Kootussa Ravissa

17. joulukuuta 2014

"Nojaa taakse!"

Ei paljoa muuta kuulunut maneesissa kuin tuo lause maanantain valmennuksessa!
(Taino, meillä on valmennuksessa käytössä se sellainen "headset" eli mulla on korvassa laite, johon tulee suoraan valmentajan ääni, niin maneesissa ei muut kuule mitään, mutta enivei.)

Sain valmentajalta toruja, että miksi nojaan kokoajan eteen ja olen "kuin esteratsastaja" (anteeksi kaikki esteratsastajat, mutta tiedätte varmaan sanan "estekönö". :D). Pääsinpäs vastaamaan takaisin että "no me oltiin eilen hyppärillä". Taisi siis mulle jäädä joku estevaihde päälle, sillä kuulemma ihan häiritsevän silmiinpistävästi istuin liian etukenossa. Noh, tätä sitten korjattiin koko tunti ja mulla on edelleen tänään keskiviikkona vatsa ja selkälihakset kipeinä! Ai vitsi mikä sixpäkki treeni. Nyt vaan enää ruokavalio kuntoon niin tämäkin Norppa olisi kunnon rantakunnossa ensikesänä tällä reenillä! Siis jossain muussa rantakunnossa kuin rantahylje... ;)

Valmentajan sanojen mukaan tässä eletään viimeisiä hetkiä treenien osalta kun treenataan vielä ihan vain perusliikkumista hevoselle. Vaaditaan siis sitä kokoamisastetta ja liikettä mitä siellä Inter radoilla kuuluisi esittää. Enää ei riitä Va B. Tosi hienoja pätkiä tulee ja ollaan oikeasti saatu kehuja, mutta välillä näkee sen ailahtelevaisuuden askelissa kun ei vielä jaksa kantaa ihan kokoajan. Hertta suoraansanottuna välillä tahdittaa kun se yrittää helpottaa itseään kun käy raskaaksi. Se kunnon ravin tahti häviää, mutta kun autan jalalla tuomalla "omaa" tahtia sille, se auttaa hetkeksi.

Kauden 2014 viimeisissä kisoissa
(tartten selkeästi uusia kuvia, kun uusimmat kuvat ovat syksyltä... Saisi blogiin vähän uutta sisältöä)

Ongelmaksi on muodostunut se, että kun Hertta menee sellaiseen isoon raviin, jossa  se ei ihan jaksa vielä kantaa tasaisesti, se hakee sen oman tahtinsa, joka ei ole tasaista takaa. Takajalat eivät ota samanlaista askelta. Heikompi takajalka (tässä tapauksessa vasen) roikkuu ja oikea jalka taas astahtaa hyvin. Olen niin kauan mennyt Hertalla etten helposti puutu tähän ongelmaan. Tunnen kyllä Hertan tahdituksen, mutta se sama tahditus-tahti on asettunut myös mulle tutuksi. En välttämättä edes korjaa sitä! Jos joku vieras menisi Hertan selkään ja saisi sen ison ravin aikaan, hän huomaisi heti ja puuttuisi siihen. Minä ikäänkuin "lakaisen roskat maton alle" ja annan vain mennä.
Tästä lähin mun täytyy oikeasti puuttua tähän! Jos Hertalta häviää sen mun asettama ravin tahti, ja se menee vaappumaan, täytyy siis mun muuttaa tahtia oikeaksi. Täytyy tunnustella heti jos askellus ei ole symmetristä ja muuttaa  JOTAIN että se epäsymmetrisyys katkeaa.
Vaihtoehtoina on aluksi esimerkiksi muuttaa ravi pienempään tahtiin, ja yrittää uudestaan hakea tasapaino sitä kautta siirtymällä takaisin isompaan raviin. Eli vastauksena voisi taas pitää siirtymisiä tähänkin ongelmaan. Pääasia etten jatka sitä pomppuravia.

Mun istuntaakin on syynätty tällä peruskuntokaudella paljon. Kolme pääasiaa ovat:
  • Nojaa taakse!
  • Käsi eteen!
  • Jalat kainalossa, ei kutittelemassa nälkäkuopissa takana (varsinkin vasen jalka haluaa karata taakse)
Tuo jalka-asia korjaantuu jos lopettaisin sen eteenpäin nojaamisen. Riippuistunnassa jalat karkaavat taakse ja ylävartalo kallistuu eteen. Mun täytyisi unohtaa se wannabe-esteistunta ja oikeasti ottaa mallia oikeista kouluratsastajista ja heidän istunnastaan! Taidan kuivaharjoitella kotona jumppapallon kanssa. ;)

Loppuvuoden treenit ovatkin oikeastaan jo taputeltu. Vielä ensi maanantaina on valmennus, mutta se on viimeinen tälle vuodelle, ja samalla viimeinen peruskuntokaudelle. Viimeinen valmennus jatketaan samalla teemalla. Herttakin saa samaan väliin sitten kevyempää. 
Vuoden vaihteen jälkeen alkaakin sitten uusi "teema". Meidän täytyy alkaa jo sitten käymään Inter juttuja läpi. Käytännössä siis alamme hiomaan temppuja. 

