Kootussa Ravissa

19. joulukuuta 2016

Hertta on vaan niin maaginen!

Ehkä vähän turha postaus ilman mitään sen kummempaa asiaa, mutta tekeepä mieli päivittää kuulumisia näinkin kun voi pitkästä aikaa hehkuttaa!
Mä oon ihan pähkinöinä taas kun Hertalla pääsee menemään! Se on oikeesti puhdasta nautintoa tehdä sen kanssa töitä! Se on niin kevyt, samalla kuitenkin voimakas ja sen kanssa tuntuu että voi välillä ratsastaa sillä ajatuksen voimalla. Kaikki liikkeet tulee niin vaivattomasti, siis silloin kun päästään siihen harmoniaan ja fiilikseen. Joskus taas se ei onnistu millään, ja toki meno on heti paljon nykivämpää, mutta pääasia että saan niistä fiiliksistä edes joskus kiinni!


On meilläkin toki meno saikun jälkeen ollut vaihtelevaa. Meno vaihtelee rennon letkeestä aina räjähtävään dynamiittiin... kauheasti vaihtelee tamman päivät! Rentoina päivinä tulee ykköset ja passaget ilman mitään höntyilyä. Tällainen päivä oli lauantaina kun kävin nopsaan nivelet päässä läpiratsastamassa Hertan. Se oli rento ja letkeä. Ei kuumentunut vaikka otin vähän ykkösiä. Tein siirtymiä kootusta ravista passageen ja takaisin. No problem. Ei kannuksia, ei raippaa. Helppoa.
No pudotus maanpinnalle tuli heti sunnuntaina kun H oli kuin pakkaspöllö! Kiva ratsastaa mutta pörisi välillä menemään kun nurkissa ratisi... tehtiin sitten ekan kerran kunnolla töitä vähän enemmän tauon jäljiltä. Ajattelin että nyt on liikaa energiaa joten käytetään se hyödyksi ja nyt alkoi työnteko.
Kun Hertta alkaa töräilemään, on kaksi vaihtoehtoa. Joko  homma menee läskiksi ja ainut mitä tekisi mieli tehdä on laukkailla vain ympäri maneesia lujaa. Toinen vaihtoehto on ottaa ilo irti ylimääräisestä energiasta ja käyttää se hyödyksi töihin. Ja satuin eilen siinä onnistumaan, aina en... Kun aloin vaatimaan Hertalta oikeasti asioita, ei yhtäkkiä sitä aikaa ole kuunnella rapisevia seiniä. Ja parhaat muuvit yleensä tällöin tulee! Testasin jälleen passagea ja tein ykkösiäkin enemmän, kerran jopa GPssä vaaditun määrän, eli 15 kpl. Onnistui! Satuin saamaan pätkiä videollekin kun poikaystävä mielenhäiriössään erehtyi tulemaan tallille mukaan ;)

Tässä pieni video eiliseltä. Tosiaan ensimmäisiä treenikertoja tauon jäljiltä joten vähän haparoivaa meno välillä mutta palaillaan pikkuhiljaa. Pitäisi kyllä ehdottomasti saada videoita useammin. Katsotaan toteutuuko tämä kun saan lainaan Pixion ja pääsen testailemaan miten se toimii. :)



Kerrankin muuten oli kameramies mukana niin pitihän se mennä vähän ulos kuvailemaan. Mä niin vihaan olla itse kameran edessä, enkä tykkää blogiinkaan julkaista omia pärstäkuvia, mutta kait sitä joulun kunniaksi voin villiintyä ja laittaa muutakin kuin ratsastuskuvia. :D

Wanhan tallin edustalla

Kyllä Hertalla katse porautuu suoraan syvälle!
Enkä edelleenkään tajua miten moni sanoo Herttaa rumaksi. Oikeasti! :D



Toki piti ottaa eväitä vähän mukaan ;)

Tuossa oikeastaan ne ainoat onnistuneet kuvat, mutta ettei nyt kiiltokuvablogiksi mene, niinkuin aina valitetaan niin raotetaanpa todellisuutta kuvauksien takaa! ;)
 Todellisuus meidän kuvaussessioista on tällaista...

