Kootussa Ravissa

27. kesäkuuta 2016

Ruusunmarjaa ja kamomillaa

Eräs uusimmista blogiyhteistyö kuvioista on alkanut Chia de Gracian kanssa. Chia de Gracia on varmasti monelle tuttu luontaisruokinnan ja yrttien puolelta. Valikoimissa on monen monta yrttiä vaivaan jos toiseen, ja itsellänikin oli varaa valita Hertalle parhaat tuotteet testiin. Pohdimme Hertalle sopivat tuotteet ja sainkin Mirvalta paljon apua ja tietoa mikä olisi Hertalle paras vaihtoehto.

Päädyin testaamaan kahta yrttiä; Ruusunmarjaa ja kamomillaa.


Tähän päädyin heti ensimmäisenä. Olen jo jonkun aikaa miettinyt että haluaisin lisätä C-vitamiinia Hertan ruokintaan ja tiesinkin että ruusunmarjassa sitä on todella paljon. Ruusunmarjassa itseasiassa on kaikista eniten C-vitamiinia, jos vertaa vaikka appelsiiniin, nokkoseen tai tyrnimarjaan. Itse syön C-vitamiinin toivossa tyrnimarjaa, mutta jos vielä tehokkaampiin lukuihin tahtoisin, niin ruusunmarja olisi parempi.
Lisäksi ruusunmarja sisältää A- D- ja E vitamiineja. Monesti olenkin varsinkin kevättalvella syöttänyt Hertalle ADE vitamiinikuurin purkista, mutta tajusin että ruusunmarjalla saan oikeastaan senkin puolen täytettyä.
Vitamiinien lisäksi ruusunmarjassa on paljon kivennäis- ja hivenaineita, kuten rautaa, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja seleeniä, unohtamatta biotiinia!
Magnesiumia olen syöttänyt Hertalle urheiluhevosen lihaksiston terveyden tukemiseen, mutta myös rauta on ollut meillä aina tärkeässä roolissa. Kuten tiedetään, rauta on elintärkeää verenkierrolle ja verenkiero tärkeää hapen kuljetuksessa urheilusuorituksissa.
Ruusunmarja oli sikäli siis helppo valinta! Yhdessä supermarjassa varsinainen vitamiinipommi. olen aina ollut vähän kielteinen "monesta purkista syöttelyyn" osittain laiskuuden takia, joten minulle todellakin kelpaa, että voin annostella pari ruokalusikallista ruusunmarjaa, enkä käydä läpi 1+ eri purkkia.
Eikä annostus päätä huimaa, Hertankin kokoiselle hevoselle annan sitä Hertalle päivittäin vain 2 ruokalusikallista! Vieläkin on pussista jäljellä rouhetta, joten riittoisuus on hyvä.

Yksi painavin syy miksi ruusunmarja on ja pysyy Hertan ruokinnassa on sen todettu vaikutus lieventävän nivelrikon ja nivelreuman oireita. Vaikka Hertalla ei olekaan näistä kumpaakaan, niin vanhemman hevosen nivelten kannalta täytyy tehdä kaikkensa että tuki ja liikuntaelimistö pysyy kunnossa. Liikunta on se mikä vanhan hevosen terveenä pitää (toki siis kaikki muutkin hevoset) mutta ruokinnalla saadaan kyllä positiivista vaikutusta tukemaan tätä. Vaikuttavana aineena niveltulehdusten hillitsemiseen on galoktolipidi, joka on hienosti sanottuna anti-inflammatorinen, eli tulehdusta lievittävä.

Toinen syy on ruusunmarjan suolistoa tukeva vaikutus. Ruusunmarjan sisältämä pektiini tukee suoliston toimintaa, sillä se on ihan silkkaa kuitua, suurimolekyylistä hiilihydraattia. Pektiiniä on toki muissakin kasveissa, mutta eniten pektiiniä esiintyy sitrushedelmissä. Pektiini suojelee stressivatsaa ja Hertan nuoruudessaan sairastamat mahahaavat olivat juurikin stressiperäisiä, joten tämä oli myös yksi painavimmista syistä valita ruusunmarja kokeiluun.


