Kootussa Ravissa

26. huhtikuuta 2016

Ota ne aivot mukaan ratsastukseen!


Se ihan oikeasti auttaa! Edellisessä postauksessa kun valitin kuinka stressi ja kaikki ylimääräinen homma vie ajatusta pois olennaisesta ja on vaikea keskittyä. Kappas kummaa kuinka ihana Hertta on ollut ratsastaa nyt pari päivää vaikka tentti ei ollutkaan ohi, vaan kunhan pystyin pitämään aivoni kurissa, niin kaikki sujui! :D

Ratsastus on siitä ikävä laji, kun tallille ei oikein voi mennä se sadepilvi pään päällä ja olettaa että kyllä se hevonen piristää mieltä. Toki voihan se piristää, mutta on ihan turha olettaa että voi mennä purkamaan hevosen selkään ärtymystään. Ainakin Hertan kaltainen hevonen vaistoaa heti olenko naama kurtussa vai en. Hertta tulee normaalisti tarhasta hakiessa vastaan. Jos menen hakemaan sitä tarhasta ja olen valmiiksi vihainen, se ei tule mua vastaan! Kuinka kaukaa ne hevoset oikein meitä lukeekaan. 
Siinä mielessä jokin kamppailulaji, vaikka nyrkkeily olisi hyvä juurikin siihen pahan olon purkamiseen! Mikäs siinä mennä salille hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä ja huutamaan sille naamapunaisena, varmana on vapautunut olo sen jälkeen! Kokeileppa samaa hevosen kanssa... Voin antaa vinkin. Ei onnistu. 
Jos menet ratsastamaan valmiiksi pahalla mielellä, aika usein se hevonenkin on "sattumalta" sinä päivänä kamala ratsastaa. Mistään ei tule mitään, ja lähdet tallilta kotiin vielä entistä vihaisempana ja masentuneena.


Pitäisi oikeasti osata tyhjentää se pääkoppa. Jostain joogaamisesta tai kaikenmaailman zen-tilojen treenaamisesta ei tuskin olisi haittaakaan. Kunhan saat ajatukset kasaan ja osaat sulkea sen ulkomaailman mielestäsi jo tallin porteilla, niin voin melkein vannoa että kaikki sujuu. 

Niin ainakin mulla kävi.

Ratsastus on paljon kivempaa kun on korvien väli tasapainossa, molemmilla ;)


Sunnuntaina ratsastin Hertan kangilla ja olin päättänyt, että vaikka mulla on tuli hännän alla takaisin lukemaan, teen suunnitelman mitä teen ja mitä haluan saavuttaa tämän treenin aikana.
Päätin jo ennen tallille menoa, että tänään ( sunnuntaina siis ):
  • Ratsastan ilman kiirettä
  • Tahdon että Hertta on rentona
  • Saavutan sen rentouden pitkällä alkuverkalla taivutellen ja avo/sulkutaivutuksin
  • Laukassa teen vastalaukkaa aluksi, ehkä muutama yksittäinen vaihto, sekä sulkutaivutusta laukassa
  • Taivutuksien tuloksena oletan että H kantaa itseään suorana molemmista kyljistään, se on rento ja se etenee. Hertta ei saa jäädä leijumaan, eli liike suuntautuu eteen ja ylös, ei ylös.
Ja suunnitelmahan meni nappiin! Hertta tosiaan oli oikein mukava ja oikein tunsin kuinka se avojen ja sulkujen kautta lähti tasapainoittumaan ja suoristumaan. Jossain välillä H vähän jarrutti ja tarjosi sitä passagemaista kuviokelluntaa, niin ratkaisin asian ajattelemalla keskiravia. Eli en "rankaise" Herttaa ajamalla sitä eteen ajatuksella "Hyi ei passagea! Nyt nakki eteeneteeneteen!" vaan pikemminkin kehoitan sitä ajattelemaan itse eteen:
"Hei Hertta, miten ois nyt keskiravia?"
"Hei jooo se on kivaa! Meen jo!"
"Kiva juttu, kiitos!"
Hertta kuitenkin on aina tosi innoissaan lähdössä keskiraviin, mutta joskus se avossa alkaa ajattelemaan liikaa paikalleen ja jää paikalleen passagea, joten vaihdankin äkkiä tehtävää ja ajattelen avotaivutusta keskiravissa! Ei tarvitse mennä oikeaa keskiravia, mutta kun H jarruttaa, kannustan sitä eteen tarjoamalla mahdollisuutta keskiravimaiseen raviin siinä samassa avotaivutuksessa. H yleensä ottaa tämän tarjouksen ilomielin vastaan ja näin ollen sain sen "huijattua" pois kellumisesta ja jarruttelusta. Näin se ihan itse tahtookin yhtäkkiä eteen ja avosta tulee parempaa. 
(Olikohan nyt vähän hassusti selitetty? Noh, toivottavasti ymmärsitte!)