Toivottavasti tätä lisää ensi kaudella

Hertalla on kunto kasvanut ihan selvästi. Sille ei enää riitä mikään sunnuntaihölkkä (toki välillä on pakko mennä kevyestikkin). Se on niin yli-energinen ja tekee kyllä täysillä hommia! Sen on helpompaa liikkua jo pidempiä jaksoja kootummin, mutta toki tätä edelleen pitää parantaa (taitaa olla ikuisuus asia tuo kokoamisaste ihan kaikilla!). Vuoden vaihteen jälkeen kuitenkin alamme keskittymään temppujen hiomiseen, kun nyt koko syksy on mennyt oikean muodon ja kokoamisasteen hakemisessa. 
Aloitimme syksyllä siis ihan suoraan sanottuna "ohjat pois ja nenä eteen!" tyylillä. Kävimme siis käsiksi heti siihen, että se turpa pitää saada ryntäistä veks! Mieluummin liian avoin muoto kuin turpa ryntäissä.
Syksyn edetessä sai jo alkaa kerätä ohjia takaisin, ja meno palaantui normaalimmaksi, mutta tässä vaiheessa jo huomasin kuinka paljon hyvää sai aikaan se, että oikeasti annoin Hertan työntää sen nenänsä eteen. Nyt se ei rullaa enää samanlailla taakse, ja virkkuukoukkuna kulkeminen on vähentynyt.

Kiteytettynä treenit ovat siis menneet niin, että ensin perusliikkuminen ja muoto kuntoon, jonka jälkeen voimme alkaa parantamaan temppuja.
Temputhan Hertta jo tältä tasolta osaa, mutta nyt voimme parantaa niiden laatua.



Miltä lukijoiden treenit alkukaudelle näyttää? Mitä on tapetilla keväällä? :)

13 kommenttia

  1. Ite asiassa just ihastelin viime postauksessa, että vaikka selkeesti huomas, että kouluratsastaja kentällä, niin se oli vaan hyvä juttu, kun kerranki näki, että joku keskitty ratsastamaan myös niitä esteiden välejä siellä satulassa :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! Johtunee siitä että pakko keskittyä esteiden välissä tapahtuvaan asiaan kun itse esteitä ei handlata ;D

      Poista
  2. Onko sulla vinkkiä, miten ratsastaa etupainoista hevosta? Mun tamma nojaa käsille ja siitä tulee vähän sellanen vetokilpailu herkästi. Kuitenkin jos löysään ohjan niin se lysähtää alas (ja nyt treenissä ois vähän ryhdikkäämmän muodon löytäminen).
    Meidän alkukausi on taistelua säätä vastaan koska maneesille mahdollisuus mennä vaan pari kertaa viikkoon. Tsemppiä teille treeneihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, tiedän tunteen kuinka sään armoilla treenataan! Maneesitallille muuttoa ennen treenattiin 7 vuotta kesät talvet kentällä :)

      En ikävä kyllä oikein osaa tälläin etänä tarttua tilanteeseen kun en näe ratsukkoa :/ Onkos teillä millaisia juttuja jo valmennuksissa? Onko mitä jo kokeiltu ja millä menestyksellä?

      Herttakin on etupainoinen, ja tylsältä kuin kuulostaakin, niin painoa pitää siirtää takajaloille. Kun takajalat koukistuvat enemmän ja ottavat sitä taakkaa kannateltavakseen, saadaan etuosan alle ilmaa. Tämä ei todellakaan tule vetokilpailun kautta, mutta eihän niitä ohjia voi poiskaan antaa jos tamma kyntää maata.
      Ei saa jäädä vetämään (vetämiseen tarvitaan aina kaksi!) mutta ohjastuntuma täytyy toki olla. Hevoselta täytyisi ilmeisesti saada takaosa ensin aktivoitua? Jos takajalat ei toimi, ottaa hevonen sen kannattelevan tuen sinun käsistäsi, se työ siis joka sen pitäisi tehdä itse.

