Kootussa Ravissa

8. joulukuuta 2014

Wellun treenit

Tällä viikolla torstaina kipusin Wellun selkään nyt kolmatta kertaa kaikenkaikkiaan. Edellinen video oli tehnyt tehtävänsä. Halusin tosiaan videota, jotta näen miltä meno näyttää. En uuden hevosen kanssa välttämättä tunne heti, onko tälläinen ravi tai tälläinen passage, tai tälläinen laukka nyt hyvää. Videolta sitten näen ja vertaan sitä tunnetta minkä tunsin selässä.

Karvaturjake!
Wellu on niin erilainen hevonen kuin Hertta. Molemmat ovat samalla tasolla koulutettu, mutta kärjistetysti sanoisin, että Hertta on ujo, ja vaatii rohkaisua, Wellu taas on vähän liiankin rento ja vaatii aktivointia. Wellulla on vahva laukka, jossa se mielellään haluisi jäädä välillä vähän hitaaksi ja pitkäksi. Hertta taas tulee päänsä kanssa syliin kaula makkaralla. On siis outoa kun joudunkin sanomaan että "hei, älä vedä mua irti satulasta!". Herkkä Wellukin on, mutta sillain "normaalilla tavalla". Siihen saa koskea.

Videolta nähtynä suurin mua häiritsevä virhe oli, että oltiin aivan liian hitaita. Vähän liiankin rentoja. Kaipaan sellaista actionia! Nopeat ja terävät takajalat, eikä jäädä hyytymään joka siirtymään jotain höntsäravia. Eli Wellulle sama kuin Hertalle: eteeneteeneteen!
Tässä taas huomaa kuinka tärkeää on saada videota omasta ratsastuksesta. Nyttenkin luulin menneeni Wellulla hyvin, mutta todellisuus ei ollutkaan ihan sitä miltä tuntui. Videon jälkeen sain taas ihan erilaista tatsia siihen ja tiesin mitä tehdä paljon paremmin, ja mitä pitää korjata.

Torstaina siis ratsastin ja tällä kertaa jätin kaikki temput pois. Niitä olen nyt testaillut että saanko niitä hevosesta ulos ja kyllä saan. Itseasiassa alkaa jo löytymään vaihtosarjoihin nappulat niin ettei tule virheaskelia. Torstaina kuitenkin keskityin rehelliseen taipumiseen ja rehelliseen kokoamiseen terävin askelin!  Ei yhtään mitään leijuaskelia, vaan etenevää ja aktiivista menoa! Aluksi kokeilin kyllä piaffia, sillä sillä saan voimaa taakse ja nopeutettua takajalkoja. Tässäkin Wellu olisi mielellään mennyt passageen, mutta ei, sitä ei tehdä nyt!

Tein paljon avoja ja sulkuja ravissa ja laukassa. Vaadin aluksi, että W täytyy taipui KUNNOLLA rungostaan. Aluksi se lähti vaan leiskauttelemaan ja punkemaan varsinkin oikeaa pohjetta vasten oikeassa sulkutaivutuksessa. Otin sitten takaisin, ja sanoin että oikea kylki makkaralle mars! Mieluummin liikettä hieman takaisin, jotta saadaan aikaan rehellinen taipuminen. Sen jälkeen pystyinkin jälleen ratsastamaan liikettä esiin samalla kun oikea kylki taipui! Silloin tuli hieno sulkua letkein askelin. Wellu on hieman suuripiirteinen, tekee vähän sinnepäin jos asiaan ei puutu. Ei se laiska ole, mutta ikäänkuin se sanoisi "eiks tää oo jo ihan hyvä!".



Taisi ottaa treeni voimille... :D Voi Dilleä!
(Die Welt = Dille... :D Uusi lempinimi...)

Ei jaksa enää

Ja mitäs vanhalle tammalle kuuluu..?