Ruusunmarja on siis meille luonnollinen ja vatsaystävällinen lisäravinne nivelten hyvinvoinnin tukemiseen vanhemmalle ja rasituksessa olevalle hevoselle. Syötän tätä Cortaflexin kanssa.

Ruusunmarjaa voidaan syöttää jatkuvasti, kun taas esim tehokas pirunkoura olisi kuuriluontoisesti syötettävä. Sitäkin mietin Hertalle, mutta se taas ärsyttää vatsaa, joten se olikin ehdoton nounou mahastaan herkälle hevoselle.

Olen syöttänyt nyt reilusti yli kuukauden tästä pienestä ruusunmarja pussista, eikä ole vieläkään hetkeen tarvetta uudelle. Sen verran tuju marja, että pieni määrä riittää!
Kuva Taru Arola




Kamomilla on erittäin suosittu yrtti myös ihmisten keskuudessa. Kaikille taitaa olla kamomillatee tuttua? Kamomilla on lievästi rauhoittava, joten monet juovatkin iltaisin kamomillateetä. Itse en tätä tee, sillä en ole teeihmisiä, mutta kieltämättä olen joskus harkinnut ostavani kamomillateetä jos se auttaisi nukahtamisen kanssa.
Kamomilla on todella laajalti käytetty yrttikasvi ja se on kovasti yleistymässä myös eläinpuolelle. Kamomilla on mieto lääkekasvi ja sen sisältämässä eteerisessä öljyssä on paljon erilaisia tehoaineita, esimerkkinä mainittakoon bisaboli ja kamatsuleeni. Bisabolilla on rauhoittava vaikutus ja kamatsuleeni vaikuttaa tulehduksia ehkäisevästi. Kamomilla sisältää myös paljon flavonoideja.

Näiden vaikutustensa ansiosta kamomillan valitsin Hertalle sen mahaa rauhoittavan ominaisuuksien vuoksi. Hertta sai kipulääkekuurin kuukausi takaperin klinikkakäynnin yhteydessä ja tähän saumaan sopi paremmin kuin hyvin vatsan tukemiseen kuurin ajaksi kamomilla. Hertta on herkkä vatsastaan ja mahahaavataustan vuoksi vältän sillä tulehduskipulääkkeen syöttöä. Nyt kuitenkin oli pakko sitä syöttää, mutta onneksi mulla oli apuna tätä kamomillaa (yhdessä ruusunmarjan kanssa). Hertan maha ei tällä kertaa reagoinut millään lailla kipulääkekuuriin!
Sitä en tiedä johtuiko se kamomillan syötöstö sen kanssa, mutta ainakin tällä kertaa yhdessä kamomillan kanssa maha ei reagoinut ollenkaan.
Kamomilla rauhoittaa ja parantaa nimenomaan mahan limakalvoja, joten tämä on oiva lisä ylipäätään herkkävatsaisen hevosen luonnollisena lisäravinteena.

Kamomilla voi laukaista yliherkkyysreaktion siitepölyallergisen hevosen kohdalla, mutta Hertta ei ainakaan reagoinut mitenkään. Hertalla on aikamoinen pölyallergia, joka kuitenkin on nykyään ollut oireeton hyvän talli-ilman ja laadukkaan heinän ansiosta. Se kuitenkin voi herkästi alkaa yskimään pienestäkin pölymäärästä, mutta kamomillan syöttö ei laukaissut Hertalla minkäänlaisia oireita. Pussin sisältö ei pölissyt millään lailla, ja kamomillan tuoksu oli hyvin mieto.

Kamomillan ja ruusunmarjan lisäksi olen syöttänyt välillä kuureinä kuivattua nokkosta Hertalle. Sitäkin voi syöttää yhdessä ruusunmarjan kanssa, mutta en tahdo yhtäaikaa syöttää kovin montaa eri yrttiä tai lisäravinnetta.
Tämäkin pussi on riittänyt meillä pitkään. Annan kuvassa näkyvän kourallisen verran päivässä mössön sekaan kamomillaa.
Kuva Taru Arola
Vanha, herkkävatsainen hevonen kiittää ruusunmarjasta ja kamomillasta! 18 vuotias ja hyvässä kunnossa vielä täydessä treenissä. :)
Kuva Taru Arola


*Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Chia de Gracian kanssa*



Mitä yrttejä te syötätte hevosillenne? Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia. :)

