

      Poista
  6. Mulla on monesti käyny mielessä ja nyt muistan siitä kysyäkin, että miten ratsastat hevosta ihan ratsastuksen alussa ku oot just noussu selkään? Saako alkukäynneissä vielä löntystellä vai lähetäänkö jo sillon hakemaan sitä aktiivisuutta ja moottorin käyttöä? Oma ratsuni on tällä hetkellä sorttia, joka valheellisesti alkuun vaikutti reippaalta, mutta onkin paljastunut työtä karttavaksi matelijaksi. Olisikohan sillä merkitystä, jos heti alussa ratsastaa napakasti eteen? Samoin olen miettinyt, miten muuten laukkaa voisi saada ilmavammaksi kuin maapuomeilla? Oisko sun kokemuksen mukaan enemmän apua kiitolaukkailusta maastossa vai pidemmistä ja rauhallisemmista pätkistä, vai sekä että? Kiitos jo valmiiksi mielipiteestä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos heppa on vähän hidasta sorttia niin mun mielestä jo pitkin ohjin alkukäynnitkin täytyy opettaa sille ett nyt ollaan töissä. Monesti tsekkaan ihan vaan kävellessä miten hevosrn reagoi apuihin. Eli miten ne kaikkein tärkeimmät avut tulee läpi vaikka hevonen vain kävelee pitkin ohjin. On mielestäni "väärin" tehdä avuista sellaiset joita ei aina tarvitsisi noudattaa. On selvempää että aina kun ollaan töissä niin ollaan töissä :) pohkeeseen reagoidaan aina, ei vain alkuverkan jälkeen. Siinä tekee itselleen karhunpalveluksen. Sitä paitsi, kunnon iso käynti tekee selän lihaksille hyvää ja takaosalle. Ei ahdad ja pieni käynti.

      Me valkuissa hertankin kanssa tehtiin joskus ihan "abc" harjoitteita. Pitkin ohjin. Kävelen. Käytän pohkeita. Hertan täytyy reagoida vaikkei muuta pyydetä. Käytän toista pohjetta, sen täytyy väistää. Käytän ohjaa, sen täytyy pysähtyä jne. Tällaista apujen terästämistä pelkistetysti voi tehdä aivan huvin heti alkuköynneillä!

      Tiedän yhden laiskan ruunan jolle täytyy ottaa jo tallissa asenne että nyt herää, ollaan töissä. Kentälle kävellessäkin täytyy jo vaatia siltä aktiivinen tahti eikä vasta 30 min hölkäm jälkeen.

      Laukkaan tulee ilmaa voiman myötä. Periaatteessa sekä että, eli peltoilu isossa ja reippaassa laukassa tekee hyvää mutta voimaa ja kantokokykyä pitää myös treenata rauhallisemmassa ja hitaammissa pätkissä. Voisi verrata että ihmisenkin pitää treenata salilla voimaa nostelemalla painoja ja kuntoa (ja venyvyyttä) juoksemalla :)
      Pelkkä kiitolaukka pellolla ei opeta hevosta kokoamaan, mutta pelkkä laukan kokoaminen ei opeta hevosta isompaan laukkaan. Kultainen keskitie :)

      Poista
    2. Jes, kiitos näistä!! Lähdenkin heti kokeilee noita alkukäyntiohjeita! ;D

      Poista
  7. Onko oranssi naru kaulalla jonkinnäköinen ns "kauhukahva"? Mimmosta narua ja onko kätevä/toimiva? verrattuna satulaan kiinnitettävään kauhukahvaan. :)

    VastaaPoista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!