Kuva Taru Arola
Sulkua vasemmalle
Kuva Taru Arola
Hertalla on ihan kiva passage, jos se suuntaa liikkeen eteen ja ylös, niinkuin tässä kuvassa.
Hertta kuitenkin helposti pitkärunkoisena hevosena jää liian pitkäksi, jolloin se selän silta "katkeaa" ja niska on ylhäällä. Silloin liike suuntautuu vain ylös, muttei eteen. 
Maanantaina oli sitten valmennus, jossa tehtiin ihan vain perusasioita. Yksinkertaisesti jatkettiin vähän samalla linjalla mitä minä tein jo sunnuntaina. Eli Hertan täytyy olla rento ja pyöreä tasaisessa ravissa ja laukassa. Tehdään pohkeenväistöä ravissa ja laukassa vastalaukkaa. Muutamat ravi - laukka - siirtymiset loppuun pääty-ympyrällä.
Hertta oli oikein hyvä! Se oli tosi terävänä ja intopiukeana menossa, mutta se ei jännittynyt! Päinvastoin se oli rento, mutta todella kevyt ja aktiivinen. Muutamia pieniä yli-innokkuus virheitä sattui, mutta nekin ovat vain merkki siitä kuinka innoissaan se teki töitä. Ensimmäinen mokailu sattui parissa ekassa laukannostossa. H vähän ennakoi ja odottaa laukannostoa, ja sitten kun se nosto tapahtui se nosti laukan kuin 4 vuotias hevonen, eli vähän turhan villisti... Noh, hyvä että Mummo 18 vee tekee vielä 4 vuotiaan laukannostoja... Toinen moka tapahtui kun piti tulla kokorata leikkaalla suunnanvaihto ja samalla tehdä YKSI laukanvaihto keskilinjaa ylittäessä. Noh, annoin vaihtoavun, mutta mitä tekee Hertta? 
No jatkaa laukanvaihto sarjaa tehden 11 laukanvaihtoa jokaisella askeleella kokorataleikkaan loppuun! :D 
Valmentajakin sanoi korvanappiin "Okeeei, no ihan kivat ykköset, ei voi muutakuin taputtaa. Tuuppa uudestaan ja tehdään nyt se YKSI". 
Tämän jälkeen tuli puhtaasti se yksikin vaihto, mutta kyllä tuo Hertta on niin symppis. Se on niin tohkeissaan "KATO MITÄ MÄ OSAAN!" ja lätkäisee kaupan päälle 10 vaihtoa, vaikka tilasin vain yhden. Mä vaan istuin paikallani selässä ja Hertta vaihtelee laukat loppuun yksin. Tässä sen näkee kuinka helppoa joku liike tai temppu voi olla, jos hevonen vain on oppinut sen kunnolla. Ei uskoisi että puolivuotta takaperin Hertta ei uskaltanut tehdä toisesta laukasta ollenkaan vaihtoja jokaisella askeleella. Niin ne vaan oppii! Hertan kammotuksesta on tullut sen lemppari kun se oppi luottamaan itseensä ykkösissä. :)
Hertta on muutenkin niin herkkä, ettei sen kanssa laukanvaihtoihin ole ikinä oikeastaan tarvinnut hirveästi avustusta. Se vaihtaa laukkoja kun muutan mun lantion asentoa. Ei siis tarvitse heitellä jalkoja puolelta toiselle.