19 kommenttia

  1. Yrtit ovat kyllä mainioita hevosen ruokinnassa. Itse olen sitä mieltä, että niiden tärkeyttä voisi nostaa enemmän esille. Lisäksi, kasveista ravintoaineet imeytyvät paremmin kuin purkkien jauheista. Ja ovathan ne hevoselle luontaista ravintoa. Metsätarhassa laiduntava hevonen napsii itsekin ruohon lisäksi esimerkiksi mustikanvarpuja, mesiangervoa ja muita kasveja.
    Tämä oli kyllä mielenkiintoinen postaus, tästä aiheesta olisi kiva saada enemmänkin juttua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Nimenomaan lisäravinteina yrtit ovat tehokkaita. Mieluummin syötän C-vitamiinin tarpeeseen ruusunmarjaa kuin "purkki C:tä". :) Tai itse syön mieluummin tyrnimarjoja kotona, kuin että otan pahanmakuisen Puru-C tabletin, mitä apteekistakin saa. Vaikea mainostaa asiakkaille kun itse meinaa oksentaa purutabletin kanssa ;)

      Poista
  2. Kesäaikaan hevonen saa laidunruohosta kaiken tarvitsemansa, vitamiinit ja yrtit. Talvella nuo on kiva lisä, mutta kesällä rahan heittämistä lantalaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niitäkin tapauksia että verikokeista löytyy puutoksia vaikka laitumella onkin. Riippuu paljon laitumen laadusta, niitäkin on niin moneen lähtöön. Tottakai talvella sitten taas joudutaan oikeasti täydentämään!

      Poista
  3. Tekisitkö joskus postausta kankisuitsien ja kannusten käytöstä, minkä tasoisena niitä voi alkaa käyttämään ja ylipäätään miten ratsastus eroaa näiden kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin vaikka tehdäkin? Mulla on muutenkin tässä nyt päällimäisenä mielessä näitä, sillä testasin Hertalla kuolaimettomia ja se oli ihan kauhuissaan niiden kanssa. Eli Hertta toimii kuolaimella, mutta ei siedä kuolaimetonta (painetta päässä), kun taas joku toinen hevonen tykkää todella paljon kuolaimettomista.

      Inhoan kun pitäisi olla "jokotai". Miksei ihmiset voisi valita parasta kuolainta hevoselleen millä se toimii. :)

      Poista
  4. Meillä ollaan syötetty miljoonasta eri purkista biotiinit, raudat, vitamiinit yms, mutta kesän alussa sitten suositeltiin ruusunmarjaan siirtymistä kun siinä on kaikki mitä menee meillä purkeista.
    syksyllä laidunkauden jälkeen näkee toimiiko meillä, vai palaanko purkkeihin, kovat on odotukset myyntipuheiden perusteella :D
    Meillä menee kyllä pienenä määränä lisänä nokkonen ja msm jää kyllä vierelle.
    Meillä syödään cavalorin FiberForcea, kun on ainut ruoka joka sopii meidän mahalle saa nähdä toimiiko tuon ruusumarjan kanssa edelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MSM on hyvä jättää vierelle kyllä, ja minäkin anna välillä nokkosta tuohon mukaan. :)

      Ruusunmarja on oikeasti tehokkain C-vitamiinin kannalta. Jos oikein ymmärsin niin se on kaikista citrushedelmistä se missä sitä on eniten. :P

      Poista
  5. Pyytäisin vielä tarkennusta, että kun luettelit kaikki aineet, jota esim. tuo ruusunmarja sisältää, niin onko tutkittu missä muodossa ne esiintyvät ja miten hevosen elimistö pystyy ne hyödyntämään? Olet kuitenkin farmaseutti koulutukseltasi, niin luulisi sinulla olevan asiantuntemusta tällaiseenkin analyysiin? Esimerkiksi ihmisten monivitamiinivalmisteethan ovat pelkkä markkinointikikka, usein olisi hyödyllisempää syödä mahdollisesti tarvitsemansa lisäravinteet eri purkeista ja huomioida niiden vaikutus vielä toisiinsa.