Hertta on nyt ollut oikea hullu akka! :D
Se on nyt niiiiiiin kuuma ratsastaa että apua. Periaatteessa hyvä juttu, sillä se on kevyt ratsastaa ja todella herkkä. Toisaalta huono, sillä se on vähän liian kuuma nyt. Se ei varsinaisesti protestoi, mutta on teatraalinen. Se ei millään malttaisi odottaa, ja jos yhtään päästän sitä, niin se lähtee mielellään laukkaamaan täysiä ympäri maneesia. Taitaisi olla aika päästää se taas vapaaksi kentälle riehumaan, mutta harmi kun paikat ovat jäässä. Esimerkiksi eilen se hyppäsi niin rajusti pystyyn kesken piaffin, että mun pää osui sen kaulaan. Se hyppäsi niin suorana kynttilänä ylös, että otti jo harha-askelia taaksepäin ja pelästyin jo että nyt kaadutaan. Onneksi sain kaulasta kiinni ja oikealla kädellä käänsin ohjasta niin että se laskeutui kääntyen alas. Tämän jälkeen Hertta kyllä rauhoittui, se taisi itsekin pelästyä, sillä tämä hyppääminen ei ollut hallinnassa ja siltäkin meni tasapaino. Sen jälkeen se alkoi kuunnella minua.

Piruettitreenejä aikoinaan. Koskaan mua ei kole kyllä pelottanut tuon selässä, sillä H on niin kiltti että teki nämä pehmeästi. Oma moka kun "luulee" että näin pitää tehdä.
Ja aina kun hän tarhassa riehuu, niin sitten riehutaan kunnolla! Jo nuoresta asti Hertta on kuulemma harrastanut tätä pystyynhyppimistä tarhassa. Ja erittäin näyttävästi ja hallitusti se kyllä sen tekeekin. Oikea sirkushevonen!
Loukkaantumisiakin on sattunut tämän takia. Vuosi tuon kuvan oton jälkeen se hyppi samassa kohtaa tarhassa pystyyn ja laskeutui aidan päälle. Kainaloon tuli hieno pistohaava aidantolpasta... :)
Tässä vaiheessa pakkoa sanoa, että onneksi on tullut treenattua tuota tilannetta ennenkin. Tuli niin refleksinä tarrata kaulasta kiinni, eikä nojata taaksepäin. Aikoinaan kun opeteltiin piruetteja, niin Hertta vähän teatraalisena siinäkin nosti välillä etuosaa käännöksissä liikaa, jolloin opin vaistomaisesti ottamaan kaulasta kiinni.
Tämän eilisen episodin jälkeen H onneksi rauhoittui ja totesi varmaan itsekin että ei tälläinen peli vetele. Tämän jälkeen se oli meinaan todella hyvä ratsastaa. Edelleen se oli kuumana, mutta se kuunteli, joten se liikkui kevyesti omalla moottorillaan, mutta odotti nyt muakin. Onneksi tänään maanantaina on valmennus, päästään hyödyntämään tuota pöllöenergiaa työntekoon, sillä itsehän en näköjään siihen kykene. :D

Tässä näkee kuinka hyvää Hertalle tekee nuo riehumiset! Heti kun tulee lunta tarpeeksi niin aion kyllä viedä sitä säännöllisesti kentälle ja päästää sinne riehumaan. Maneesissa meillä on irtipäästökielto, ja liinassa tämä tamma ei oikein jaksa innostua. Tekee nimenomaan korvienvälille hyvää kun saa päästellä täysillä!
Vanhassa tallissa se riehui JOKA PÄIVÄ tarhakavereiden kanssa todella rajusti, joten sitä ei kiinnostanut riehua kentällä jos sen sinne päästi irti. Nykyään se ei riehu tarhassa niin paljoa, joten mun on pakko päästää se hillumaan jotenkin muutoin. Koskakohan se vanhenee, niin että siitä tulee rauhallinen? :D
Hertta tarhassa maaliskuussa 2012. Ei sillä ihan kaikki inkkarit ole kanootissa..? :D
Tästä se tykkää!

Lukijoiden "esittely" postaus (vai minkä nimen sillä nyt antaisi) on tekeillä, mutta teiltä tuli niin paljon esittelyjä itsestänne, että mulla menee hetki vielä tutustua tarkemmin teidän blogeihin ja väsätä postaus! :) Koulujuttujakin on niin kamalasti nyt ennen joulua, että pakko keskittyä tekemään niitä. Malttakaa, kyllä se sieltä julkaistaan!

21 kommenttia

  1. Ratsastatko noita hevosias LDR:ään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ööööö EN?? Mistäs tollainen tuli mieleen?

