Kootussa Ravissa

30. huhtikuuta 2015

Valmentajan tärkeys


Valmentajan kanssa kun ollaan näitä meidän kahta viimeisintä kevään Inter rataa käyty läpi, joista ehdottomasti huomionarvoinen asia on piruetit. Muutoin on hienoa huomata että kehitys on ollut räjähdysmäistä nyt kun treenattiin koko talvi valvovan silmän alla. PSG/Inter radat ovat paljon helpompia ja hevonen on saanut todella paljon voimaa. Enää ei kunto lopu kesken radan ja suorittaminen on kevyttä, toisinkuin vielä syksyllä hyydyttiin Interin lopuksi ja hyvä kun päästiin maaliin kun kunto loppui.
Takaisin niihin piruetteihin, joka nyt on noussut pääkohdaksi. Hertalla on oikeasti aika hyvät piruetit kun vaan saisin sen malttamaan ja odottamaan. Hertta tuppaa vähän hätäilemään niissä ja varsinkin oikeassa piruetissa heittäytyy mahdollisimman nopeasti sen läpi.
Meidän täytyy tosissaan alkaa työstämään niitä piruetteja. Ne kuitenkin ovat ohjelmassa kertoimella 2, joten menetän paljon turhia pisteitä kavereille huolimattomilla pirueteilla joista voitaisiin hyvin saada numeron 8.

Mietin että "mikä meni pieleen" piruettejen opettelussa, enkä voi muutakuin todeta että se mikä meni pieleen oli minä.
Enhän mä ole ikinä tehnyt piruetteja kellään hevosella. Minä opetin Hertalle piruetit päin persiitä. Hertalle piti sitten yhtäkkiä opettaa piruetti vaikken ikinä ollut edes saanut maistaa sitä kuuluisaa mansikkaa miltä sen pitäisi tuntua. Voin rehellisesti sanoa, että kun aloin piruetteja miettimään Hertan kanssa, tein sen niin väärin kuin voi tehdä. Toisaalta, mitä muuta voi olettaa kun selässä on kokematon tyttö ja hevonenkaan ei ole ikinä tehnyt piruetteja?

Käytännössä aloin opettamaan Hertalle piruetteja niin että hidastin laukkaa. Ja siis nimenomaan vain hidastin, mutta en koonnut. Sitten kun olin saanut tarpeeksi hitaan laukan joka ei etene, käänsin. Eli otin kaiken laukan pois ja samantien aloin kääntämään niin pientä ympyrää kuin vain pystyy. EI NÄIN!
Piruettia ei ikinä treenata kääntämällä. Nykyäänkään en kotona edes käännä Herttaa kun jo valmiimmalla hevosella teen piruettitreeniä. Pikemminkin kokoan suoralla ja isolla ympyrällä, enkä koskaan käännä.

Tästä syystä Hertta varmasti hätäilee sitä piruettia, kun aikoinaan opetin sen sille "tee nopea käännös laukassa niin se on hyvä". Eli nyt sitten korjailen omia jälkiäni! ;)
Mutta pakko sanoa!
On kyllä niin opettavaista oppia virheistään. Mulla ei ole ollut oppiomestaria, vaan mä olen lähtenyt vain testailemaan ominpäin "mitäköhän tapahtuu kun teen näin?"
Ei se hevonen hajoa, mutta sanotaan vaikka näin, että helpommallakin pääsisi.

Onneksi nykyään on valmennuspuoli kunnossa. Saan kerran viikossa ammattimaista apua ongelmiin ja ratkon niitä sitten kotiläksyjen kera viikolla. Nyt olen valvovan silmän alla, mutta silti liikutusvastuu on minulla kun käyn "niin harvoin" valmennuksissa, joten joudun omiakin aivoja käyttää enkä aina voi vain soittaa valmentajalle että mitäs nyt.
Mutta jos jotain tekisin toisin, niin sen, että silloin kun olin varsinainen keltanokka, niin näihin asioihin olisin ottanut sen osaavan valmentajan heti!
Mulla ei vaan ollut siihen aiemmin mahdollisuutta.