    VastaaPoista
  6. Niin ja kun nyt luen tuon edellisen kommenttini, niin se kuulostaa jotenkin tylyltä, tarkoitus ei siis ollut vinoilla, vaan ihan mielenkiinnosta kysyn. T. Lähtökohtaisesti skeptinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos selvennyksestä, ei se niin "vinoilulta" kuulostanut kun selvensit! :D

      Mutta siis, väitän, että hevosille tästä ei ole tehty vielä tarkkkoja tutkimuksia. Ihmispuolella näitä on paljon enemmän, mutta äkkiseltään kun googlettelin "tiede googlesta", niin en löytänyt kattavia tutkimuksia, jotka olisivat esim kliinisissä kokeissa.

      Yrtithän perustuu todella vanhaan perimätietoon ja siis vanhanaikaiseen lääketieteeseen. Ennen vanhaan tosiaan se oli pirunkoura mikä oli "lääke" nivelrikkoon. Yrtit ovat tehokkaita, mutta se mikä näissä on, niin tarkkoja pitoisuuksia emme voi määrittää. Pitoisuudet kuitenkin yrteissä vaihtelee suoraan satokauden mukaan. Viereisessä nokkosessa voi olla enemmän rautaa kuin viereisessä, joten yrttien kanssa on vaikeampaa saada aikaan "sitä tiettyä annostusta". Lääkkeet ovat kuitenkin tarkkaan tehtyjä, ja niissä pitoisuus on se mitä paketissa ilmoitetaan.

      Tästä päästääkin näihin lisäravinteisiin pillerin muodossa. Jos mun pitäisi valita, niin syön itsekin mieluummin sen appelsiinin tai tyrnimarjaa, enkä sitä C-tablettia. Yleensä jos monivitamiinitabletteja syö, niin eniten tulee syöneeksi selluloosaa tai muita täyte ja apuaineita.

      Monivitamiinipurkkien pitoisuuksia tosiaan jos katsoo, niin siellä ei välttämättä edes kovin hyvissä suhteissa aineita ole. Esim. magnesium on oksidi muodossa, joka imeytyy huonommin kuin sitraattimuotoinen. Lisäksi, jos akuisen ihmisen magnesiumin tarve on 370mg/pv, niin monivitamiinipurkissa magnesiumia on usein hyvässä lykyssä 100mg (ja siinä väärässä muodossa).
      Jos ostat pelkkää magnesiumia ja vieläpä sitraatti muodossa, annostus purkin takana on 2 tablettia päivässä. Eli reilusti yli päivän saantisuosituksien. Kaikki ei kuitenkaan imeydy, joten hyvin usein purkeissakin on extra-annostus.

      Nää oli jänniä. Hyvin muistan vieläkin eri ravinnepurkkien annostukset kun niitä tuli apteekissa selattua. Ja aina mietin että miksi nämä ovat näin. Itsekin mieluummin siis ostan tarpeeseen vitamiineja, enkä "ylimalkaisesti vain monivitamiinitabletteja".

      Aina mä kuitenkin apteekissakin asiakkaille mainitsin ravinnosta niitä lähteitä, mistä näitä vitamiineja saa ja kehotin syömään myös niitä ruokia joista tiettyjä vitamiineja saa. Esimerkiksi tämä magnesium, syöppä banaani! Siinä on paljon magnesiumia... :)

      Monipuolinen ruokavalio on itsessään tehokas lääke.

      Poista
  7. Samaa mietin kuin tuo edellinen anonyymi. Koira- ja ihmispuolella aiankin tuollaiset tuotteet ovat vain suuria lupauksia ilman tutkittua tehoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä pitää säilyttää nyt se selvä raja yrttien, lisäravinne tablettien ja lääkkeiden kanssa.

      Lääkkeissä on tutkittu teho, ja siinä tosiaan tiedät mitä syöt.

      Lisäravinnetabletit voivat sisältää mitä tahansa, ilman mitään tutkimuksia. Kukaan ei niitä valvo tarkasti.

      Yrtit ovat kasvikunnan tuotteita. Niiden ainepitoisuuksia on miltei mahdoton sanoa. Riippuu satokaudesta jne. Se on kuitenkin totta että joku kasvi sisältää asioita Z, X ja Y. Esimerkiksi tämä ruusunmarja. Pitoisuudet on sitten vaikea osoittaa, sillä kyseessä on suoraan luonnosta otettu marja, joka on kuivattu ja jauhettu.

