Vähempi on enempi

Maanantain valmennuksessa Hertan kanssa jatkettiin samoista asioista mihin viime maanantaina jäätiin. Eli tehtiin laukan kokoamisia ja siirtymisiä laukan sisällä. Ravissa tehtiin pohkeenväistöä ja sulkua. Myös ravissa tehtiin siirtymiä sen sisällä, eli vähän passagemaista ravia pitkällä puolipidätteellä, josta sitten eteenpäin niin että takajalat ruopaisee vauhti etuosan alle, eikä niin että rynnätään keskiraviin.

Kaikki kuvat  c Taru Arola

Ihan yksinkertaisia tehtäviä. Pysyimme joko pääty-ympyrällä tai sitten menimme koko uraa pitkin. Ensin siis teimme ravissa siirtymisiä pääty-ympyrällä, joka on yllättäen vaikeampaa kuin suoralla uralla. Suoralla uralla teimme niin että jokaisen pitkän sivun aikana ehti tehdä sen kaksi siirtymää passagemaiseen raviin ja siitä ulos. Tässä täytyi olla todella tarkkana:

• Kun siirryn pitkän puolipidätteen avulla passagemaiseen raviin ja kokoan ravia, H ei saa nostaa sitä kuuluisaa niskaansa ylös. Se on siinä niin taitava ja nopea. Tottakai se tekee sen helpottaakseen tehtävää, mutta mun täytyi olla tarkkana että pyydän vain sen verran missä se pitää sen niskansa alhaalla ja tarjoan samalla pieniä peräänantoja, jotka toivon sen ottavan vastaan. Hertta kuitenkin helposti tarjoaa liikaa sitä passagemaisuutta ja sitten se jälleen huomaa ettei pystykkään siihen ja sitten niska nousee. Eli tässä pitäisi Hertalle nyt kertoa, että "vähemmän on enemmän, ei tarvitse noin paljoa". 

• Kun lähden normaaliin ja reippaampaan raviin kootummasta ulos, siinäkin täytyy olla tarkkana että niska ei nouse. Hertalla on tapana tässäkin lähteä teatraalisesti "all in" meiningilla, jolloin se lähtee puskemaan "ryntäät edellä" ja vähän kuin karkaa jo keskiravin puolelle. Tässä siis tosi tarkkana että pohkeella provosoin sitä takajaloista niin että se potku lähtee takaa eteen. Ajattelin että "sudittelen" takavetoisella autolla niin että hiekka vähän lentää sieltä "takarenkaista", eikä niin että mulla olisi etuvetoinen auto joka lähtee puskemaan kun painan kaasua. Aluksi tämä oli hankalaa, mutta kun tosiaan keskin pilkkoa tämän siirtymisen kahteen tai kolmeen askeleeseen niin se helpottui! Eli ei heti "tallaa pohjaan" niin että H lähtee puskemaan, vaan sen kolmen askeleen aikana ajattelen joka askeleella enemmän eteen. Ensimmäinen askel vähän enemmän eteen niin että poistumme passagesta, toinen askel vähän lisää, ja kolmas askel jo aika terävä askellus ja siitä ollaankin jo täydessä vauhdissa.

Laukassa teimme tätä samaa ja siinä oli ihan sama idea. Ei ihan piruettilaukkaan, mutta selvä kokoaminen (huom suoruus!) ja siitä sitten ulos normaaliin laukkaan. Etenkin laukassa Hertta karkaa siirtymässä ulos kokoamisesta helposti lavoilleen ja ryntää keskilaukkaan vähän teatraalisesti. Tässäkin mun täytyi muistaa se kolmen askeleen sääntö. Pikkuhiljaa. 

Jos katsotte Youtubesta videoita kuinka maailman huiput lähtee keskilaukkaan diagonaalille, eivät hekään karauta kulmasta matkaan niin että kipinä sinkoilee, vaan he ratsastavat huolelliset siirtymiset ja parin askeleen aikana kasvattavat askelpituutta hallitusti. Tämän taidon kun itse oppisi yhtä smoothisti tekemään ;)

Kävimme lopuksi ensimmäistä kertaa sarjavaihdot läpi nelosista aloittaen aina ykkösiin asti lopettaen. Ensimmäinen kerta siis Hertan pitkän sairasloman ja kuntoutumisen jälkeen, ja arvatkaa vaan? Ne sujui kuin tanssi. Tottakai pientä hapuilua oli välillä, mutta kun H tajusi "ainiin nää on näitä kivoja vaihtoja" se keskittyi todella hyvin ja yritti tosissaan. Ykkösissä vähän loppui vauhti ja se jää vähän paikalleen, mutta tähän ongelmaan on ratkaisuna laukan laadun parantaminen, niin sitten paranee vaihdotkin. Vaikka Hertalla onkin vaihdot paremmat kuin itse normaali laukka-askel, niin ykkösissä tarvitaan aika paljon ilmaa ja vähän vauhtiakin että ne saa pysymään isoina. Hertalla on onneksi todella suorat vaihdot, vaikka se jäisi liian paikalleen. Hyvä tasapaino ja suora hevonen!

Ai että. Mä oon niin innoissani kun H tuntuu pelittävän. Toki edelleen koputan aina puuta kun joku kysyy miten Hertta on mennyt. Sanon että "ihan jees" vaikka oikeasti tekisi mieli huutaa maailmalle että "tää on paras hevonen mitä täällä on!" :D En vain halua lähteä ilakoimaan. Sen verran taikauskoinen että jos alan kehumaan, niin kohta se on jalka poikki laitumella... 

Jos kaikki menee putkeen, niin me starttaamme "lasten GP-ohjelman", eli Intermediate A ohjelman Vihdissä torstaina 7.7! Olen jo ilmoittautunut sinne ja se on siis rataharjoitus johon sain valita itse ohjelman. Tarkoituksena nyt on oikeasti mennä rytinällä kohti sitä GP:tä, joten ajattelin että tuollainen todella helpotettu ohjelma joka sisältää kuitenkin kaikki GP liikkeet olisi hyvä aloittaa. Hertta suorittaa kotona jo niin varmasti näitä, joten nyt olisi toivottavati aika siirtyä harjoittelemaan radoille näitä. Kyseessä on onneksi rataharkka, joten ei paineita. Se on vain treenikerta. :)

Jos tämä Vihdin rataharkka menee hyvin, niin harkitsen lähteväni Lappeenrantaan perjantaiksi starttaamaan saman ohjelman ihan oikeana kansallisena luokkana! Hertta ei vaan ikinä ole Lappeenrannan nurmesta tykännyt, ja se ei ikinä liiku siellä hyvin, mutta katsotaan nyt... :)