Sääntö nro. 1. Katse kameraan. Check.

Hevonen fine, mutta tuota noin...? :D

99% kuvausajasta Hertalla on tällainen ilme. Se lamaantuu kun ottaa kameran esille. Sitten vasta korvat on höröllään jos oikeasti sillä on jossain kaukana jotain muuta katseltavaa, mutta kun kamera alkaa laulaa niin se ottaa tämän ilmeen.. :D

Juuh

"Hei oikeesti, mikä järki tässä touhussa?"
T. Hertta

Yleensä tämä näky on alkeiskurssilaisten jonossa. Ponia vie ruohotuppo ja poni vie tyttöä.

"Ööö, mitä hittoa sä meinaat?"
T. Hertta

"Ei juma..."
T. Hertta
 
"En tykkää. Yhtään".
T. Hertta

"Ai porkkanaa?! No oisit heti sanonu!"
(Tässä vaiheessa ei myöskään pro kuvaaja osaa tarkentaa ;) )

Hertta on tyytyväinen kun viimeinkin pällistelyn päätteeksi sai suut makiaks!
Kuva siis sen jälkeen kun ylempänä oleva porkkana on napsaistu suoraan suusta, ja Hertan tuntien ei mene vain pikkurilli, vaan koko käsi! Tässä tapauksessa naama...

12 kommenttia

  1. Mun tammalla on aina samanlainen ilme kun pitäs kuvia ottaa. Ja ei niitä korvia saa höröön millään niin kauan kun ei oo mitään jännää jossain kaukaisuudessa :D kiva postaus ja ehdottomasti useammin videota :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä siinä tosiaan on että jotkut hevoset oikein poseeraa kun näkee kameran ja jotkut lamaantuu täysin? :D

      Poista
  2. Mun ruuna on ehkä helpoin kuvattava ikinä! Viimeksi kun otettiin kuvia ja kuvaaja kysyi että saataiskohan me se katsomaan tohon suuntaan, niin otin riimusta kiinni ja käänsin sen pään haluttuun suuntaan ja jätkä jäi tuijottamaan korvat pystyssä just sinne minne haluttiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! :D se on hyvin koulutettu ;)

      Poista
  3. Voi tuota hörinää <3 olette kauniita molemmat! Ihanaa joulunodotusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinne :)

      Hertta ei koskaan petä tuon hörinän kanssa, eilenkin oli valmennus ja valmentaja käveli meidän luokse ja sanoi moi, niin eiköhän Hertta alkanut hörisemään! XD

      Poista
  4. Hahaa, niin tuttu tuo kuvausilme :D ja jos saa katsomaan kameraan päin niin lähtee tulemaan kohti ja tuloksena on sellaisia otsaselfieitä :'D Mutta hei hienolta näyttää teidän meno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meilläkin tulee "turpaselfieitä" :D

      Poista
  5. Ihania kuvia! Ja miten helpon ja hyvän näköistä menoa videolla - mahtavaa! Hyvää joulua!

    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hertta on nyt ollu tosi cool temppujen kanssa, tekee mielellään! Mutta toki nyt ensin täytyy saada se läpiratsastettua takaisin kuosiin että jaksaa paremmin! Sen verran voimaa on menettänyt :)

      Poista
  6. Aivan ihana hevonen sulla! Saan tosi paljon inspiraatiota sun blogista oman hevoseni treenaamiseen ja tavoitteena on tulla yhtä hienoksi ratsukoksi kuin sinä ja Hertta olette. Hyvää ja hevosentäytteistä joulua! 💕

    VastaaPoista
  7. Treeniä vaan ja hitusen tuuria, niin kyllä kehitystä tapahtuu! :)

    VastaaPoista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!