      Siitä ei oikeasti ole yhdellekkään hevoselle hyötyä. piste.

      Poista
    2. Mikä on LDR? Terv. tietämätön :)

      Poista
    3. LDR = Low Deep and Round
      Tälle on myös nimityksiä rullaus ja rullaaminen, rollkür.

      Se on eräänlainen ratsastusmetodi. Siinä hevonen ratsastetaan erittäin pyöreäksi niskastaan, suoraan sanottuna "turpa ryntäisiin kiinni".
      Tämä on nyt todella kiistelty aihe. Mm.Anky (huippu kouluratsastaja) käyttää tätä metodia. Tämä metodi on suurennuslasin alla, eläinlääkrit ja fysioterapeutit julkaisevat jatkuvasti tutkimuksia sen haitallisuudesta, mutta osa ratsastajista kokee sen olevan hyväksi.

      Se on jokaisen oma asia miten ratsastaa, mutta itse en allekirjoita tuota metodia lainkaan. Minun mielestäni turpa täytyy olla luotiviivalla, tai sen edessä, ei sen takana. LDRää ei koskaan käytetä kouluradalla, mutta treeneissä kylläkin. Ne jotka kannattaa perustelevat sen sillä että "sillä saa hevosen hyvin kuulolle, pyöreäksi selästään ja niskastaan ja takajalat alle". Todellisuudessa jos yhtään tuntee anatomiaa hevoselta, niin pään rullaaminen ryntäisiin estää selän ja takajalkojen käytön. :D

      Googlesta löytyy kyllä paljon materiaalia tästä!

      Poista
    4. Melkein aavistinkin että rullausta tarkoitettiin mutta tuo nimitys oli mulle ihan outo. Kiitos vastauksesta!

      Poista
    5. Juu rullaus on pikemminkin lempinimi tuolle :)

      Poista
  2. Mennäänkö joku päivä lenkille ja päästetään h kentälle! t. Ponityttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vain maa pehmenisi/sulaisi tai sitten tulisi sen verran lunta että pehmittää niin mennään ihmeessä! :D

      Poista
  3. LDR-metodi (low, deep, round) = Rollkur

    VastaaPoista
  4. Apua, hurjan näköisiä noi pystyyn hyppimiskuvat! Mä en onneks oo koskaan ollut kunnolla pystyyn hyppäävän hevosen selässä, jäätyisin varmaan ihan täysin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä ollaan omistajan kanssa katseltu noita Hertan riehumisia sydän syrjällään.. :D Se on oikeasti aika raju silloinkun se riehuu (ja tosiaan on satuttanutkin itseään niissä). Mutta ilmeisesti se tekee korvien välille sen verran hyvää ,että rouva harrastaa sitä :D

      Juu onneksi minäkään en ole joutunut siihentilanteeseen muilla. Hertta on jotenkin niin tuttu ja ei ole koskaan yllättänyt mua (paitsi tosiaan nyt eilen sunnuntaina).

      Poista
  5. Hyvä ajoitus noissa pystyynhyppimis-kuvissa kyllä, makeita :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo Hertasta kyllä saa makeita kuvia silloinkun se riehuu :D

      Poista
  6. Voi hitto, mä täällä saikutan vuoden loppuun asti ja ai että tekis kumminki mieli hevosen selkään! :)

    Oli mulla oikeaakin asiaa, kysyisin että miten uskallan illman valkun silmää alkaa harjoitella 4v ratsulla väistöjä? Tai että miten kannattaa aloittaa, toki oon väistöjen alkeita open silmän alla tehnyt, mutta pitäis saada varmuutta tehä yksin... kun joka tunti ei voida puurtaa vain väistöjen parissa ja olis kiva saada treenattua niitä taas seuraavalle tunnille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olette jo vähän niitä tehnyt niin kyllä suosittelisin rohkeasti kokeilemaan :) tyydy erittäim vähään, esim käynnissä käytät vähän vasenta pohjetta väistättäen oikealle, heti kun hepo väistää edes vähän sivulle niin apu pois ja kehu. "Keep it simple"

      Sitten opettajan silmien alla voitte hienosäätää enemmän. Ei se poni rikki mene jos vähän kokeilet. :)

      Avut selkeinä ja yksi asia kerrallaan. Älä edes yritä vaatia täydellisyyttä :)