Tässä kolme kuvaa. Lähtötilanne kun muutettiin Erkylään viime kesäkuussa. Kuvat ovat ensimmäiseltä valmennuskerralta uudessa paikassa. Tästä siis lähdettiin kohti treenitalvea teemalla "ensi kesänä prosentit PSG/Inter radoilta ylös". Minusta Hertta oli hieno silloin näissä kuvissa. Nykyään mielestäni nämä kuvathan ovat aika huonoja meistä! Hertta pyrkii hivenen kuolaimen taa ja se on etupainoinen, puhumattakaan tuosta lihaskunnosta...
Ensimmäiset kerrat aloitettiin sillä, että lähdettiin ihan aakkosista liikkeelle. Aloitettiin alusta, vaikka olin jo 3 vuotta käynyt epäsäännöllisesti samalla valmentajalla. Ensin lähdettiin liikkeelle, että ohjat pois ja muoto auki. Nenä eteen vaikka mikä olisi. Pikkuhiljaa talven aikana aloimme taas keräämään ohjia käteen ja kokoamaan.



Pitkä kuin nälkävuosi ja etupainoisena. 
Painuu matalaksi ja kuolaimen taa. Papereissa lukikin usein että nenä eteen.
Tässä sitten uusimmat kuvat mitä minulla löytyy. Ne ovat kuvattu videokameralla Poni Haan kansallisista viikko sitten.
Muoto on parantunut huimasti ja lihaskunto. Ja enää ei papereissa lue että "nenä eteen!" ;) Istuntanikin on jo parempi.
Ravissa on työntöä ja istuntani on aika jämpti.
Ravissa varsinkin on voimaa ja tassutkin nousee jo eritavalla.
Ja mikä parasta! Nyt se vihdoinkin tapahtui! Meinaan sitä, että sain kehuja valmentajalta!!!
Olen nyt 4 vuotta käynyt saman valmentajan silmien alla, ja Ypäjän videot nähtyään hän viimeinkin sanoi taikasanat jota olen odottanut kauan:
"Hyvä Noora! Olen ihan ylpeä sinusta!" ;)

"The best investment you can make is a good trainer" -Carl Hester.

Pakko siis sanoa tähän loppuun että iso kiitos tästä kuuluu valmentajallemme Riitta Holopaiselle. En voisi meille parempaa valmentajaa kuvitella. Tiukka ja vaativa, kellon tarkkaa työtä. Luulot pois ja kehujahan ei kuulu jos niitä ei ansaitse! Sopii kuin nyrkki silmään meille!
Kiitän myös  istuntavalmentaja Aira Toivolaa, joka on saanut tässä puolen vuoden aikana muhun ryhtiä ja suoruutta. Enköhän vielä saa tuon mun tyhmän etukönötyksen pois.

PS. Hyvää vappua! ;)

13 kommenttia

  1. Mä niin fanitan tätä postausta! Vaikka välillä niin masentaa epäonnistuminen tunneilla niin vastapainoksi mun koutsit on tuonut mut ja ton hevosen tasolta sisäänratsastettu tasolla melkein va A! (Melkein, koska kisatuloksia ei ole, vaikka kotitreeniö tehdäänkin tasolla jatkuvasti.) se vaatii paljon nöyryyttä, sitoutumista ja häpeän hetkiä, mutta kantaa myös hedelmää kun kehitytään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Sitä ei aona heti huomaa ja päällimmäisenä aina miettii kuinka vaikeeta ja hävettää jajaja... mutta sitten huomakin kun kaysoo juuri vaikka uusinta rataa, että mitä hittoa, tuohan näyttää jo hyvältä!

      Muakin joskus ihan itketti valmennuksissa kun oli niin vaikeeta ja valmentajakin sanoo "sun on ihan turha kiertää kisoja ja maksaa ittes kipeeks siitä että joka papereissa lukee "enemmän kokoamista"! Mä voin kirjoitta sulle nyt tähän samaan rahaan paperille että kokoaminen ei riitä!" . Tuon lauseen muistan aina ja se kylä sisuunnutti yrittämään vielä kovemmin!