      Nämähän nyt ovat tälläisiä ympäripyöreitä itsestäänselvyys neuvoja, mutta jos ihan konkreettisia tehtäviä takajalkojen aktivointiin haluaisi, niin itse ainakin tykkään hirveästi avo/sulku/vastataivutuksista, sekä väistöistä. Näiden avulla pääset pohkeilla työskentelemään, ja hevonen "huomaamattaan" joutuu ristiaskelien kautta astahtamaan takajaloillaan enemmän rungon alle "jalka kerrallaan". Käynnissä varsinkin näillä on hyvä aloittaa!

      Poista
  3. Neljävuotiaaksi kääntyvän herkkistamman kanssa pyritään löytämään kaikki neljä jalkaa. Hauskasti huomaa miten niin eri tasoilla olevilta hevosilta pyydetään samaa, nenä eteen! Jos päästäis ens vuoden lopulla HeB läpi :) Kiva lukea teidän treeneistä, kuviakin toki olis kiva nähdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän tässä onkin niin mielenkiintoista tässä lajissa! Kaikkia koskee samat asiat tasosta riippumatta! Ja yleensä ne ongelmatkin ovat ihan samoja tasolta toiselle, eli perusratsastuksen joku osa alue ei toimi, niin se näkyy kaikilla tasoilla. :)

      Yritän haalia joitain kuvaamaan jotta saisin vähän uusia kuvia ja saisi samalla sisältöä tukevaa kuvamateriaalia :)

      Poista
  4. Me tehdään varmaan maalis-huhtikuulle asti lähinnä liikkeen kokoamisastetta ja niitä vaihtoja. Sulut ja piruetit on kohtalaisen hyvässä hanskassa, joten me joudetaan vielä työstää ihan peruspakettia. Nenä eteen on meidän kestoteema..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla ettei tuosta nenä eteen asiasta pääse ikinä eroon! Omalla tavallaan helkkarin vaikeaa! Mutta sitten kun se sieltä loksahtaa, niin sen kyllä huomaa, niinkin pieni asia kuin nenä eteen

      Poista
    2. Meillä tämän on osinrakenteellinen juttu ja ennen kaikkea hevosen "korvien väli" asia, eli kun se jännittyy, se vetää niskan ylös ja painuu hieman alle. Kaulan rakenne ja pään ja kaulan liittymä nyt vaan mahdollistavat tälle hevoselle tämän niin helposti. Jännittyneellä hevosella tämä on aika vaikea ratkoa, koska ohjan poisheittäminen ei varsinkaan auta eikä nenän nykiminen ylös mitä aina välillä nähdään ehdotettavan, päin vastoin. Siitä se vasta jännittyykin jos siellä alkaa heilua tai jättää sen "yksin". Jalalla se on vaan korjattava..

      Poista
  5. Meidän teema taitaa olla, että kuski saa ottaa ohjat käteen ja pysyä kyydissä.. No ei vaan, vaan yritetään päästä Popin kanssa ihan oikeasti ratsastelemaan. Herraahan ei ole kunnolla totutettu kuolaintuntumaan, joten sitä olemme harjoitelleet viime aikoina. Luultavasti samalla teemalla mennään samalla kun juoksutellen kohotetaan kuntoa.

    Harmillisesti olen itse eri kaupungissa hevosen kanssa, jolloin ei oikein pääse jatkuvasti itse treenaamaan. Onneksi hepalla on toinenkin kuski, jonka kanssa kommunikaatio pelaa ja voi hyvin kysellä miten poni on viime kerrat liikkunut ja mitä tehnyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos joku pystyy liikuttamaan ja pitämään liikkeessä kun itse ei pysty. Pystyy jatkamaan siitä mihin jää ;)

      Poista
  6. Meillä kohotellaan jätkän kanssa kuntoa ja hiotaan laukkaa, Laukka on meillä ongelma, oikeaan kierrokseen kantaa itseään kivasti, vasempaan kaatuu sisälle ja tilannettahan ei helpota se että kuski on vino vasemmalle ja kaataa entisestään hevosta.
    Onneksi on kaksi valmentajaa jotka auttavat, vieraileva valmentaja sekä "oma" valmentajani jonka kanssa pystytään treenaamaan vierailevan valmentajan neuvojen mukaan. Ensi kaudella haluaisin lopultakin saada helpon C:n läpi seurakisoissa. Ravi- ja käyntiosuudet eivät tuota mitään päänvaivaa vaan se laukka mitä pitäisi päästä läpi talven treenaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se varmasti lähtee sieltä vahvistumaan. Jos yhtään lohduttaa niin Hertalle on myös vasen laukka se vaikeampi. Se ei kanna itseään siinä yhtä rehellisesti, oikeassa ei ole mitään ongelmaa missään, mutta vasemmassa taipuminen ei ole niin rehellistä.

      Treeniä vaan, kyllä teillä on vielä aikaa ensi kisakauteen, ja varmasti saatte saavutettua He C hyväksytysti kisoissa :)

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!