      Poista
  7. Ratsastaanko "oikeilla" kouluhevosilla aina kankisuitsilla? Onko niillä vaikea ratsastaa? Meidän ratsastuskoulussa tuntiratsastajat eivät saa ratsastaa kangilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ratsasteta! Kaikilla hevosilla (koulu) mennään enimmäkseen nivelillä. Kisoissa (vaativa ja vaikea taso) on pakko käyttää kankia, joten kisakaudella mennään enemmän kangilla, mutta koskaan ei vain pelkästään niillä!
      Kanget eivät ole vaikeita käyttää, aluksi joillekkin saattaa olla ongelmia kun siinö tulee kahdet ohjat kösiin ja suussa on kahdet kuolaimet. Ratsastajan täytyy olla tarpeeksi kokenut kankiin siirryttäessä, sillä ne ovat halutessaan vahingossakin hyvin vahvat kuolaimet. Täytyy hallita oma kropan käyttö. Aluksi kangilla mennään "vain nivelosalla" jotta vältytään tahattomalta kangen käytöltä. Itse en aina edes käytä kankikuolainta, vaan ratsastan vain nivelosalla. Tämän hahmottaminen taas vaatii taitavaa kättä erottamaan ne tilanteet milloin kankea tarvii ja milloin ei.

      Useissa ratsastuskouluissa ei kankia käytetä juuri tämän takia että niillä ei voi ratsastaa niinkuin tavallisilla kuolaimilla. Joissain kouluissa on kankikursseja, mutta niihin vaaditaan tiettu taitotaso pohjalle :)

      Poista
  8. Moi! Sun blogis on tosi kiva, löytyy multa suosikkeihin merkittynä:).
    Kysyisin sulta vinkkejä peräänantoon ratsastamiselle. Poni on ratsastuskoululla. Olen tuntenut sen jo ennen kyseiselle tallille siirtymistä (yhteensä 5 vuotta tuntenut) ja ratsastanut ja hoitanut 2 vuotta(joka ratsastustunti menin). Poni on kyllä mielestäni aika taipuisa, mutta turhautuu helposti sekä on herkkä (ja hieman säikky). Olisi kiva jos antaisit pientä vinkkiä peräänantoon/ jotakin sinnepäin ratsastamiselle:).
    Nykyisin oon puolivuotta ratsastanu 6v yhden kerran viikossa "kankikeppiä" jonka kanssa en edes uskalla viellä haaveillakaan edes muodosta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa myös kysyä opettajalta vaikka joskus ihan kädestä pitäen neuvoa, jos hän voisi maastakäsin näyttää/auttaa kertomaan? :)

      Peräänannossa takajalat ovat aktiiviset ja työntävät kohti kuolaintuntumaa. Jos takajalat ovat aktiiviset, voit alkaa kiinnittämään huomiota vakaaseen kuolaintuntumaan ja siihen että poni tukeutuu siihen. Jos se on herkkä, se todennäköisesti hakeutuu kuolaintuntumalle, mutta sen kanssa täytyy olla tasainen. On todella vaikea neuvoa kun en tiedä yhtään millainen poni on kyseessä... :)
      Pidä tasainen ja vakaa käsi, jolla pystyt tarjoamaan ponille tuntumaa. Ei liian löysiä ohjia, muttei liian kireitäkään, eli tarpeeksi lyhyet ohjat jotta tunnet mitä suussa tapahtuu, muttet kuitenkaan vedä :)

      Kankeamman hevosen kanssa on toki vaikeampaa harjoitella kuolaintuntumaa ja peräänantoa, sillä ne eivät välttämättä ole niin herkkiä. Sinun ei tarvitse ajatella peräänantoa jos se tuntuu vaikealta. Saat kuitenkin hyvin kokemusta kun menet erilaisilla hevosilla, se on jo hyvä lähtökohta. :) Peräänanto ei ole tavoite, vaan tulos. Tottakai joskus siihen pitää alkaa opetella ratsastamaan, mutta se on aina "palkkio" hyvästä työstä, kun hevonen "antaa periksi", eli se on hyvän työn tulos. :)

      Poista
    2. Kiitos huippupaljon vastauksestasi:)! Varsinkin kun huomenna ratsastan taas kyseisellä ponilla :)..

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!