Kootussa Ravissa

12. toukokuuta 2013

Hertta normalisoitui

Nyt on Hertan silmät taas pyörii päässä normaaliin tapaan ja on oma herkkä ja pönttö itsensä. Se sai siis torstain kisojen jäljiltä perjantain kokonaan vapaaksi ja lauantaina kävin vain juoksuttamassa sitä selänpidennys narulla. Lauantaina se oli vieläkin silmät ihan ummessa ja löntysti menemään.
Tänään tosiaan oli jo harjatessa normaali ympäristöään tarkkaileva kana, ja huomasin "ilokseni" että on saanut taas uuden vekin takajalkaansa (vieläpä se valkoinen sukkajalka, varmasti näkyy haavaspray), joten poni on nyt normaali pikkukananen taas! =)

Ratsastaessa se oli suht normaali pohkeelle, jokseenkin kuitenkin vähän jäykkä taipumaan. Tein sitten paljon irrottavia ja jumppaavia juttuja. Paljon sulkutaivutuksia koko ajan vaihdellen molempiin suuntiin, paljon siirtymisiä laukan ja ravin välillä, sekä myös laukkasulku-vaihto-laukkasulku-vaihto juttuja. Olin myös tosi tarkka että REAKTIO tapahtuu HETI, eikä melkeen. Eli paljon myös keskilaukka-koottulaukka-keskilaukka tyyppistä reeniä. Menin noin 50 minuuttia ja parilla pienellä paussilla, joten tämä oli tälläinen intensiivinen palautus takaisin maanpinnalle Hertallakin työn tekoon. Pehmeni lopuksi kivasti, keveni vielä lisää ja taipuminenkin helpottui. Vielä oli vähän sellainen nopeasti väsähtävä. Ei se mitään, kun kerta oli rauhallisin mielin, niin menin loppukäynnit kävelemään tielle. Eikä jännittynyt yhtään vaikka lähdettiin tallialueelta pidemmälle. :)

Nyt on sitten ilmoittautuminen maksettu ensimmäiseen Pyhään Yrjöön! Kirkkonummella aluekisojen merkeissä mennään kokeilemaan onneamme. Siinähän sen sitten näkee. Keskeneräisiä ollaan, mutta onpahan nyt sekin korkattu, joten loppukaudesta sitten tietää vielä paremmin missä mennään ja miltä meno tuntuu. Osaa sitten sitä mukaan treenata kun tietää missä on ne tavoitteet. :)

Paljon on Va B:kin tekemistä, mutta koko ajan tässä tehdään, kilpailemisen ohella. Pitää mun mielestä olla tavoitteita, eikä vain hinkata ikuisuuksiin "täydelliseksi" jotain juttua, ja sitten vasta uskaltaa näyttää nokkaansa jossain. Jostain se on aloitettava eikä silloin lähdetä tavoittelemaan sitä kirkkainta, vaan kokemusta ja kisataan itseään vastaan.
 UGH! Näin minä olen nyt päättänyt! Ei saa lytätä mun suunnitelmia! :D

5 kommenttia

  1. Katoki et tuot rusetin sielt ;D

    VastaaPoista
  2. Mä oon just tommonen ikusuuksien hinkuttelija- mielellään teen aina paljon vaikeampia kuvioita kotona ja varsinkin vaativiin siirtyessä on sellainen olo, ettei siellä enää saisi "stipluja" tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä se niin on että jos ei kotona vielä suju asiat niin turha se on kisoihin lähteä. Mutta nytkin on kun kokoajan niitä Yrjön juttuja tehdään, niin en mä koskaan tule starttaamaan sitä jos en nyt vaan korkkaa sitä vaikka meno ei täydellistä olekaan. Tein aikoinaan va b aluekisoissakin tutkimuksia, eli kylässä millasta porukkaa siellä menee ja oli ihanaa huomata että moni tekee virheitä. Samaa olen nyt tehnyt Yrjön kansaansa ilokseni voin todeta, että moni muukin näköjään aluetasolla ainakin voi tosiaan olla samassa pisteessä kuin minä, ellei jopa keskeneräisempi ja silti tulevat yrittämään. Aina aluksi uusi taso tulee kisoihin mukaan harjoitus mielessä, kunnes se alkaa sujua, niin voi jo alkaa kisaamaan

      Poista
    2. Tuolla pitäis lukee "kyyläsin" eikä kylässä... Ipadilla kirjoitin niin tässä on tyhmä sanasyöttö... :D

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!