En tiedä onko tämä hyvä vire nyt mistä johtuvaa, mutta Herttahan käsiteltiin kraniosakraaliterapialla edellisviikon keskiviikkona. Varmaan jokseenkin monelle tuttu Pekka Kannus kävi ensimmäistä kertaa käsittelemässä Hertan, ja löytyihän sieltä lukkoja ja rasitusta. Käsittelyn jälkeen olen huomannut kyllä Hertan olevan paljon suorempi ja se "suoristelutyö" mitä joudun tekemään on vähentynyt! Hertalla on nyt taas 4 jalkaa, jos näin voi sanoa. Voin tästä hoidostakin tarkemmin sepustaa myöhemmin jos teitä lukijoita kiinnostaa.

Oltiin molemmat oikein tyytyväisiä valmennuksen jälkeen ja kyllä mä taas huomaan että kyllä ne hommat meillä sujuu jos vaan saan pidettyä mun korvienvälin tasaisena.
Valmennuksen lopuksi vähän suunniteltiin kevään kisojakin, ja näyttäisi siltä että meidän suunnitelmat menee osittain uusiksi. 
Lyhyesti sanottuna lykätään ehkä vähän taas meidän kisakauden aloitusta ja muutetaan eri ratojen painoarvoa. Vihtiin piti mennä helatorstaina, mutta me nyt ehkä vähän muutetaan meidän tavoitteita... :) 
Näistä kisasuunnitelmista lisää vähän myöhemmin tarkemmin! 




7 kommenttia

  1. Niin se vaan menee, hyvä ja rento mieli niin ratsastuskin sujuu!

    VastaaPoista
  2. Hyvä postaus! Itse sorrun helposti huono tuulisena selkään, nyt vihdoin alkaa omaan päähänkin mahtua ajatus, että jos on huono päivä niin kannattaa mielummin vaikka juoksuttaa yms muuttaa suunnitelmaa (mikäli mahdollista). Säästyy sekä ratsastajan että hevosen hermon rippeet :D

    Minkälainen viikko-ohjelma Hertalla on? Olisi kiva kuulla mielipidettä miten rakentaa viikko-ohjelma, palauttavat treenit, kuinka monta rankkaa treeniä, maastoa yms.
    Etenkin eri tasoisille kouluhevosille kuntotason ja kokoomiskyvyn huomioon ottaen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin välillä päädyn vain juoksuttamaan jos hermot on kireänä :D en edes lähde yrittämään.

      Heheeei mä kuule just mietin että voisin kirjoitella tänne viikkosuunnitelmia jotta itsellenikin jäisi jotain mustaa valkoisella mitä sitä on tehty! :D

      Poista
  3. Olipahan ihana, hyvän mielen postaus! Oot kyllä tehnyt ihan hirmu hyvää työtä Hertan kanssa, ei voi oikeasti muuta tehdä kuin ihailla! :)

    Meillä kun kaikki ponit on opetettu ajolle, lähden aina mieluummin ajamaan pitkän ja reippaan lenkin kun on vähän myrtsi olo! Tää toimii, ja ajolenkin jälkeen yleensä hymyilyttää ja sit voikin mennä ihan ponin selkään asti keikkumaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vasta alan itseki hahmottamaan kuinka iso työ on ollut ja kuinka pitkälle sitä onkaan päässyt ihan lähtökohdista 0. Ja arvostan tekemääni työtä varmaan enemmän vielä sitten kun en Hertalla enää mene, ja joutuu aloittaman tyhjän päältä :D sehän se tässä ahdistaa kun tiedän ettei tätä kauaa jatku Hertan iän takia... vasta päästään vauhtiin ja jo kohta sen pitää loppua vaikkei haluaisi.

      Voi vitsi, kärryttely on varmasti oikeen hyvän mielen tekemistä... Taino ei Hertan kanssa xD

      Poista
  4. Tää teksti tuli jotenkin tarpeeseen just nyt! Se oma stressitila jo tallille mennessä, sen seurauksena hevosen kanssa vänkääminen, liian kiukkuisesti korjaaminen, vaikka voisi pikemminkin "huijata" hevosen mukaan siihen omaan ajatukseen, kuten tuossa avoa keskiravissa -ajatuksessa hyvin toit ilmi. Herättelevä teksti, laittoi miettimään omaa asennetta ja stressitiloja :)

    VastaaPoista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!