      Poista
  2. Huhheijaa mikä ero! On kyllä huomattu, että massaa on tullut kivasti ja liikkuu hienommin. Mutta kylläpä se korostuu kun pistät kuvat näin vieretysten. Tosi hyvää työtä Noora! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä! Sitä tulee jotenkin sokeaksi kun koko ajan tuijottaa. Selvästi on kyllä pyöristynyt jne mutta kun katsoo näin vierekkäin niin melkein hävettää vanhat kuvat! :D

      Poista
  3. Hertta tossa kolmannessa kuvassa on ihan ku mun poni :D Valmentajan yleisin lausahdus "nyt se nenä eteen, heitä ohjat mielummin pois kuin omalla kädelläsi sidot ponia tuohon muotoon"... Parannusta on kyllä jo tapahtunut, toiseen suuntaan muoto alkaa olla hyvä ja avoin mutta heikommassa kierroksessa tapahtuu edelleen herkästi "rullaamista". Kunhan toinenkin sisätakajalka saadaan sieltä laahustamasta yhtä vahvaksi ja aktiiviseksi astumaan alle niin tuokin helpottuu :) Olipa hyvä postaus ja pakko sanoa että olen itsekin onnekas, kun sattumalta kaikkien aiempien valmentajakokeiluiden jälkeen minulla on nyt mulle ja ponille ihan täydellisesti sopiva valmentaja! Kehitys on niin paljon vaivattomampaa silloin, kun valmentajalla ja ratsukolla homma skulaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepäse! Muttakun se muutos ei juurikaan nopeasti tapahdu ja varsinkin heikko kierros kestää vielä kauemmin aikaa korjata. Mutta sehän tästä tekeekin mielenkiintoista. Sitä on ikäänkuin hevosen personal trainer ja treenaa sitä kohti upeampaa ulkomuotoa ja liikkumista ;) Hitsi kun olisi yhtäpaljon mielenkiintoa treenata itseään.. :D

      Poista
  4. Sulla on aivan mahtava blogi. Käyhän kurkkaamassa minunkin blogiani, http://olipakerranhevonen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  5. Onko sulla jotain vinkkejä antaa mitä tehdä,jos hevonen jännittyy kisoissa verkassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ainakin Hertalla auttaa kun laittaa sen töihin. sen kanssa ei saa jäädä hyssyttelemään/rauhoittelemaan, sekoaa vaan enemmän "jännitämisen kehumisesta". Teen sillä paljon töitä, sellaisia perusjuttuja. sen pitää reagoida apuihin, jotennteen tehtäviä joissa sen pitää kuunnella (siirtymiset, avot sulut väistöt..). sitten kun se alkaa rentoutua, kiittelen sitä taputtelemalla tehtävien välissä.

      Ei saa lähteä hidastelemaan jabratsastamaan taaksepäin jos jännittyy. Varsinkaan ei saa olla koskematts hevoseen. Itse pitää olla rauhallinen ja tyynesti vaatia sitä mitä tahtoo. Ei saa mennä mukan hevosen jännittyneisyyteen. käyttäydyn kuin en huomaisi jännitystä. Teen itse asiat juuri niinkuin normaalisti, enkä lähde mukaan. Töitä vaan ja hevonen mukaan keskittymiseen. :) jos hepo ei rentoudu radallekkaan asti niin se on asia jolle ei voi mitään. Silti voi yrittää jatkaa loppuun ja ensi kerralla paremmin maailma ei siihen kaadu :)

      Poista
  6. Lue vanhoja juttujas. Muistan nimittäin sellaisen postauksen, että Hertta malttoi tehdä piruetit ihan eri tavalla kun sinä maltoit olla hoputtamatta. Luet sen ja kokeilet löytää saman uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on vähän uudenlainen ongelma! Vasemmalle ok, mutta oikealle nyt heuttäytyy sisäpohjetta vasten ja heittää "napakäännöksen" eli käytännössä karkaa paikalta.

      Suoralla toimii helposti, ei tarvitse kuin juuri vain odottaa. Kääntäminen on nyt jostain syystä Hertasta mukavaa tehdä pikakelauksella!

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!