      Tietenkin jos tahtoisimme sen ainesosan X, niin se pitäisi sitten eristää siitä yrtistä ja tuottaa keinotekoisesti isoissa määrin, jos haluamme tarkemmat pitoisuudet ja "kohdennetun" vaikutuksen.

      Fakta on että ruusunmarjassa on eniten C-vitamiinia, mutta en voi sanoa varmaksi kuinka paljon "tämän tietyn "ruusunmarjan marjassa nyt sitä C:tä on. Voin kuitenkin luottaa että paljon sitä C:tä on, jos nyt tämän ruokalusikallisen sitä naamariini tungen. :)

      Poista
  8. Minä olen hyvin skeptinen kaikkiin "uusiin villityksiin", mutta muutama vuosi sitten kokeilin ekan kerran laiduntavalle hevoselleni Equipur Knoblettenia. Tuote sisältää valtavasti eri yrttejä, joiden pitäisi häätää itikoita ja lievittää jo tulleita itikanpuremia. Ja pakko oli skeptikonkin uskoa. Tuote todella tepsi; hevosessani oli paljon laidunkavereitaan vähemmän itikanpuremia, eikä ne vähäiset paukamat tuntuneet häiritsevän / kutiavan lainkaan.

    Chiaa kokeilin niin ikään skeptisellä asenteella, mutta jo muutaman päivän jälkeen saattoi huomata karvan kiiltävän ja harjan kasvaneen. Vuosien saatossa olen tosin huomannut sen, että Chia menettää tehonsa jatkuvassa käytössä. Jos haluaa nähdä tuloksia, niin kannattaa syöttää kuureina ja pitää välissä aina 1-2 kuukauden tauko. Myös Chia-tuotteilla on eroja. Chia de cracia on mielestäni paras - ja olen kokeillut ainakin neljän eri valmistajan tuotetta.

    Pirunkouraa syötin niin ikään kuurina vanhenevalle hevoselleni, mutta en sen käytöllä huomannut mitään vaikutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samoilla linjoilla, olen vähän sellainen "uskon kun näen"-tyyppi.

      Itse syön Chiaa, Hertan purkista nappaan itselleni ja sekoitan jugurttiin jne. Vaikken ole itsessäni huomannut mitään maagista vaikutusta, niin tiedän että saan nyt omegaa, magnesiumia ja kalsiumia etc. Tiedän että se on terveellistä, mutta en odota että saisin mallin hiukset tai paksut luut. :D Kaverini syl myös chiaa ja hän vannoo että hänen hiuksensa ovat paksummat ja kiiltävämmät kuin ennen. Enkä ala väittää vastaan, vaikka itse en ole huomannut samaa.

      Nämä ovat tosiaan sellaisia että se vaan pitää testata sille omalle hepalle mikä toimii!

      Poista
  9. Moi! Luin äsken pikaisesti blogistasi muutamia postauksia ja tykkäsin paljon! Olisiko mitään neuvoja tälläiseen tilanteeseen:
    Ostimme hevosen 2013 helmikuussa. Se on puoliverinen, jonka säkä n. 162 eli aika iso. Alussa sillä ei ollut yhtään lihasmassaa ( oli ollut kesän -12 vaan laitsalla ja sitten siirtynyt ratsastuskouluun jossa teki 2-3 tuntia päivässä jolla tienasi ruuansa. Oli paljon alkeistunnilla koska kiltti ja rauhallinen.) kuntoa kyllä oli yllätän hyvin ja nopeasti lihastakin saatiin kun alettiin ratsastamaan "oikeinpäin" sen sijaan että mennään vaan pää ylhäällä kokoajan. No, kun kunto kasvoi niin tuli vähän "pöllö energiaa" ja alettiin säikkyä kaikkea mahdollista. Minä sillä hyppäsinkin, mutta sitten kun aloin joka valmennuksessa tippumaan 2-4 kertaa tunnin aikana siirryin kouluun, mutta pelko tippumisesta edelleen jäi. Muutuin siis tosi araksi ratsastajaksi ja hevonenhan käyttää sitä tottakai heti hyödyksi. Olen nyt ollut tauolla n. puolivuotta ja olisi kauhea into lähteä käymään yksissä koulukisoissa vielä tälle kesälle. Olisiko vinkkejä miten voisin rentouttaa itseni ja uskaltaa taas ratsastaa? Entäpä hevoselle joka siis edelleenkin säikkyy aikalailla kaikkea uutta ja erikoista..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki aina pitää sanoa että onhan varusteet sopivat ja ettei ole kipeä mistään? Joskus tuollainen käytöksen muutos voi kieliä ongelmista terveyden kanssa ja ne voi ilmetä jos kerran treeni on lisääntynyt.
      Toki on myös yleistä, että kun hevosen kunto ja voima kasvaa, niin se myös voi vähän nousta "päähän". En tarkoita että hevosesta tulisi ilkeä, vaan se tosiaan tietää voimansa. Enää ei nääs kunto lopukkaan kesken!
      Tässä vaan pitää olla todella tarkkana ja pysyä niskan päällä ja olla varma että hallintalaitteet on kunnossa. Pääseekö sinua auttamaan joku säännöllisesti? Esimerkiksi valmentaja? Olisi hyvä jos sinulla olisi tukena valmentaja (tai joku muu kokenut henkilö) joka auttaisi säännöllisesti ja käy myös selässä jne.

      Minullakin oli Hertan kanssa aikaan ongelmaa kun en oikein pärjännyt sille. Tai siis ikinä se ei heittänyt mua selästä ,mutta se oli ehkä vähän turhan reaktiivinen mulle alkuun. Sitten kun "sisuunnuin" ja lopetin ratsastamasta passiivisesti (eli niin että istuin vain nätisti kyydissä ja en vaikuttanut hevoseen) ja aloin ratsastamaan aktiivisesti, niin Hertan energia on työn teossa ja sen sinkoilut on vähentyneen melkein nollaan nykyään.
      Mä muistan kuinka yksissä kisoissa "suutuin" Hertalle. Se kyttäs ja pomppi verkassa ja omistaja sanoi että nyt jos se jatkaa tota kun menet kiertämään rataa niin ratsastat apinan raivolla ja toi pelleily loppuu! Ja hitsi, kun lähdin kiertämään rataa niin otin oikeasti ajatuksen että jos tää pelleily jatkuu niin saat kuulla kunnias. Ja ai että, Hertta kulki kuin unelma! Eli se on vain psykologista. Henkinen yliote. Hevonen hommiin niin ei ole aikaa kyttäillä mitään. Pelottavien asioiden ohi menin pohkeenväistöä tms, mutta ikinä en antanut "mahdollisuutta" Hertalle lähteä kiikuttamaan mua heti jonkun kukkapuskan kohdalla.

      Kyllä mä kovasti toivon että alat käymään taas vaikka pikkukisoissa ja pikkuhiljaa alat kasvattaan itseluottamusta. :)
      Saisitko ketään joka alkaisi työstämään tätä sun kanssa? Paikkakunnaltasi joku pätevä valmentaja? Vaikka niin että alkuun valmentaja menee selkään ja sitten sinä valmentajan jälkeen läpiratsastetulla hevosella.

      Poista
    2. Joo, on kyllä ollut valmentaja alusta asti mukana kuvioissa ja läpiratsastanut/valmentanut minua ainakin kerran viikossa. Heppa oli kyllä silloin kun se tuli niin aika laiska, ja sille ollaan yritetty sitä reaktiivisuutta apuihin lisätä. Varusteiden pitäisi olla ihan istuvat, ollaan satula-autoa käytetty. Alkuun oli hieman hankalaa löytää sopivia varusteita kun oli niin laiha ja lapakuoppainen... Tarvittiin romaanit sekä este- että koulusatulaan täysillä toppauksilla.

      Joo, minäkin olen sen huomannut että tämä ongelma on aika lailla vain minun päässäni, ja hevonen käyttää sitä hyödyksi että pääsee helpommalla kun vähän säikyttelee ratsastajaa ;D Kiitos kovasti kun vastasit näin nopeasti ja kattavasti! Alan kyllä nyt seurailemaan blogiasi ahkerammin :)

      Poista
    3. Kyllä mä uskon että pääset tästä yli. Vaatii juuri sisuuntumista jottet "lamaannu" selässä. :) itseasiassa aika monella on samankaltaisia ongelmia vastassa!

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!